Kuukausi pähkinänkuoressa

203. Syyskuun satuja

Niin se syyskuu vierähti ja onneksi toi mukanaan alkukuun intiaanikesästä huolimatta syksyn, jota olin kaivannut. Alan olla nykyään syksyihminen, joka nauttii siitä, että ulkona on hapekas ja hieman viileä ilma, niin että tarvitsee takin, kun lähtee ulos. Syksyllä on lupa alkaa tunnelmoida kynttilöiden kanssa iltojen pimentyessä ja sateen ropinaa kuunnellessa on ihana käpertyä viltin alle käsityön, kirjan tai lempisarjan pariin.

Tämän vuoden syyskuu oli työntäyteinen, mutta onneksi siitä huolimatta tähän on mahtunut myös hieman reissuja ja retkiä, kun olen päässyt jopa kahdesti nauttimaan luonnosta ja retkeilystä; Saarijärven seikkailun merkeissä sekä Repoveden kansallispuistossa vierailulla. Kotimatkalla Saarijärveltä kävin vielä pistäytymässä Jyväskylässä ja Toivolan vanhalla pihalla.

Jyväskylässä piti käydä ehdottomasti Valkoisessa Puussa herkuilla vaikka lähdinkin ruokapöydästä Saarijärvellä

Syyskuun alussa pääsi häätunnelmiin, kun Kyyhkylässä järjestettiin häämessut. Niiden tunnelmat ja näytteilleasettajat pääset lukemaan täältä tekstistä. Oli mukavat messut, keli suosi ja tuli paljon ideoita sitten joskus kun asia on itselle ajankohtainen.

Syyskuun ”treffi-ilta” eli ns. epävirallinen ja epäsäännöllinen perinne kumppanini kanssa, että koitamme joka kuukausi tehdä edes yhden arjesta poikkeavan asian yhdessä, oli sitten erään maanantain leffa-ilta ihan leffateatterissa. Kävimme siis katsomassa Mikkelin Ritzissä uusimman Mielensäpahoittajan.

Alkusyyskuun kauneutta Kyyhkylän Kartanon terassilla

Siinäpä ne syyskuun menot viikoittaisia kirppiskierroksia ja kaupungilla asiointia sekä töissä käymistä lukuun ottamatta olikin. Työt on siis lisääntynyt meikäläisellä, kun siirryn työpaikallani hieman vaativimpiin työtehtäviin. Tämä tarkoittaa sitä, että on vapaa-aikaa vähemmän sekä sitä, että ainakin näin alkuun on tosi paljon tehtävää ja opeteltavaa, joten tietokoneen ruudun tuijottaminen kotona ei ehkä ole se kaikkein palauttavin tapa. Tästä syystä postaus-tahti joka kolmantena päivänä uudesta tekstistä harvenee siihen, että kirjoitan ja julkaisen vähintään kerran viikossa jotain, mutta koitan pitää kaksi tekstiä viikossa tahdin. Kerrottavaa ja jaettavaa nimittäin sitten olisi vaikka millä mitalla.

Mutta nyt suunnataan kohti lokakuuta ja mitä se tuokaan tullessaan, ainakin ystävän toiselta puolen Suomea parin päivän Mikkeli-vierailulle! Ihania lokakuun päiviä!

Aurinkoa riitti myös syyskuun viimeiselle päivälle ja Urpolan luontopolun varrelle

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *