Parthenon temppeli Ateenan akropoliksella
Kuukauden tarina Ulkomaan matkailu

301. Kuukauden tarina: määmatka Ateenaan

Tämä teksti kuuluu useamman tekstin mittaiseen Kuukauden tarina -sarjaan, jossa esittelen reissuja ja niistä ajatuksia ennen tämän blogin perustamista. Julkaisen yhden tekstin aina noin kerran kuukaudessa. Lue kaikki Kuukauden tarina -kategoriasta.

Palataan taas kuukauden tarinoihin. En ole matkustellut liiemmin niin sanotusti Etelän maihin, millä tarkoitan nyt lähempänä päiväntasaajaa sijaitsevia kohteita. Lapsena kävimme Kreetalla juhlistamassa mummon syntymäpäiviä (8. Kuukauden tarina: Perheloma Kreetalla) ja seuraavaan Kreikan matkaan menikin sitten 19 vuotta. Keväällä 2019, kun maailma ei vielä tiennytkään koronaviruksesta, matkustin viikoksi seikkailemaan Ateenaan.

Miksi juuri Ateena?

Ateena oli pitkään minun haavekohteideni listalla, koska kreikkalainen mytologia on todella kiinnostavaa! Samoin myös Antiikin Kreikan aikaiset rakennukset oli pakko nähdä ja se oli jotenkin niin käsittämätöntä, miten nuo ikivanhat rakennukset vaan sulautui kaupungin ilmeeseen ja olivat osa sitä. Menin mä minne tahansa, niin aina sieltä näki Akropoliin kukkulan.

Ateenan kaupungin maisemia, raunioita, rakennuksia ja rakennustyömaata
Ateenan katukuva oli ihan ainutlaatuinen

Lento Lappeenrannasta suoraan Ateenaan

Tällä kertaa matkaan päästäkseni minun ei tarvinnutkaan suunnistaa Helsinki-Vantaan lentokentälle vaan lensin Ryanairin lennolla Lappeenrannasta suoraan Ateenaan. Ainakin seitsemän vuotta sitten näitä reittilentoja oli joka keskiviikko, joten matkan kestoksi tuli näin ollen viikko. Matkaan lähdin 24. huhtikuuta ja kotiin palasin vapunpäivänä 1. toukokuuta.

Akropolis ja Antiikin Kreikan kohteet

Yksi päivä kohteessa meni tutustuessa Akropolis-kukkulalle. Akropolis on Kreikassa yleisnimitys vuorelle tai kukkulalle rakennetulle linnoitukselle, mutta yleensä sillä viitataan juuri Ateenan Akropolikseen. Kukkula kohoaa 160 metriä merenpinnan yläpuolelle ja on Unescon maailmanperintökohde.

Kukkulalla sijaitsee Parthenon, joka rakennttiin Ateenan kultakautena. Temppeli rakennettiin marmorista kalkkikiven sijaan ja se pystytettiin Ateenan suojelijalle Neitsyt Athenelle. Se oli kiitos Ateenan selviämisestä persialaissodista.

Parthenonin lisäksi Akropoliksella sijaitsee useita muitakin Olympos-vuoren jumalille omistettujen temppelien raunioita sekä komea amfiteatteri. Tärkein näistä raunioista on kuitenkin Parthenon, jota pidetään länsimaisen siviilisaation symbolina. Ja upea se totta tosiaan on!

Lisäksi tutustuin kukkulan juurella sijaitsevaan Uuden Akropoliin museoon, jonne on kerätty kaikki yhä Kreikassa olevat Akropoliin aarteet.

Ateenan Akropolis-kukkulalla sijaitseva amfiteatteri sekä kaupungin maisemia
Ateenan Akropolis-kukkulalla sijaitsee myös komea amfiteatteri

Mitä muuta Ateenalla ja sen lähiseudulla on tarjota?

