200. Kuukauden tarina: seikkailua Haagissa

Vaihtosyksyn 2017 aikana tutustuin muihinkin Alankomaiden kohteisiin kuin Amsterdamiin, jossa asuntoni ja kouluni sijaitsivat. Eftelingin ja Tilburgin reissusta kerroin jo viime kuun tarinatuokiossa ja olen myös esitellyt Utrechtia, Zaanse Schansia ja Volendamia. Tällä kertaa hypätäänkin sitten Haagiin.

Haag on Alankomaiden hallinnollinen keskus ja siellä sijaitsee kaikki hallinnolliset rakennukset. Haag on maan kolmanneksi suurin kaupunki ja sijaitsee noin 50 minuutin junamatkan päässä Amsterdamista lounaaseen.

Lyhyt katsaus kaupungin historiaan ja sitten kerron tarkemmin, mitä tarkalleen ottaen sattui ja tapahtui tuona syksyisenä päivänä seitsemän vuotta sitten:

Haagin kaupunki on perustettu jo 1200-luvun puolessa välissä ja kaupungin pitkä historia näkyy kaupunkikuvassa, vaikka uudistuksia on tehty paljon. Toisessa maailmansodassa kaupunki kärsi tuhoista, mutta niitä on korjailtu ahkerasti sodan jälkeen. Siihen aikaan Haag oli Euroopan suurin rakennusalue ja kaupunki laajeni joka suuntaan samalla populaation kasvaessa. Nykyään Haagissa on yli 500 000 asukasta.

Vaikka Alankomaissa on tosi helppo mennä paikasta toiseen junalla, kun lataa OV Chipkaartin, Haagin reissuun suuntasin Flix-bussilla, kun kuulin että se on junaa edullisempi ja silti ei mene kovin paljon kauempaa (tarkkaa matkustusaikaa en enää valitettavasti muista).

Olen sellainen matkustelija, jonka pitää kohteessa aina nähdä ne kaikkein suosituimmat nähtävyydet, joten niin Haagissakin kiertelin nähdäkseni Maurithuis-museon ulkoapäin (taidemuseo Haagissa, joka on jo sinänsä nähtävyys arkkitehtuurisesti), Het Binnenhofin (kaupungin poliittisen keskuksen), Escher in the Palace museon, Noordeinde Palacen (eli siis yhden kolmesta kuninkaallisten virallisesta palatsista) sekä Peace Palacen. Kaikki nämä siis ulkoapäin, koska minulle riitti pelkät valokuvat ja tieto/muisto siitä, että oon nähnyt nuo paikat.

Tämän nähtävyyskierroksen jälkeen suuntasin kohti miniatyyripuisto Madurodamia, jossa ajattelin että voisin piipahtaa sisällä. Matkalla kuitenkin huomasin ihan älyttömän kauniin luontopolun ja ajattelin huonon suuntavaiston omaavana, että kun oikaisen luontopolun ja puiston läpi, pääsen lähemmäksi. Loppujen lopuksi luontopolku johdatti minut siis Haagin metsään ja kierteli ja mutkitteli paljon. Matkassani se ei auttanut lainkaan, mutta oli kuitenkin sen arvoista, koska vieläkin muistelen niitä syksyn sävyjä ja puiston kauneutta.

Lopulta pääsin kuitenkin Madurodamille, mutta totesin jalkojeni olevan jo niin väsyneet ja kellonkin olevan jo aika paljon, joten päätin kuitenkin jättää puiston välistä. Suuntasin sitten seuraavaan kohteeseen eli merenrannalle. Ajattelin kävellä sinne, mutta edellisen yön huonot unet ja päivän aiempi askelmäärä kuitenkin verottivat sen verran paljon, että hyppäsin seuraavaan ratikkaan, joka vei minut rannalle vajaassa kymmenessä minuutissa.

Merenranta oli aivan upea! Itse asiassa blogini bannerin kuva on juuri tuolta Haagin merenrannalta ja on yksi lempparimatkakuviani. Silloin oli tosi tuulinen päivä, joten aallot kuohuivat ja jokaisessa selfiessä tukka hulmusi. Rannalta löysin satamalaiturin, jossa oli paljon erilaisia ravintoloita sekä maailmanpyörän, johon ehdottomasti halusin.

Maailmanpyörästä näkyi toisella puolen meri ja toisella puolen Haagin kaupunki, sekä seuraava kohteeni Haagissa. Näin sieltä käsin nimittäin mäkiä ja koska niitä on hyvin vähän Hollannissa, mielenkiintoni heräsi ja halusin lähteä kävelemään sinne. Yhden korkeimman mäen päällä oli torni, josta pääsin ihastelemaan vielä kerran maisemia.

Merenrannalta suuntasin takaisin keskustaan, jossa kävin tsekkaamassa Suomen suurlähetystön ulkoa päin ja ostamassa lahjatavaraliikkeestä postikortin. Sitten olin valmis lähtemään takaisin Amsterdamiin, mutta haasteita osui tielleni.

Etsiessäni lahjatavaraliikettä puhelimestani loppui akku eikä matkalaturissa ollutkaan tarpeeksi virtaa. Aluksi ajattelin, että no ei voi mitään, pitää ladata kun pääsee takaisin kämpille, mutta sitten tajusin, että bussilippuni olevan puhelimessa e-lippuna. Näin ollen Flixbus ei ollut vaihtoehto kotiin pääsemiselle mutta onneksi Alankomaiden julkisen liikenteen verkosto on kätevä ja pääsin junalla ja OV-chipkaartilla takaisin Damiin.

Kommelluksilta ja seikkailuilta ei tälläkään reissulla siis selvitty, mutta minusta tuntuu, että se on juuri minun tapani reissata ja onpahan ainakin kerrottavaa jälkikäteen! Seuraavassa tekstissä kerronkin tuoreimmasta reissustani Saarijärvelle. Siihen asti siis, mukavia syyspäiviä!