”Life without dreaming is life without meaning”. Tämä lausahdus tuli teinivuosina minua vastaan ja on sen jälkeen ollut ohjenuora elämässäni. Haaveilen, teen töitä haaveiden eteen, toteutan haaveet ja sitten hetken kuluttua keksin lisää haaveita. Välillä palaan menneisiin toteutuneisiin unelmiin ja muistelen niitä esimerkiksi täällä blogin puolella. Totta kai on paljon haaveita, jotka ei toteutunut, mutta osaan luovuttaa niiden suhteen vasta kun tiedän, että olen tehnyt töitä niiden eteen ja siitä huolimatta ne ei toteutunut. En tykkää jossittelusta, mutta ymmärrän sitten kun -ajattelun. Aina aika, raha ja muut resurssit eivät riitä juuri siihen hetkeen toteuttamaan haavetta, vaan pitää ajatella sitten kun. Mutta se ei saa jäädä siihen. Olipa tosi filosofisesti aloitettu…