Katsoin pari päivää sitten yhden lapsuuden lempparini joulupiirretyistä: Petteri Punakuonon, ja sen myötä aloin muistelemaan lapsuuden joulujani. Moni saattaa menettää aikuisena joulun taian mitä on kokenut lapsuudessaan ja ehkä omien lapsien myötä löytää sen, mutta minusta tuntuu, että en ole koskaan kadottanut sitä. Toki jouluni ovat muuttunut lapsuuden joulupukkihärdellistä aikuisten rauhalliseen illanviettoon, mutta ne asiat mitkä toi jo lapsena joulumielen, ovat elämässäni edelleen. Paljon tähän vaikuttaa varmasti myös kummin ja tädin murut, joiden kanssa pääsen lapsuuden joulun taikaan. Mitä ne asiat sitten on, mitkä siitä kiireettömän ja viattoman lapsen joulusta on jäänyt kiireisen vuorotyöläisen sydämeen? Mitkä jouluperinteet minulla on edelleen lapsuudesta asti mukana joulun vietossa? Mainitsinkin aluksi tuon Petteri Punakuono…