114. Lapsuuden joulut

Katsoin pari päivää sitten yhden lapsuuden lempparini joulupiirretyistä: Petteri Punakuonon, ja sen myötä aloin muistelemaan lapsuuden joulujani. Moni saattaa menettää aikuisena joulun taian mitä on kokenut lapsuudessaan ja ehkä omien lapsien myötä löytää sen, mutta minusta tuntuu, että en ole koskaan kadottanut sitä.

Toki jouluni ovat muuttunut lapsuuden joulupukkihärdellistä aikuisten rauhalliseen illanviettoon, mutta ne asiat mitkä toi jo lapsena joulumielen, ovat elämässäni edelleen. Paljon tähän vaikuttaa varmasti myös kummin ja tädin murut, joiden kanssa pääsen lapsuuden joulun taikaan.

Mitä ne asiat sitten on, mitkä siitä kiireettömän ja viattoman lapsen joulusta on jäänyt kiireisen vuorotyöläisen sydämeen? Mitkä jouluperinteet minulla on edelleen lapsuudesta asti mukana joulun vietossa?

Mainitsinkin aluksi tuon Petteri Punakuono -elokuvan, jonka katsomisesta idea tämän tekstin kirjoittamiseen lähti. Lisäksi Joulupukki ja noitarumpu sekä Disneyn Mikki Hiiren Olipa kerran joulu ja Joulu Ankkalinnassa on suosikkejani, ja ne pyrin joka vuosi katsomaan. Jo Pikku-Mari katsoi niitä innoissaan ja haluan pitää tämän tytön sydämessäni myös jouluna.

Rakkaus joululauluihin on tullut jo lapsuudesta, sillä yksi lempipuuhani joulun alla oli soittaa joululauluja pianolla. Harrastin pianonsoittoa 10-vuotiaasta 15-vuotiaaksi, joten joka joulu tietenkin oli pienimuotoinen joulusoittelu, jossa jokaisella oli joku joululaulu soitettavana ja sitä piti tietenkin harjoitella. Jouluaattona sain sitten vastata musiikista ja soittaa perheelleni joululauluja pianolla. Kun lopetin pianon soiton ja piano annettiin serkulle, joka oli innostunut pianon soitosta, ilmestyi joululaulut cd:lle ja Spotifyihin.

Joulukoristeiden laitossa on myös jotain mikä tuo mieleeni lapsuuden joulut. Lapsuuden kodissani oli tietyt perinteet ja joulukuusen isä toi vasta jouluaattona sisään, joten aattoaamun joulukoristelut kera Joulupukin kuuma linjan oli se juttu. Nykyään tuon muovisen joulukuusen jo hieman aiemmin esiin varastosta ja koristelen sen joululaulujen soidessa, mutta joka kerta tätä tehdessäni on mielessäni lapsuus. Joulusiivous tapahtui pari päivää ennen joulua ja sen jälkeen sai koristella kodin jouluiseksi. Tästä olen itse hieman tänä vuonna lipsunut, eli laitoin koristeet ensin ja sitten vasta siivosin, mutta samapa se on missä järjestyksessä tehdään.

Lapsuudesta asti muutama joulukoriste on pakattu joka kerta joulukoristeiden laatikkoon ja matkan varrella on niitä tullut lisää. Isomummon tekemä enkeli ja seimitaulu sekä muistaakseni mummon antama pieni tekojoulukuusi on pakko laittaa joka vuosi. Jossain vaiheessa muistan ihailleeni setäni luona kaunista jouluista talo-koristetta, jonka seuraavana vuonna sain joululahjaksi ja siitä lähtien se on kulkenut mukanani.

Moni voi ajatella, että joulukalenteri on vain lasten juttu, mutta siitä huolimatta minulla on joka vuosi jonkinlainen joulukalenteri. Useimmiten kaksi: ostan Partiolaisten adventtikalenterin ja sitten toteutan jonkun toisenlaisen. Yhtenä vuonna sain kummipojalta teejoulukalenterin, kerran kokeilin joululaulukalenteria ja nyt jo kolmantena vuonna olen tehnyt itselleni sekä Instagram-seuraajilleni joulukalenterin someen. Tänä vuonna esittelin jouluperinteitä meillä ja maailmalla ja ajattelin koota kaikki keräämäni perinteet yhteen blogitekstiin.

Joulukorttien askartelu innostus on myöskin lähtenyt jo lapsuudesta ja joskus askartelin niitä ihan urakalla. Vanhemmillani oli aikoinaan tapana antaa ja lähettää joulukortit lähes jokaiselle sukulaiselle ja tutulle, joten joulukorttien määrä oli aika suuri. Minä suurena askartelun rakastajana tein sitten kaikki nämä joulukortit käsin. Nykyään äiti saa ostaa tai tehdä itse korttinsa, ja minulla on omat ihmiset, joille kortit lähetän ja annan. Vaikka sähköpostilla, somessa ja whatsappissa saisi helposti lähetettyä joulutoivotukset, suosin kuitenkin joulukortteja, sillä ne tuo minulle hyvän mielen, kun saan niitä tehdä ja antaa.

Vaikka jouluaaton vietossa näkyy se, että olen jo aikuinen ja pystyn jollain tavalla oleva joustava sen suhteen, miten joulu vietetään, tietyistä perinteistä pidän kiinni. Nämä perinteet kuuluvat lapsuuden jouluuni ja niiden avulla pidän kiinni siitä lapsuuden joulun taiasta. Joulurauhan julistus pitää kuunnella tai oikeastaan mielellään ihan katsoa, mutta kuuntelukin riittää (tosin jos työvuoro sattuu jouluaatolle niin tämä ei toteudu, mikä on ymmärrettävää). Haudoilla käynti kuuluu myös jouluaattoon ja tietyt jouluruoat. Joulusauna aattoiltana ja tapaninpäivänä aamusauna. Näillä pienillä perinteillä joka vuosi mielessä on myös se pikku-Mari, joka oli jo silloin innoissaan joulun ajasta.

Ihanaa joulua kaikille niin lapsille kuin aikuisillekin!