26. Tuleeko kalaa?

Tämän talven pilkkikausi tuli avattua viikonloppuna, kun osallistuimme lauantaina järjestettävään Tonnipilkki-tapahtumaan täällä Juvalla. Tonnipilkki on Hatsolan koulun ja vanhempainyhdistyksen yhdessä toteuttama pilkkikisa, jonka tuotto menee koululaisten retkikassaan. Tapahtuman juuret menee monen kymmenen vuoden taakse, mutta ihanaa että perinne pysyy. Pilkkimisen lisäksi paikalla on arpoja ja kahvio, joten ne jotka eivät halua mennä pilkkimään, saavat myös tapahtumasta jotain.

Itse en ole aiemmin käynyt pilkkimässä itse kisassa, mutta tänä vuonna kummipojan tahtoessa pilkkimään, lähdettiin sitten mukaan. Ei tarvinnut tyhjin käsin tulla kotiin, sillä sain yhden 30 g ahvenen! Tiedän, että se ei ole kovin suuri saalis, mutta eipä tarvinnut tyhjin käsin tulla kotiin ja sai kisukin kalan.

Koska valitettavasti tästä tapahtumasta ei ole oikeasti tämän enempää kerrottavaa, sillä arvatkin myyntiin loppuun ennen kuin niitä ehdin ostaa, niin ajattelin että voisin tähän samaan tekstiin kertoa viime vuoden pilkkireissusta. Tämä oli ensimmäinen kerta pilkillä aikuisena ja kaikki ei mennyt ihan niin kuin aluksi suunniteltiin. Tämä siis tapahtui suurin piirtein vuosi sitten.

Aamulla kello soi seitsemältä, että varmasti ehdittäisiin hyvissä ajoin jäälle. Minulla ei kuitenkaan ollut itselläni pilkkihaalaria eikä reppua eikä oikeastaan kunnon saappaita, joten ne piti käydä lainaamassa vanhemmilta. Kun varusteet oli kunnossa, lähdettiin hakemaan pilkkitoukkia. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, koska vasta kolmannesta liikkeestä löytyi toukat. Loppujen lopuksi kello oli yhdentoista, kun pääsimme jäälle.

Sää oli upea ja oli hieno keli pilkkiä. Mä olin ottanut teetä termariin mukaan ja ensimmäiseltä reiältä, kun vaihdoin paikkaa seuraavalle, niin unohdin sitten sulkea sen termarin, mistä lopputuloksena mun lainaan saatu pilkkireppu oli täynnä teetä. Ei siis nautittu sitten teetä lainkaan.

Kävimme siis pilkillä Salajärvellä ja tällä pilkkireissulla molemmat sai yhden pienen kalan. Tämä pikkiriikkinen ahven oli siis elämäni ensimmäinen pilkillä saatu kala (huom. pilkillä, olen muilla tavoin kalastanut paljon enemmän) ja olin siitä todella onnellinen. Ja tästä jäi sellainen fiilis, että kyllä vähintään kerran talvessa pitää käydä pilkillä. Tosin varusteet kannattaa varata jo hyvissä ajoin valmiiksi, samoin hommata toukat ja sulkea se evästermari, kun paikkaa vaihtaa.

Molemmista (Tonnipilkistä ja viime vuoden pilkkireissusta) jäi hyvä fiilis ja toisaalta olisi kiva tänä vuonna käydä vielä uudemman kerran jäällä pilkillä, mutta katsotaan nyt ehditäänkö. Talvessa on aina niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja kun välillä pitää tehdä töitäkin, niin tuntuu että ei ehdi tehdä talviaktiviteetteja kuin kerran tai kaksi talven aikana. Mutta onhan se parempi kuin ei mitään!