Tämä teksti kuuluu useamman tekstin mittaiseen Kuukauden tarina -sarjaan, jossa esittelen reissuja ja niistä ajatuksia ennen tämän blogin perustamista. Julkaisen yhden tekstin aina noin kerran kuukaudessa. Lue kaikki Kuukauden tarina -kategoriasta.
Pieni talven tuulahdus loppukesään edessä, kun muistelen taas blogissani menneitä matkoja ja tällä kertaa kuukauden tarina sarjapostauksessa kertoilen tarkemmin road tripistäni Pyhälle ja Luostolle. Jotain mainitsin esitellessäni Pyhän-Luoston kansallispuiston, mutta nyt kerrotaan sitten hieman tarkemmin tästä hyvin kylmästä mutta silti todella kauniista ja kivasta vapaapäivästä talvella 2018.
Rovaniemi tunturiseikkailujen tukikohtana
Kun lähdin Rovaniemelle ja Lappiin, ensimmäinen kuukausi meni asioihin totutellessa, sitten tuli joulukuu ja joulusesonki oikein kunnolla päälle. Sitten sairastuin flunssaan ja tämän jälkeen koitti pakkaset. En siis kovinkaan nopealla aikataululla päässyt lähtemään kohti tunturiseikkailujani, mutta sitten kun pääsin, niin niitä tein oikein olan takaa.
Ilman suunnitelmia vaan kohti pohjoista
Tänä kyseisenä talvipäivänä olin ajatellut lähteä jonnekin pohjoisemmaksi ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Minulla oli sekä murtomaa- että laskettelusukset takakontissa koko talven, eli pystyin tekemään spontaanisti reissuja. Pyhälle ja Luostolle kuitenkin suunnatessani pakkasta oli sen verran paljon, että päätin jättää hieman flunssaisen kehoni vielä rauhaan näiden aktiviteettien osalta.
Ensimmäinen pysäkki: Luostotunturi
Suuntasin ensimmäisenä sitten kohti Luostotunturia ja koska samalla kun ajaa ei voi valokuvata, pysähdyin vähän väliä ottamaan kuvia tästä todella kauniista talvipäivästä ja huikeista maisemista. Laskettelukeskuksen alakahvilassa maistelin herkullista kaakaota ja ihailin muita rohkeita, jotka olivat pakkasesta huolimatta uskaltaneet mennä rinteeseen.
Seuraavaksi Poropuisto Koparaan
Kaakaotauon jälkeen jatkoin matkaa kohti Pyhätunturia ja matkan varrella tien laidalla oli kyltti, että Poropuisto Kopara. Mielenkiintoni heräsi ja koska suunnitelmissa ei ollut muuta kuin vain ajella, poikkesin sitten reitiltä tänne. Ja tämä oli löytö!
Poropuisto Koparassa voi tutustua puiston ystävällisiin poroihin ja helpoin tapa niihin on tutustua Poronpolun varrella. Poronpolku on noin 15-30 minuuttia kestävä itsenäinen kävelyreitti ja se johdattaa kulkijat Porotila Koparan poroaitaukselle, jossa sai jopa syöttää poroja, jotka olivat ystävällisiä, tuttavallisia ja uteliaita.
Lisätietoja aukioloajoista, lipun hinnasta sekä muista palveluista: https://www.luosto.fi/fi/page/poropuisto-kopara
Pyhälle auringonlaskun aikaan
Porojen tervehtimisen jälkeen matkani jatkui kohti Pyhää ja tänne saavuinkin juuri auringonlaskun aikaan. Halusin mennä ihastelemaan maisemia, joten ostin lipun tuolihissiin, millä pääsin sitten huipulle. Ja mikä näky sieltä aukesikaan. Siis yksi kauneimmista hetkistä ja maisemista mitä olen tähänastisen elämäni aikana kokenut oli kyllä Pyhätunturin huippu auringonlaskun aikaan. Vai mitä mieltä te olette, kun katsotte alla olevaa kuvaa?
Loppujen lopuksi ihan täydellinen vapaapäivä!
Kun puhelimen kamera oli täynnä kuvia, sormet olivat pakkasesta kylmettyneet, kuten myös varpaat ja ilta alkoi tulla, lähdin ajelemaan takaisin Rovaniemelle ja totesin, että aika täydellinen vapaapäivä, vaikka sinne rinteeseen en päätynytkään…
Lisää tunturiseikkailuja luvassa ensi kuussa, mutta sitä ennen pohditaan vähän että mihin se kesä nyt oikein meni ja fiilistellään sitä, että pian minä olen Australiassa!
