Destination Finland -opintojakson myötä törmäsin jälleen Unescon maailmanperintökohteisiin ja ajattelinkin nyt esitellä teille lyhykäisyydessään listan kohteet Suomessa. Osassa olen päässyt jo käymään ja loput odottelee vielä sopivaa hetkeä matkan ja reissun toteutumiselle.
Vanha Rauma
Vanha Rauma nimensä mukaan sijaitsee Raumalla ja se on yksi parhaiten säilyneistä sekä laajimmista pohjoiseurooppalaisen arkkitehtuurin ja kaupunkikulttuurin esimerkeistä. Se on poikkeuksellinen esimerkki pohjoismaisesta puukaupunkirakentamista ja kertoo perinteisen asutuksen historiasta. Kohde nimettiin maailmanperintöluetteloon samana vuonna kuin Suomenlinnakin eli 1991.
Kohde sisältää kokonaisuudessaan 1600-1800-luvulta peräisin olevan kaupunkialueen. Sen eheys ja autenttisuus perustuvat kaupunkirakenteeseen, joka on kehittynyt vuosisatojen ajan ja muodostuu useista historiallisista kerroksista. Yhtenäinen kaupunkikokonaisuus muodostuu vanhoista taloista, pihoista, aidoista, porteista ja perinteisestä katukiveyksestä.
Suomenlinna
Helsingin edustalla sijaitseva Suomenlinna nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1991. Se on ainutlaatuinen esimerkki 1600-1700-lukujen sotilasarkkitehtuurista ja erityisesti sen bastionijärjestelmä on merkittävä. Linnoituksen oma erityispiirre on myös sen merkitys kolmen valtion (Ruotsin, Venäjän ja Suomen) puolustuksessa.
Suomenlinna koostuu useista puolustus- ja hyötykäyttöön tarkoitetuista rakennuksista, joiden arkkitehtuuri sulautuu ympäröivään maisemaan. Linnoitus on rakennettu kuudelle saarelle, jotka kuuluvat maailmanperintöalueeseen.
Petäjäveden vanha kirkko
Petäjäveden vanha kirkko on ainutlaatuinen esimerkki pohjoiseurooppalaisesta puukirkkojen arkkitehtuuriperinteestä. Se rakennettiin vuosina 1763-1765 ja se edustaa luterilaista kirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon pitkää perinnettä muotonsa, rakenteensa ja rakennusmateriaalin perusteella. Kirkko on hyvin säilynyt, koska se poistettiin käytöstä uuden kirkon takia 1800-luvun lopulla eikä siihen ole tehty suuria muutoksia. Kesäkaudella käytössä oleva kirkko hyväksyttiin vuonna 1994 maailmanperintökohteeksi.
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas
Verlan maailmanperintökohde sijaitsee Verlan kylässä, 32 kilometrin päässä Kouvolan keskustasta. Se liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Puuhiomo ja pahvitehdas sekä sitä ympäröivä asuinalue muodostavat erinomaisen sekä poikkeuksellisen hyvin säilyneen esimerkin pienimuotoisesta maaseudun teollisuusasutuksesta. Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella kukoistaneesta selluloosa-, paperi- ja kartonkituotannosta vain pieni osa on säilynyt näihin päiviin asti ja siksi Verla on maailmanperintökohteena. Puuhiomo ja pahvitehdas koneineen, Verlankoski ja voimalaitokset ja niihin liittyvä asuinalue muodostavat kokonaisuuden, joka on sekä visuaalisesti että toiminnallisesti eheä.
Merenkurkun saaristo
Merenkurkun saaristo sekä Ruotsin Korkearannikko muodostavat kahden valtion yhteisen maailmanperintökohteen. Suomen matala moreenisaaristo ja Ruotsin jyrkät kalliorannat antavat yhdessä ainutlaatuisen kuvan n. kymmenentuhatta vuotta sitten päättyneen jääkauden aiheuttamasta maankohoamisilmiöstä sekä sen vaikutuksista luontoon ja kulttuuriin. Alue on maankohoamisen seurauksena ainutlaatuinen esimerkki maisemasta joka muuttuu jatkuvasti; uusia saaria nousee, merenlahdet muuttuvat järviksi ja veneväylät mataloituvat. Merenkurkun saaristo on ensimmäinen Suomen luonnonperintökohde ja se nimettiin luetteloon vuonna 2006.
Sammallahdenmäki
Raumalla sijaitseva Sammallahdenmäen hautaröykkiöalue on ainutlaatuinen todiste pronssikaudella eläneestä yhteiskunnasta ja sen hautauskäytännöistä Skandinaviassa. Kohde merkittiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1999 ja se oli siellä Suomen ensimmäinen arkeologinen kohde. Monimuotoiset pronssikautiset hautaröykkiöt sijaitsevat korkealla harjulla mäntyjen, kuusien ja maailmaiseman ympäröimänä. Lähellä on jo kadonnut Saarnijärvi. Kalliolla on noin kilometrin matkalla pieninä ryhminä yhteensä 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Näyttävä kokonaisuus pitää sisällään erilaisia röykkiötyyppejä kuten matalia, pyöreitä pikkuröykkiöitä, suuria kekomaisia hiidenkiukaita ja pyöreitä kehäröykkiöitä.
Struven astemittausketju
Struven ketju edustaa tieteen ja tekniikan historiaa. Se koostuu kymmenen valtion alueella sijaitsevista 34 mittauspisteestä ja näistä kuusi sijaitsee Suomessa. Kohde kertoo 1800-luvulla suoritetusta ensimmäisestä tarkasta pituuspiirin segmentin mittausprosessista. Prosessin avulla selvitettiin maapallon kokoa ja muotoa saksalaisen tähtitieteilijä F.G.W. Struven johdolla. Mittaus oli tärkeä askel geotieteiden kehityksessä. Struven ketju on myös hyvä esimerkki inhimillisten arvojen vaihdosta sekä vuorovaikutuksesta eri maita edustavien tiedemiesten välisessä yhteistyössä. Se on samalla erimerkkinä eri kuningassukujen välisestä yhteistyöstä tieteen hyväksi.
Struven ketjun mittauspisteet sijaitsevat Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Moldovassa. Suomen pisteet ovat Mustaviirin piste (merellinen saari, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Loviisasta), Porlammin piste Lapinjärven Tornikalliolla, Korpilahden Oravivuoren huipulla sijaitseva piste, Alatornion kirkon kellotornin piste Torniossa, Aavasaksan piste Ylitorniolla ja Enontekiön Stuorrahanoaivin huiulla mitattu piste.
***
Siinä olisi lyhyesti kerrottuna kaikista seitsemästä Suomessa sijaitsevasta Unescon maailmanperintökohteista. Näistä kahdessa olen käynyt: Suomenlinnassa ja Merenkurkun Saaristossa kun menimme Vaasan reissulla Raippaluodon sillan yli Sommarö:ön retkeilemään. Loput viisi on vielä käymättä, mutta vielä jonain päivänä!
