201. Anna hetken viedä Saarijärvellä

Reilu viikko sitten pakkasin kamat harmaaseen reppuun ja heitin sen autoon suunnaten kohti Saarijärveä. Minulla on jäänyt Seinäjoen opiskeluajoilta muutama ystävä elämään ja koska Suomi on suhteellisen iso maa, olemme jokainen lentäneet omiin suuntiimme. Kohta voidaan jo puhua perinteestä, että tapaamme syksyllä tai keväällä ennen tai jälkeen kesäkiireiden ja nyt paikaksi piti keksiä jokin minne ei ole kenellekään ihan tolkuttoman pitkä matka. Sijainniksi valikoitui siis Saarijärvi.

Majoituksen olimme löytäneet nopealla Booking.com-haulla ja oli kyllä sellainen löytö, että suosittelen. Tsekkaa täältä mistä puhun. Ihanasti oli huomioitu toiveemme matkasängystä pienelle vauvalle ja muutenkin oli hyvin viihtyisä ja tilava huoneisto, niin kuin nimikin kertoi. Ei ollut kovin pitkän matkan päästä Saarijärven keskustasta mikä oli myös iso plussa.

Tältäkään reissulta ei kommelluksilta vältytty ja yllättyneitä oli tasan nolla, kun minä olen kyseessä… Minulla on ollut puhelimessani hyvin huono jo akku pitkän aikaa ja en tajunnut siinä vaiheessa kun lähdin ajamaan, että puhelimeni akku vaikka olikin 50 % täynnä, ei tulisi riittämään siihen että kuuntelen 2 tuntia podcastia ja käytän Google mapsia. Eikä minulla tietenkään ollut autolaturia mukana, kun olimme sen edellisenä iltana siirtänyt tästä autosta toiseen autoon.

Onneksi huomasin asian suhteellisen hyvissä ajoin ja ehdin laittaa ystävilleni majoituksen tarkemmat sisäänkirjautumisohjeet sekä katsomaan suunnilleen maamerkit miten pääsen majoitukseen. No uusi kaupunki, vieraat kadut ja pienimuotoinen alkava paniikki siitä, että en saa keneenkään mitään yhteyttä, aiheuttivat sitten sen, että ajelin yhtä tietä edestakaisin yrittäen etsiä oikeata katua. Lopulta nielin ylpeyteni ja kysyin jalankulkijalta neuvoa. En ollut onneksi kovin kaukana. Olin siis katsonut, että kun tälle kadulle/tielle pääsen, niin majapaikkamme osoite on jossain vaiheessa oikealla. En vaan ollut katsonut tarkempaa, oliko tie jolle käännyn jo majapaikkamme osoitteen niminen vai joku toinen katu. Tästä syystä olin hukassa, mutta onneksi pääsin lopulta 40 minuuttia ilmoitetusta aikataulustani majapaikkaan ja ystävien luokse.

Maanantai-iltana emme tehneet ruokakauppaan kävelylenkkiä suurempaa tutustumista kohteeseen vaan keskityimme vaihtamaan kuulumisia ja ravitsemaan itsemme. Oli niin mukava nähdä ystäviä pitkästä aikaa ja jutella kasvotusten kaikki asiat läpi. Näiden ystävien kanssa on ihan parasta se, että vaikka me kaikki kolme ollaan täysin erilaisessa elämäntilanteessa, osaamme myötäelää kyseisen elämäntilanteen sekä ilot että surut ja toisen opiskelumotivaation puuttuminen on yhtä suuri uutinen kuin toisen ylennys.

Tiistaina aamupalan jälkeen teimme eväät reppuun ja pakkasimme kamamme takaisin autoihin. Lähdimme ensin tutustumaan Julmiin Lampiin (en ole varma taivutinko tämän sanan oikein), joka hurmasi meidät kauneudellaan ja jylhyydellään. Oli myös ihana huomata, että kauan kaipaamani syksy oli viimein saapunut luoksemme.

