Sillä oli Saimaan tuuli tukassaan, Karjalan kunnaat takaraivossaan, edessään Pohjanmaan lakeudet ja katseessaan kaipuu tuntureiden
Kirjoitin aikoinaan seikkailujen lomassa tällaisen runon itsestäni. Saimaan tuulesta olette jo kuulleetkin ja saatte kuulla jatkossakin, koska mökki pysyy edelleen Saimaan rannalla. Karjalan sukujuurista kerron jossain vaiheessa tarkemmin, mutta lyhyesti siis sukuni on Karjalasta ja se alkuperäinen sukutila jäi rajan tuolle puolen (nykyään paikalla kasvaa metsää). Pohjanmaan lakeuksista kirjoitin Seinäjoki-saagassa ja nyt on aika mennä kohti tuntureiden kaipuuta.
Olen käynyt ihan pienenä tyttönä Saariselällä ja sen jälkeen muutaman kerran Tahkolla lapsuudessa (tiedän, ei Lappia, mutta sen pohjoisemmassa emme käyneet ennen teini-ikääni). Teini-iässä ystäväni vanhempien ostaessa mökin Ylläkseltä aloin ihastua ja tykästyä Lappiin. Ripari ja kaksi kesää isosena Tievatuvalla vaan lisäsivät Lapin kuumettani. Kun alan valinta kohdistui ravintola- ja matkailualaan, moni heitti ilmoille ajatuksen sesonkitöistä pohjoisessa ja niin tämä haave jäi mieleen kutkuttelemaan.
Kun sopivasti valmistuminen restonomiksi koitti joulukuussa ja olin kesätyöt ja harjoittelupaikat valinnut sillä tavalla, että jatkumoa olisi ollut ehkä vaikeampi saada (valmistumista edeltävä kesätyöpaikkani oli oikeasti vain kesätyö), ajattelin, että nyt olisi minun saumani lähteä kohti pohjoista ja valloittaa se. Aloitin hakemisen siis jo kesällä, kun halusin olla hyvissä ajoin liikenteessä ja hain mm. Leville töihin. Selatessani Oikotien työpaikkoja juuri Lapista silmiini osui Rovaniemellä sijaitseva Santa Claus Holiday Village ja sen avoin tarjoilijan paikka. Rovaniemikin kuuluu Lappiin ja on sopivasti keskellä, ajattelin ja laitoin hakemusta sisään. Pääsin videohaastatteluun ja sitä kautta sainkin töitä. Talvi Lapissa oli siis turvattu!
Työt tosin alkoivat jo marraskuun alussa, joten minulla oli syys-lokakuu aikaa saada koulu pakettiin, mikä tarkoitti siis opparia ja kahta kurssia. Myös piti hommata kämppä Rovaniemeltä ja irtisanoa Seinäjoen asunto. Sain työpaikan vuokrafirman kautta ja he olisivat myös voineet järjestää minulle asunnon, mutta se olisi todennäköisesti ollut solukämppä tms. kimppakämppä-ratkaisu ja introvertti-osa minusta halusi omaa rauhaa. Aloin etsimään siis kämppää itse. Haasteeksi muodostui se, että moni halusi vuokrata mielellään pitemmäksi aikaa kuin muutamaksi kuukaudeksi, joten aloin miettimään, että miksi lyödä muuttaessa jo asioita lukkoon vaikka työsoppari olikin vain viisi kuukautta. Löysin kivan yksiön Rovaniemen keskustasta ja tein vuokrasopimuksen vuodeksi. (Lopulta en ollutkaan kuin viisi kuukautta, mutta tämä saatiin sovittua ja hoidettua vuokranantajani kanssa). Koko omaisuus siis mukaan ja valloittamaan kohti pohjoista!
Tukikohtani oli siis Rovaniemi, mutta kävin tuon viiden kuukauden aikana myös Ranualla, Pyhä-Luostolla, Levillä, Ylläksellä pariinkin otteeseen sekä Saariselällä. Ajattelinkin sitten seuraavissa kuukauden tarinoissa kertoa näistä ”tunturiseikkailuista” vähän lisää sekä asumisesta ja elämästä Rovaniemellä. Oikeassa elämässä mennään kohti kevättä, mutta blogin puolella hypätään talvisesonkiin 2018-2019. Eli niin sanotusti ”viimeiseen seikkailuun” ennen kotiin palaamista.