Mutta on Ateenassa muutakin kuin Akropolis. Vaeltelin kansallispuutarhassa, etsin muita Antiikin aikaisia patsaita ja kohteita (kuten antiikin aikaisen hautausmaan), shoppailin kauppakadulla, rakastuin kreikkalaiseen ruokaan ja selvisin metromatkasta kreikkalaisessa metrossa. Metrolla matkustin lähelle Lykkavittos Hill-kukkulaa, jonka huipulta ihastelin kaupungin näkymiä (ja oli siellä pari muutakin turistia mukana)

Varasin majoituksen Cecil Hotelistä Booking.comin kautta ja varauksen yhteydessä sivustolta tarjottiin myös muita aktiviteetteja. Ostin kolmen päivän lipun Hop On Hop Off bussiin, jolla ensimmäisenä päivänä kiertelin kaupungin keskustan nähtävyydet läpi. Seuraavana päivänä vierailin Pireasin satamassa ihailemassa merinäköalaa ja hienoja jahteja. Kolmantena päivänä lähdin taas meren rannalle tällä kertaa palvomaan auringoa Vouliagmenin rannalle. Kuten tekstin alussa sanoin, en harrasta etelän lomia, joten yksi päivä rannalla on minulle ihan tarpeeksi.

Osallistuminen kreikkalaiselle illalliselle ja hemmottelua jaloille

Olin ostanut etukäteen myös aktiviteetin tai oikeastaan sisäänpääsyn kreikkalaiselle illalliselle ja se oli hieno elämys. Ruoka oli taivaallisia kreikkalaisia herkkuja, mutta myös ohjelma oli hienoa. Minulla on pieni muistikuva lapsuuden matkastani, että silloinkin osallistuimme jollekin illalliselle missä lautasia heitellään maahan, joten osasin myös täällä odottaa sitä. Pitkin iltaa oli erilaisia musiikkiesityksiä ja lopuksi myös vieraat pääsivät osallistumaan!

Lisäksi hemmottelin itseäni elämäni ensimmäistä kertaa pikkukala-jalkahoidolla! Eli jalat laitetaan akvaarioon, jossa on pikkukaloja ja ne syövät sinun jaloistasi kaiken kuona-aineen yms. pois. Oli aika erikoinen kokemus ja ne kalat kutitti!

Harmaaseen mekkoon pukeutunut nainen valkoinen kukka hiuksissaan merenrannan kivikolla Kreikassa
Pireasin satamassa ihailin meren värejä ja ääniä

Ylistys kreikkalaiselle ruoalle!

Palataan vielä tuohon ruokaan. Nimittäin kreikkalainen ruoka on oikeasti tosi ihanaa! Viikon aikana herkuttelin mm. moussakalla, feta-salaatilla, pitaleivillä, souvlakeilla, baklavalla ja gyroksilla. Joka päivä ruokailin jossain katukahvilassa, missä pystyi samalla ihmettelemään kaupungin menoa. Aamuisin söin aamupalan hotellilla ja kun lähdin matkaan, kävin hakemassa läheisestä kahvilasta latte-kahvin ja sitä siemailin samalla, kun kävelin Athinas-katua pitkin.

Yllättäviä kohtaamisia Ateenassa

Vaikka matkustin yksin, niin sain myös hetkeksi uusia tuttuja. Viimeisenä päivänä Hop On Hop Off bussissa eräs suomalainen pariskunta alkoi juttelemaan minulle, että johan me nyt törmätään. He olivat tulleet siis samalla lennolla kuin minäkin ja tämä oli muistaakseni toinen tai kolmas kerta kun törmäsimme myös kaupungissa. Aloimme juttelemaan ja kävi ilmi, että heidän hotellinsa oli saman kadun varrella. Siinä sitten sovimme, että menemme samalla taksilla lentokentälle, joten matkakustannukset laski kahdella kolmanneksella siihen suuntaan.

Viimeinen määmatka sekä ulkomaan matka ennen koronapandemiaa

Tämä oli kyllä niin rentouttava ja ihana matka, ja olen todella onnellinen, että päätin silloin tehdä sen! Seuraavana vuonna tuli korona joka sotki useaksi vuodeksi reissusuunnitelmat ja elämäni on nyt mennyt sillä tavalla hyvään suuntaan, että tällä hetkellä on innokkaita matkakavereita lähdössä, joten määmatkat taitaa olla osa historiaa. Tarkoitan tätä siis hyvällä. Ennen matkustin yksin kun en saanut ketään lähtemään mukaan ja opin nauttimaan siitä. Mutta onhan se ihan eri asia jakaa matkakokemus jonkun toisen kanssa. Joten jos saan seuraa seuraaville matkoilleni, niin mielelläni sen otan vastaan!

Ja seuraava matka onkin heti huomenna ja suuntaamme kohti Vuokattia. Näihin tunnelmiin siis seuraavassa tekstissä!

Ateenan luonnossa yksimatkustava nuori nainen
”Not all those who wander are lost”

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *