Toinen Melbourne-päivä täyttyi kaupungin keskustassa pörräilystä, katutaiteen ihastelusta, ilmaisesta ratikasta – ja hieman myös surusta. Tervetuloa hyppäämään matkaani 8.9.2025 Australian auringon alla!
Aamu St. Kildassa – pitkät unet ja pannukakkua
Heräsin noin seitsemältä kahdentoista tunnin yöunien jälkeen. Lisäksi olin edellisenä päivänä nukkunut flunssan vuoksi puolentoista tunnin päiväunet, joten unta riitti. St. Kildan hostelli tarjosi ilmaisen aamiaisen, joten pannukakkujen ja teekupposen jälkeen päätin lähteä kohti kaupungin keskustaa. Tosin ratikka, jolla meinasin mennä meni ohi, kun seisoin liikennevaloissa…
No sainpahan aikaa käydä vaihtamassa liian kevyet vaatteet toisiin ja uudella yrityksellä suuntasin kohti Melbournea. Päivän ohjelmana oli etsiä geokätköjä, ajella ilmaisella ratikalla, ihailla katutaidetta, käydä Queen Victoria Market -kauppahallissa ja vierailla Victorian osavaltion kansalliskirjastossa, jossa oli paljon hehkutettu La Trobe Reading Room.
Rauhaa ja hiljaisuutta Royal Botanic Gardenilla ja St. Paulin Katedraalissa
Ensin menin geokätköjen perässä Royal Botanic Gardenille, josta löysin aivan ihanan palmukeitaan. Se oli kuin paratiisi – vihreyttä kaikkialla, eri korkeuksilla, kuohuva putous ja soliseva puro. Olisin viihtynyt täällä pitempääkin, mutta piti jatkaa matkaa, kun sinne tuli iso koululaisporukka ja olisin halunnut olla yksikseni.
Puutarhan jälkeen suuntasin sitten keskustaan ja St. Paulin Katedraalille, joka oli aivan Flinders Stationin ja Federation Squaren vieressä. Rakastan kirkkoja ja varsinkin sitä, että ne ovat useimmiten kaupunkien keskustoissa, jolloin kaupungin vilskettä pääsee nopeasti pakoon kirkon (useimmiten) kivisten seinien sisälle. Myös St. Paulin Katedraali oli upea.
Ilmainen ratikka: Melbournen kätevin kulkupeli
Melbournen CBD:ssä (Central Business District kuten Australiassa keskustoja nimiteteään) pääsee matkustamaan ilmaiseksi ratikalla. Yksi ratikka numero 35 kulkee täysin ilmaiseksi ja vie keskustan suosituimpien nähtävyyksien luokse. Myös muilla ratikoilla voi kulkea ilmaiseksi keskutan ilmaisen ratikan alueella. Tämä oli tosi kiva ja positiivinen yllätys! Kuljinkin näillä sitten pääsääntöisesti.
Katutaiteen väriloisto: AC/DC Lane
Katedraalin jälkeen lähdin katselemaan Melbournen katutaidetta AC/DC Lanelle. Kaupunki on tunnettu katutaiteestaan ja siellä on ihan erikseen katuja, joiden varrella on erilaisia upeita graffiti-teoksia. Itse valitsin kohteekseni AC/DC (bändin mukaan nimetyn) kadun, mutta muitakin vaihtoehtoja on.
Taideteokset olivat upeita ja kamera lauloi, kun halusin ikuistaa ne myös muille nähtäväksi. En ole mikään erityinen taidetuntija, mutta arvostan sitä, kun toiset ihmiset osaa! Katutaiteessa (luvallisessa sellaisessa) on se hyvä puoli, että siitä pääsee nauttimaan ihan kaikki!
Queen Victoria Market – kaikkea kirjaimellisesti
Kun olin saanut ihailtua katutaidetta, seuraavaksi ohjelmassa oli Queeen Victoria Market -kauppahalli. Ja se oli siis valtava! Ajattelin aluksi, että sieltä saa vain ihan peruselintarvikkeita, kuten kauppahalleissa on yleensä saatavilla. Mutta ei – sieltä sai siis ihan kaikkea puhelintarvikkeista, lemmikkieläimiin, matkamuistoihin, vaatteisiin ja siis lähes kaikkeen! Tosin postikortteja – kivoja sellaisia – en löytänyt, mutta ei niillä vielä ollut kiire.
Päivän kohokohta: La Trobe Reading Room
Kauppahallin jälkeen oli aika päivän odotetuimman kohteen. Nimittäin Victorian kansalliskirjaston ja sen lukusalin nimeltä La Trobe Reading Roomin. Useat eri sivustot olivat suositelleet tätä kohteeksi ja ei siis ihme. Kuusikulmion muotoinen sali, keskellä tummanruskeita antiikkisia pöytiä sakaran muotoisessa muodostelmassa. Neljä kerrosta parvekkeita ja kirjahyllyjä seinäkoristeineen. Siis aivan upea!
Täällä vietin jonkun aikaa vaan fiilistellen, kierrellen ja tietenkin lukien. Olin löytänyt oman taivaani.
Suru-uutinen kirjaston portailla
Samaan aikaan myös toinen minulle läheinen ihminen oli löytänyt kirjaimellisesti taivaan. Nimittäin tultuani kirjastosta ulos, äitini soitti ja kertoi minulle suru-uutisen: mummoni oli nukkunut pois.
Loppupäivä menikin sitten surun vallassa ja kävin vielä parilla kohteella, mutta suoraan sanottuna en muista niistä mitään. Valokuvat olen ottanut, mutta muuta muistijälkeä näistä paikoista ei valitettavasti minulle jäänyt. Suuntasin takaisin St. Kildaan ja hostellille.
Auringonlasku St. Kildassa – muistojen hetki
Saavuin juuri auringonlaskun aikaan St. Kildalle ja kävin ihailemassa maisemaa, vaikka minulle tästä lähtien jokainen auringonlasku oli muistutus mummosta. Matka kuitenkin jatkuisi, sillä se olisi ollut myös mummon tahtotila, mutta tästä lähtien suru olisi myös läsnä.
Kirjoitin matkapäiväkirjaani illalla viimeisiksi sanoiksi: huominen retki on osoitettu mummolle, niin kuin mun koko loppuelämä <3. Viittasin tällä siis seuraavana päivänä varaamaani Great Ocean Roadin päiväretkeen, jonka tunnnelmiin palaan seuraavassa blogitekstissä.