Joulu on lempiaikani vuodesta ja sen huomaa monessakin asiassa. Rakastan jouluaskarteluja, väkerrän joulukortit joka vuosi, leivon pipareita, paistan torttuja, poltan kynttilöitä, viritän jouluvaloja, juon litrakaupalla glögiä ja kuuntelen joululauluja. Ne kaikki on aina tuonut minulle joulutunnelman.
Tämän vuoden joulukuu on osoittautunut kuitenkin monella tavalla raskaaksi ja on joutunut pohtimaan ja miettimään sellaisia asioita, jotka on hieman syönyt joulumieltä. Olen tehnyt kaikki yllämainitut ”joulutoimenpiteet” sekä niiden lisäksi tehnyt perinteisen porkkanalaatikon, vienyt joululahjat ja kortit yhtä lukuun ottamatta perille ja tänä vuonna jopa istunut ihmisten kanssa juttelemaan samalla kun olen toimittanut joululahjan. Silti minulla ei ole samanlaista joulutunnelmaa kuin muina vuosina.
Olen keskustellut joulusta ja siitä, miltä se tuntuu aikuisena, ystävieni kanssa ja monet heistä ovat sitä mieltä, että joulu ei tunnu aikuisena enää samalta. Tottahan tämä on ja esimerkiksi tänä vuonna odotan eniten jouluaatolta aattoillan saunaa pihasaunassa, jouluateriaa perheen kesken ja rauhaisaa iltaa suklaan ja keskustelujen parissa. Kun taas lapsena lahjat, joulupukki ja tontun koputus joulusaunan ikkunaan olivat se juttu. Mutta silti minulla on ollut sellainen kutkuttava odotuksen tunne viime vuosina myös rinnassani.
Kun asiaa pohdin, niin viime vuosiin kutkutusta on luonut myös se, että olen muutaman edellisen joulun viettänyt eri tavalla. Viime vuonna vietimme joulun kotosalla ja meille tuli vieraita, joten sain emännöidä itse. Kaksi sitä edeltävää vuotta ollaan vietetty kumppanin kanssa reissujoulua käyden kaikki vanhemmat läpi. Silloin aikataulut ja uudet tilanteet on luonut kutkutuksen, mitä olen saattanut luulla joulutunnelmaksi.
Millainen edes on joulufiilis? Kumppanini kysyi tätä minulta, kun valittelin hänelle, että minulla ei sitä tänä vuonna oikein ole. Se on hyvä kysymys ja siihen on varmasti niin monta vastausta kuin meitä ihmisiäkin on. Minulle joulufiilis on odottava tunne siitä, että kohta on lempiaikani vuodesta. Se on tunnelmalliset jouluvalot ja koristeet. Se on glögin maku ja torttujen tuoksu. Joulukorttien askartelu ja joulukuusen koristeleminen. Se on ihmisten hyväntahtoisuus ja yhdessä olo. Toki nämä kaikki ovat toteutuneet ja tapahtuneet tänäkin vuonna, mutta muut tunteet ovat vieneet sen tänä vuonna pois.
Ja se on ihan okei. En lähde sen enempää tilannettani avaamaan täällä blogin puolella, mutta se on ihan okei, että tänä vuonna jouluvalmistelut eivät ole tuoneet minulle samanlaista tunnelmaa kuin muina vuosina. Jokainen vuosi on erilainen ja tänä vuonna sentään saan viettää joulun läheisteni kanssa. Asia, josta saan olla kiitollinen tänäkin vuonna ja ehkä sitä myös arvostaa tänä vuonna jotenkin enemmän.
Joulutunnelmaa on etsitty siis joulutorilta, kodin koristeluista (muuttolaatikoista huolimatta), glögistä, pipareista, tortuista ja keskusteluista läheisten kanssa. Jatketaan näillä eteenpäin ja seuraavassa tekstissä kokoan @marinmatkassa_ instagram-tilin joulukalenterin tietoiskut samaan ja sitten kokoan vuoden pakettiin.
Ihanaa joulua kaikille ja tsemppiä niille, joille se on tänä vuonna erityisen raskas! <3