83. Kuukauden tarina: Häät saksalaisessa kylässä

Elokuun kuukauden tarina-postauksessa kerroin, että seuraavan kerran kerron muutostani Etelä-Pohjanmaalle, mutta ajattelinkin kertoa siitä erikseen Seinäjoki Saaga -nimisessä postausketjussa, josta ensimmäisen kirjoitan ja julkaisen tämän tekstin jälkeen. Kuukauden tarinassa sen sijaan hypätään ajassa aika tarkalleen 16 vuotta taaksepäin.

Tarkkaa päivämäärää en muista, mutta 16 vuotta sitten olimme syyskuussa perhetuttumme häissä Saksassa ja tämä oli ensimmäinen kokemukseni kyseisen maa kulttuurista. Reissu oli myös ensimmäinen, jolloin muistan lentäneeni lentokoneessa (olen lapsena ollut kerran, mutta muistikuvia 4-vuotiaalta minältäni ei ole lentomatkasta jäänyt). Matkaseurueeseen kuului minun lisäkseni äiti, veli, täti ja serkku.

Häät olivat muistaakseni lauantaina, joten lähdimme matkaan jo torstai-iltana junalla ja yövyimme lentokenttähotellissa. Aamulla sitten lensimme Luftansan lentokoneella Müncheniin. Samalla lennolla tuli muistaakseni myös muita perhetuttujamme, jotka olivat siis tulossa samalla lennolla meidän kanssamme.

Lentokentältä oli järjestetty kuljetus Schliersee-nimiseen saksalaiseen vuoristolaiskylään, jossa hotellimme sijaitsi sekä hääjuhla vietettiin. Perjantai-iltana kävimme porukalla syömässä ravintolassa, jossa tilasin itselleni spaghetti bolognesen ja se lautanen oli isompi kuin minun pääni 😀

Schliersee on pieni kaupunki ja kunta Miesbachin piirikunnassa Baijerissa Saksassa. Se on saanut nimensä läheisen Schliersee-järven mukaan. Ihan satavarmaksi en mene sanomaan, mutta todennäköisesti hotellimme oli Schliersberg Alm, joka sijaitsee Schliersberg-nimisen vuoden rinteessä. Lisätietoja kyseisestä hotellista https://hotel.schliersbergalm.com/. Jotta pääsee hotellille, piti ainakin 16 vuotta sitten mennä Gondoli-hissin kyydillä ja hotellilla oli uima-altaan lisäksi myös trampoliineja ja kesäkelkkamäkiä.

Lauantaina ennen hääjuhlaa kävimme vierailulla alhaalla sijaitsevassa kylässä ja sitten palasimme hotellille valmistautumaan hääjuhlaan. Hääjuhla oli hyvin kansainvälinen, sillä siellä oli 17 eri maasta vieraita. Tämä siksi, että perhetuttuni ja hänen aviomiehensä olivat molemmat matkustelleet nuorena paljon joko opiskelujen tai töiden perässä. Morsian oli siis suomalainen ja sulhanen ruotsalainen, mutta he olivat asettuneet asumaan Saksaan, joten häätkin olivat Saksassa.

Paljonhan 11-vuotias minä ei vielä ymmärtänyt englanninkielisestä puheesta, mutta onneksi oman seurueemme lisäksi paikalla oli muitakin suomalaisia, joten aivan tylsää minullekaan ei tullut. Samassa pöydässä istui suomalaiset, jotka asuivat silloin Amerikassa ja he kävivät myöhemmin meillä vierailulla.

Sunnuntaina koitti sitten kotiinlähdön aika, mutta ennen sitä veljeni laski kesäkelkkamäen alas ja minä tyydyin vähän kesympään vaihtoehtoon: eli junaan, joka kulki hotellin alueen läpi. Bussikyytiä takaisin hotellille odotellessa muistan, että oli hyvin lämmin päivä ja bussi oli myöhässä joten jouduimme odottelemaan jonkin aikaa ulkona.

Mukava matka oli ja tämä lisäsi entisestään matkakuumetta ja halua nähdä ja kokea paljon erilaista uutta. Tämä myös mahdollisti ensimmäisen yksin tehdyn ulkomaanmatkan, josta pääsette lukemaan tuon linkin takaa: https://marinmatkassa.fi/ulkomaat/36-kuukauden-tarina-yksin-lentokoneeseen/

Palataan seuraavan kerran asiaan Seinäjoki-saagan ykkösosassa!