Olen ollut nyt viikon verran rouva, joten aika kurkata hieman meidän häihin, jotka olivat juuri meille täydelliset. Siellä sattui ja tapahtui, mutta niin tapahtuu meidänkin elämässä, joten mitä muutakaan voisi odottaa!
Minulle sanottiin monta kertaa, että muista nauttia, koska se päivä menee nopeasti ohi ja niin se menikin! Mutta silti koitin ottaa joka hetkestä irti.
Nautin siitä, miltä tuntui herätä mökin kammarista ja kurkistaa ulos, jossa aurinko nousi kauniisti ja kruunasi paisteellaan tämän päivän.
Muistan, miten laitoin häämarssimme (Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen juhlamarssi) soimaan, kun söin aamiaista.
Pysähdyin siihen hetkeen, kun minusta tehtiin kaunis kampaajan ja meikkaajan penkillä.
Muistan, kuinka kuuntelimme loppuun äänikirjan ajaessamme kaupunkiin. Se oli minun keinoni vähentää jännitystä.
Kun suljen silmät näen itseni jälleen peilistä, kun katsoin itseäni ensimmäisen kerran pukeuduttuani häämekkooni.
Muistan miten komealta puolisoni näytti Mikkelipuiston parkkipaikalla.
Nautin kuvattavana olosta, vaikka en oikeasti tykkää olla kameran edessä (varsinkin jos pitää olla virallista).
Voin vieläkin tuntea sen jännityksen, mikä vaan kasvoi kun tulimme kirkkoon ja odotin morsiushuoneessa, että pääsen kävelemään alttarille.
En voi unohtaa sitä, että jännityksen vuoksi sekosin askelmerkeissä siinä kun vaihdoin isäni käsikynkästä puolisoni käsikynkkään (ja se on myös videoitu).
Muistan kylmät väreet ja onnellisuuden kauniin vihkiseremoniamme aikana.
Suvi Teräsniskan Uusi aamunkoi ei ole enää entisensä, kiitos ystäväni (ja tämä oli siis hyvällä sanottu)
Tiedän tästä lähtien, että kolme tuntia autossa seissyt skumppa on lämmennyt ja nousee päähän, kun sen juo matkalla kirkolta juhlapaikalle.
Muistan sen onnen, kun sain halata jokaista läheistä ihmistä ja toivottaa heidät tervetulleeksi häihimme.
Kuulen vieläkin korvissani sen puheensorinan, kun söimme ja ihmiset keskustelivat.
Muistan aina oman puheeni, veljenpoikieni puheen ja kaason ja bestmanin puheet.
Muistan valokuvaushetken, missä saimme ikuistettua jokaisen häävieraan meidän kanssamme.
En ehkä muista kaikkia keskusteluja, mutta muistan miten hauskaa meillä kaikilla oli.
Sitä ei unohda kukaan, kuinka hääkakun leikkauksessa kakku lensi pöydälle… Ja videomateriaalia on!
Muistan häävalssimme ja kuinka onnellinen olin tanssiessani noilla vahvoilla ja rakastavilla käsivarsilla.
Siitäkin on videomateriaalia, kun tuolileikissä tämä morsian putosi ensimmäisenä ja kirjaimellisesti putosi lattialle…
Keräsimme bestmanini kanssa isoimman yleisön tanssilattialle Hittiputki-duetollamme.
Muistan, kuinka pahaa aavistamattomana tanssin veljeni kanssa ja sitten minut ”ryöstettiin”. Selfie kummien ja veljen kanssa oli ikimuistoinen!
Harmittaa, että en ehtinyt jutella kaikkien kanssa, mutta se taitaa olla näiden juhlien huono puoli.
Toivottavasti en unohda koskaan sitä onnellisuuden määrää, mitä tuo päivä toi tullessaan <3
Lisää hääaiheesta: 307. Muistilista hääsuunnitteluun, 305. Hääinspiraatiota ja 304. Tiesitkö tämän? Hääperinteet versio
