162. Kuukauden tarina: opiskelut Amsterdamissa

Valmiina aikamatkaan? Se aika kuukaudesta, kun palataan menneisiin matkoihin ja tällä kertaa jaan hieman ensimmäisestä kouluviikosta Amsterdamin vaihtosyksynä sekä siitä, mitä sinne oikein menin opiskelemaan.

En ole varma olenko muistanut mainita täällä blogini puolella, mutta vaihtoon lähteminen oli minulle monen vuoden unelma. Kaikki sai aikansa siitä, kun matkustin 16-vuotiaana kesälomalla perhetuttumme luokse Saksaan ja hänen miehensä kysyi minun tulevaisuuden suunnitelmistani. Olin silloin menossa syksyllä lukioon ja kerroin hänelle tästä. Hän kysyi minulta olinko harkinnut vaihtoon lähtemistä ja asia jäi muhimaan mieltäni.

Niinpä heti ensimmäisestä ammattikorkean koulupäivästä lähtien tiesin haluavani vaihtoon. Ykköskohteeni Australia ei ollutkaan alallani mahdollinen, mutta aloin etsimään muita vaihtoehtoja. Seinäjoen ammattikorkeakoululla oli useampia yhteistyökorkeakouluja, joihin pääsi hakemaan vaihtojaksolle. Amsterdamin koulu ja tämä kyseinen koulutusohjelma kuulosti mielenkiintoiselta ja niinpä hain tänne.

Opiskelin siis Creating Food Consepts in Europe -ohjelmassa, jossa oli noin kolmisenkymmentä opiskelijaa. Noin kolmasosa oli hollantilaisia ja meitä vaihtareita oli ehkä noin kymmenen. Suomesta meitä oli kaksi: toinen oli muistaakseni Haaga-Heliasta. Lisäksi oli Puolasta, Tanskasta, Kreikasta ja Portugalista opiskelijoita. Opiskelut ja tehtävät tapahtui pienryhmissä ja samalla ryhmällä tehtiin kaikki puolen vuoden aikana saadut ryhmätyöt. Tentit oli yksilötenttejä, mutta kaikki tehtävät oli ryhmätöitä.

Nimensä mukaisesti loimme siis teoriassa uuden ruokatuotteen Euroopan markkinoille. Tämä tarkoitti siis tiedonetsintää ensin kohdemaan kaupankäynnistä ja markkinoinnista. Tähän tietenkin piti käydä ensin perusteet, joista ensimmäisen kouluviikon opiskelut pääasiassa muodostuivat. Ensimmäisellä viikolla saimme ensimmäisen ryhmätyönkin, joka piti seuraavalla viikolla esitellä tietenkin englanniksi muille. Esitelmien aika oli rajattu ja jos teillä jäi asia kesken, niin ei saanut jatkaa vaan annetussa ajassa piti pysyä.

Isona työnä oli luoda kansainvälinen liikesuunnitelma, joka piti sisällään erilaisia analyyseja kaupankäynnin riskeistä eri maissa sekä yksityiskohtaisempia analyyseja valitsemastamme maasta. Analyysit pitivät sisällään keille kuluttajille konsepti luodaan ja mitkä ovat näiden kuluttajien odotukset. Tähän liittyen opettelimme kuinka laaditaan oikeaoppinen ja hyvä kyselylomake, jolla saimme tietoa valitsemamme maan ruokailutavoista ja odotuksista. Lisäksi suunnitelma piti sisällään analyysia maan business-kulttuurista ja työetiikasta.

Koska ohjelma kuului osana Sport and Nutrition -opiskelijoiden opintoihin, oli opinnoissamme myös ruoan käsittelyä ja ravitsemusta. Opintojen aikana tuli kertausta mm. HACCP-järjestelmästä sekä uutta tietoa EU:n säädöksistä ruoan ravitsemuksellisuudesta ja terveellisyydestä.

Vaikka elämä ainakin toistaiseksi vei sellaisille urille, että kyseisiä oppeja en markkinointia lukuun ottamatta ehkä olekaan päässyt hyödyntämään, opinnot olivat mielenkiintoisia ja haastavia, varsinkin kun opiskelin englanniksi. Olen aina jollain tavalla kaivannut haasteita ja vaihtoon lähteminen oli yksi sellainen. Opintojen sekä kaiken muunkin myötä.

Yksi mielenkiintoinen kurssi on kuitenkin jäänyt mieleen ja toisaalta myös antanut oppeja nykyhetkeen ja tämän hetken työhöni: Intercultural management, jossa opiskelimme miten erilaiset kulttuurierot vaikuttavat ihmisten tapaan esimerkiksi nähdä aika ja suunnitella tulevaisuutta. Tämä on hyvin tärkeää varsinkin monikulttuurissa työyhteisöissä. Pitääkin koittaa etsiä muistiinpanot tästä jostakin.

Koulua meillä oli noin kaksi kolme kertaa viikossa ja saattoi olla siis päiviä jolloin ei ollut opetusta lainkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut vapaapäivää, kuten varmasti kaikki korkeakouluopiskelijat sen tietävät. Tehtäviä oli sen verran paljon, että kyllä viikossa tuli se viisi päivää viikossa opiskeltua. Joko menimme porukalla koululle tekemään tai sitten jokainen teki kotonaan omaa osuuttaan.

Käytäntöä meillä oli melko vähän, joten opiskelu oli lähinnä luentoja ja ryhmätöitä ja niiden esittelyä. Kaksi kertaa kävimme ravitsemusopinnoissa opintoretkellä ja lyhyt kurssi ruokakulttuureista piti ryhmätyön lisäksi sisällään kaksi kokkaustuntia keittiössä. Lisäksi loppuvaiheessa pääsimme testaamaan ruokakonseptimme reseptiä. Siinä olikin ne käytännön tunnit viiden kuukauden aikana.

Kaikista kursseista ei ollut tenttejä, mutta muutama meillä oli. Tentit muistuttivat suomalaisen lukion ylioppilaskirjoituksia. Ne tehtiin siis isossa liikuntasalissa, jossa oli pöydät yksittäin pitkissä riveissä ja jonoissa. Tenttiä tehdessä sai olla vain pöydällä mustekynä, opiskelijakortti ja vesipullo. Aikaa oli vajaa kolme tuntia tehdä tenttiä.

Opiskelut siis rytmitti paljon arkeani ja aikaani Amsterdamissa, mutta ei se silti rajoittanut uusiin paikkoihin tutustumista ja tutkimista. Palataan siis seuraavan kerran kuukauden tarinassa taas näihin tunnelmiin!