Julmat Lammit on luonnonsuojelualue Saarijärvellä ja täällä pääsee näkemään rotkolampia, kalliojyrkänteitä ja synkän komeita metsiä. Ne on samat erämaat, joissa Runeberg aikoinaan samoili ja kirjoitti runojaan. Alueella näkee millainen vaikutus jääkaudella on ollut kallio- ja maaperään sekä maan pinnanmuotojen kehittymiseen. Kiersimme vajaan kolmen kilometrin pituisen reitin, joka kiertää kolme lampea ja on osa 12 kilometrin mittaista Runebergin luontopolkua. Kiertämämme reitin varrella on nuotiopaikka ja näköalatasanne.

Tästä linkistä pääset näkemään osoitteen, mistä reitille pääsee ja samalla tutustumaan Visit Saarijärvi -sivustoon.

Luontokierroksen jälkeen eväistä huolimatta alkoi maha kurnia ja suuntasimme kohti lounaspaikkaa, joksi valikoitui Ruustinna. Ravintolapalveluita ja majoitusta tarjoava Ruustinna toimii entisessä Tarvaalan pappilassa ja jo pihaan tullessa voi aistia historiallisen ja lempeän tunnelman. Ravintolasalissa on pappilan henkeen sopiva sisustus ja ihanaa eksotiikkaa sekä vastuullisuutta tuo myös asiakaswc, jossa kertakäyttöpapereiden sijaan jokainen ottaa pienen pyyhkeen, joka laitetaan käytettynä astiaan ja pestään uudelleen. Tällaiselle vastuullisuutta arvostavalle kuluttajalle, tämä oli tosi ihana juttu.

Mutta ihanaa oli myös lounas. Kyseisenä päivänä oli pizzapäivä eli erilaisia kotitekoisia pizzoja herkullisilla täytteillä runsaan salaattipöydän sekä itse tehtyjen leipien kera, niin voitte kuvitella että ähkyhän siinä meinasi tulla. Jälkiruoaksi kahvia niin ravintolan tyyliin sopivista kauniista kukkakupeista ja herkullista vispipuuroa, että jos Saarijärvellä asuisin, olisi tämä minun kantapaikkani.

Tässä ravintolassa pääsee lounaan lisäksi herkuttelemaan myös aamiaisella sekä järjestämään kokouksia ja juhlia. Tsekkaapa Ruustinnan verkkosivut tarkempia tietoja varten.

Aluksi meinasimme vielä kierrellä Saarijärvellä kirppareita yms. mutta ruokailun jälkeen toisen ystäväni vauvalle koitti uniaika, joten hän suuntasi takaisin kotia kohti ja minäkin ajattelin ulkoilusta ja ruokailusta raukeana, että parempi lähteä vielä kun on virtaa. Siis itsessäni ei puhelimen akussa. No virtaa riitti Jyväskylään asti, jossa sain idean käydä lempikahvilassani Valkoisessa Puussa ja samalla löysin Titityystä keskeneräiseen projektiin lisää lankaa ja poikkesin myös käsityömuseossa. Nämä kaikki siis sijaitsee Toivolan vanhalla pihalla, josta olen maininnut jo aiemmin ja tulen mainitsemaan myös jatkossa, koska tämä on lempipaikkani Jyväskylässä.

Mutta laitetaan tämä teksti pakettiin toteamalla, että Saarijärvi ylitti odotukseni ja mahdollisesti tulen käymään täällä vielä jatkossakin! Muutenkin kyseisellä alueella eli Jyväskylän tuolla puolen Mikkelistä katsottuna oli vaikka ja mitä mielenkiintoista ainakin tienvarsikylttien perusteella. Se onkin itselleni vielä melko tuntematonta aluetta. Ihanaa, että melko läheltä ja ihan koti-Suomesta löytyy niin paljon mielenkiintoisia ja upeita kohteita!