Ennen kuin pääsen kertomaan tarkemmin ”tunturiseikkailuistani” Lapin ihmemaassa talvikaudella 18-19, aloitetaan kuitenkin kertomalla elämästä seikkailujeni tukikohdassa Rovaniemellä. Asuin ihan kaupungin keskustassa ja melko pian tietyt reitit valikoitui kävelylenkeiksi ja paikat lemppareikseni. Kaupassa kävin yleensä Rovaniemen Prismassa ja jos näin jotain niistä harvoista kavereista, joita minulla kaupungissa oli, oli kahvilana Cafe & Bar 21. Oliver’s Corner Irish Pubissa tuli käytyä yksillä. Yökerhoista Roippari (Roy Club) sijaitsi samalla kadulla, mutta en silti juossut siellä joka viikonloppu. Mutta samalla kadulla sijaitsevasta Subwaysta tuli muutaman kerran haettua ruokaa, kun ei kotona jaksanut tehdä mitään. Lenkkipolku kulki monesti Ounasjoen vartta ja kyllä pari kertaa tuli ylitettyä myös Jätkänkynttilä.
Asuin siellä siis yhteensä viisi kuukautta, joista ensimmäinen eli marraskuu meni uuteen tottuessa. Kaikki oli uutta: uusi työ, uudet ihmiset, uusi koti ja vapaa-aika, jota ei ollut ollut moneen vuoteen, koska koulutehtävät ja läksyt olivat täyttäneet arjen vähintään viimeiset seitsemän vuotta. Marraskuussa kävin Haaparannan Ikeassa hakemassa uusia huonekaluja kämpälle sekä Seinäjoella hoitamassa opparin kypsyysnäytteen. Muuten aika meni töissä, lenkkipolkujen etsimisessä ja lunta odotellessa.
Joulukuussa ystäväni kävi itsenäisyyspäivän aikaan luonani ja hieman ennen joulua matkustin taas Seinäjoella juhlimaan valmistujaisia, joiden jälkeen sitten viettämään joulu töissä ja lopulta myös sängyn pohjalla sairastellessa. Sitten kun aloin flunssasta toipua, saapui pohjoisen kovat pakkaset, joissa ei kovin paljon nautittu ulkoilmasta.
Tammikuussa kävin Ranualla ihmettelemässä eläimiä ja aurinkoa. (Rovaniemen korkeudella kaamos ei ole niin voimakas, mutta kun viettää sen valoisan ajan töissä, niin aurinkoisena vapaapäivänä aurinko on suoranainen ihme). Lisäksi tätini kävi luonani vierailulla, jolloin vuokrasimme SantaSportista Ounasvaaralta lumikengät elämäni ensimmäistä kertaa ja rakastuin siltä istumalta lumikenkäilyyn! Samalla retkellä katseltiin maisemia Ounasvaaran näköalatornilta.
Pakkasten hellitettyä ja flunssanikin taltuttua uskaltauduin sekä rinteeseen, että hiihtämään ja minne muuallekaan sitä Rovaniemellä suuntaisi kuin Ounasvaaralle. Hiihtolatuja löytyi tosin lähempääkin kuten Ounasjoen jäältä, jossa kävin myös pari kertaa hiihtämässä.
Kevättalven saapuessa oli aika sitten suunnata vähän korkeammaksi ja oikeasti kohti niitä tuntureita. Näistä seikkailuista sitten lisää seuraavissa kuukauden tarinoissa. Latuja ja rinteitä kolusin mm. Saariselällä, Levillä ja Ylläksellä. Tosin Ylläksen laskettelureissuilla oli molemmilla vähän huonoa ”tuuria” matkassa… Näistä lisää myöhemmin!
Enemmänkin olisin varmasti kolunnut sekä Rovaniemeä että pohjoisen muitakin kolkkia, mutta lähes neljä vuotta jäytänyt koti-ikävä sai muuttamaan suunnitelmia vuodesta viiteen kuukauteen. Mutta onpahan syitä mennä takaisin Lappiin, kun ihan kaikkialla ei ole ehtinyt käymään!