Joskus täydellinen päivä ei tarkoita suuria elämyksiä, vaan pieniä hetkiä: tuulen suolaa hiuksissa, hiljaisen rannan rauhaa ja jäätelön makeutta huulilla. Viides päiväni Sydneyssä, Watson’s Bayssa, oli juuri sellainen – vähän tuulinen, hieman väsynyt, mutta täynnä kauneutta ja hetkiä, jotka muistan toivottavasti vielä pitkään.
Heräsin lauantai-aamuun melko virkeänä, sillä nukuin edellisenä yönä pitkästä aikaa tosi hyvin. Minulla ei ollut aikatauluja, joten olin harvinaisen myöhään vasta aamiaisella (puoli yhdeksältä) ja aloitin päivän rauhallisesti. Olin ostanut etukäteen aamiaiskupongit koko viiden päivän Sydney-oleskelua varten, mutta tajusin vasta paikan päällä, että sunnuntai-aamuna bussi Canberraan lähtee jo klo 6.30 – puoli tuntia ennen kuin aamiainen edes alkaa. Sovin kuitenkin hostellin työntekijöiden kanssa, että saan ottaa jo lauantaina seuraavan päivän aamiaiset mukaani.
Hostellin ”continental breakfast” oli muuten aika vaatimaton verrattuna suomalaisiin hotelliaamiaisbuffetteihin. Paahtoleipää hillolla, voilla, Nutellalla tai – paikallisena erikoisuutena – Vegemitellä (kokeilin, mutta ei mennyt jatkoon). Lisäksi oli muroja, tuoremehua ja kahvia tai teetä. Ihan ok, ja 12,50 dollarilla ei Sydneyn kahviloista paljon saanut, joten ei valittamista.
Tänään oli tarkoitus suunnata Watson’s Bayhin!
Lautalla Watson’s Bayhin
Matka lautalla oli aikamoinen elämys – ja tuulinen sellainen! En uskaltanut edes ottaa kuvia, koska pelkäsin, että puhelin lentää kädestä mereen. Myös vaatetukseni tuntui hieman kevyeltä, kun tuuli meni farkkutakin kankaasta läpi suoraan luihin ja ytimiin.
Sydneyn sää näin syyskuussa muistuttaa muuten Suomen kesää: välillä tarkenee hyvin, välillä pitää kaivaa enemmän vaatetta päälle. Vettä on kuitenkin satanut vain kerran, ja sekin surffitunnin aikana, joten ei haitannut yhtään.
Maisemat Watson’s Bayllä oli aivan uskomattomat! Auringossa kimaltelevaa sinistä merta loputtomiin. Päätin ottaa päivän rauhallisesti, sillä eilinen surffitunti jätti lihakset mukavasti kipeiksi ja hieman muutenkin väsytti.
Rauhaa ja neuletta nudistirannalla
Löysin sattumalta pienen, lähes aution rannan – täydellisen paikan levätä. Kaivoin esiin neuletyön, söin lounasta ja luin kirjaa. Väsytti, ja ehkä pieni koti-ikäväkin hiipi mieleen. Päätin soittaa illalla miehelle, jos se vähän helpottaisi.
Hauska yksityiskohta: rannalla neuloessani tajusin, että kyseessä oli Lady Bayn nudistiranta! Ei se minua haitannut, mutta huvitti – nyt voin sanoa neuloneeni nudistirannalla. 😄
Hornbyn majakalla ja historian äärellä
Rannalta jatkoin matkaa kohti Hornbyn majakkaa, joka seisoo Watson’s Bayn toisessa päässä. Alueella on paljon historiaa: ennen eurooppalaisten saapumista täällä asui Gadigal-kansa, joka kutsui aluetta nimellä Kotti. Sittemmin paikka nimettiin Robert Watsonin mukaan – hän oli satamamestari ja majakan ensimmäinen valvoja 1800-luvun alussa. Watson saapui Australiaan ensimmäisen laivaston mukana vuonna 1788.
Hornbyn majakka rakennettiin vuonna 1858, ja se oli kolmas majakka koko Uudessa Etelä-Walesissa. Punavalkoraidallinen majakka, rantakivikkoon iskeytyvät aallon pauhut, ”timanttimeri” ja täysin pilvetön sininen taivas. Tämä oli näky, jota ihailin pitkään.
Vaikka minua väsytti, oli hienoa, että päätin tulla käymään täällä. Kun etukäteen olin tehnyt matkasuunnitelmia, olin kirjannut Watson’s Bayn mukaan kysymysmerkillä. En siis ollut varma olisiko minulla aikaa ja kiinnostusta, mutta onneksi päätin tulla.
Majakan ihailun jälkeen kävin jäätelöbaarissa ja söin passionhedelmäsorbettia. En ollut aiemmin maistanut tällaista makua ja tässäkin asiassa kannatti kokeilla uutta. Oli nimittäin sen verran hyvää, etät vielä näin kuukaudenkin jälkeen muistan miltä tuo jäätelö maistui!
Takaisin kaupunkiin
Lauttamatka takaisin Circular Quaylle oli upea. Edessä avautuivat Sydneyn ikoniset maisemat: sininen meri, valkoiset oopperatalon ”purjeet”, rautainen satamasilta ja pilvenpiirtäjien siluetti. Se oli taas yksi niitä hetkiä, jolloin oli uskomatonta tajuta, että olin siellä, kokemassa tämän kaiken.
Kävin vielä Royal Botanic Gardenissa etsimässä pari geokätköä ja siellä sattui olemaan yhdet häät ja toinen hääpari kuvauksissa. Kadehdittavan upeat maisemat heillä kyllä oli: taustalla oopperatalo ja satamasilta.
Ennen kuin suuntasin takaisin hostellille, istahdin hetkeksi vielä Hyde Parkiin.
Ilta ja viimeiset fiilikset ennen Canberraa
Takaisin hostellilla rinkkaa pakatessani sain kuulla, että Long Reef Beachilla oli aamulla tapahtunut haihyökkäys. Tieto ja varoitus tulivat koti-Suomesta, mutta olin kuitenkin ihan rauhallisin mielin: meidän surffitunnilla oltiin paljon lähempänä rantaa, eikä mitään vaarallista tapahtunut. Silti ymmärrän, että kotona pelästyttiin ja eikä itsellänikään ollut enää tämän jälkeen hinkua mennä mereen uimaan.
Seuraavaksi matka jatkui siis Canberraan ja tästä lisää seuraavassa tekstissä.