Australian kokemukset jatkuvat ja seuraavana päivänä suru-uutisten jälkeen koitti yksi Victorian – ja ehkä koko reissunkin – kohokodista. Nimittäin suuntasin päivä retkelle Great Ocean Roadille.
Great Ocean Road sijaitsee Victorian osavaltiossa ja on 243 kilometriä pitkä maisematie. Se on rakennettu ensimmäisen maailmansodan jälkeen työllistymisprojektina 3000 sotilaille ja on näin maailman suurin sotamuistomerkki. Tie mutkittelee ihanien eucalyptysmetsien ja jylhien merenrantakallioiden välillä. Nämä maisemat on jotain sellaista, mitä ei uskonut todeksi.
Kirjoitin koko reissun ajan matkapäiväkirjaa, jotta saisin tallennettua ensifiiliksiäni ja pohdintojani. Hypätäänpä seuraavaksi sitten päiväkirjan sivuille, niin saatte tekin autenttisen kuvan siitä, millainen tämä retki oli minulle.
10.9.2025
5.54
Uusi päivä!
Odottelen vielä kuusi minuuttia, että pääsen syömään aamiaisen ja sitten kohti keskustaa ja Great Ocean Roadia. Jännää.
Retkelle osallistuu koko bussilastillinen eli 52 henkeä, joten sosiaalisuutta on luvassa. Toisaalta hyvä eilisen suru-uutisen jälkeen. Flunssakin alkaa olla jo parempi. Nyt taitaa ovet aueta keittiöön, niin lähden aamiaiselle.
7.11.
Voi p****a
En myöhästynyt bussista – oon itse asiassa hyvissä ajoin täällä. Mutta kadotin mun Myki-kortin (eli kortin julkiseen liikenteeseen). Se putosi taskustani joko kun astuin ratikasta tai kahvia ostaessani. Ärsyttää, mutta yritän lohduttautua sillä, että sinne meni vain 20 dollaria eli kaikki on oikeasti hyvin. Kun tulen illalla takaisin, käyn ostamassa uuden. Ei ole mitään järkeä lähteä takaisin etsimään neulaa heinäsuovasta ja myöhästyä bussista.
Käväisen nopeasti vielä vessassa… Tai no en ehdikään, kun bussi tuli jo.
8.34
Bussissa.
Just oli vessatauko ja seuraavan kerran pysähdytään kahden ja puolen tunnin päässä ensin Loch Ard Gorgelle ja sitten 12 Apostolille. Jännityksellä odotan millaiset maisemat on edessä.
11.09
Siis mitä mä juuri näin?! Loch Ard Gorgen maisemat oli niin upeat, että vetää sanattomaksi. Turkoosi pauhaava meri, eroosion kuluttamat pystysuorat kalliojyrkänteen ja sininen taivas valkoisten pilvien kera. Siis jotain miltä taivaassa näyttäisi… (Toivottavasti mummolla on kaikkki hyvin ja mummon taivas on kauniita paikkoja täynnä. Hän on ajatuksissani, vaikka yritänkin nauttia matkasta.)
Vierustoverini on Taiwanista ja hän on käynyt Suomessa ystävänsä luona Ilmajoella! Pieni maailma.
Matkalla nähtiin paljon lehmiä ja lampaita. Oikeasti maatilat Australiassa näyttää samalta kuin Mcleodin tyttäret -sarjassa. En kestä.
Nyt matka jatkuu ja seuraavana pysähdyksenä 12 Apostolia 5 minuutin päästä.
12.03
Ja 12 apostolia ne vasta upeat olikin! Kuvittele aiempi kuvaukseni ja kerro se moninkertaisesti. Jotain vain niin upeaa…
13.23
Mä näin just äsken koalan!
Se oli tosin kaukana puussa, joten kuvat ei ole niin tarkkoja. Mutta silti… niin siistiä. Pysähdyttiin niin kauniille paikalle niitä ihailemaan. Nämä maisemat ovat syy ja palkinto sille, että olen unelmoinut tästä matkasta niin kauan. Tässä, jos missä, on sitä minun haaveideni Australiaa.
14.35
Herkullinen lounas syöty Apollo Bayn rantakaupungissa. Ehdin jopa käydä rannalla kuvaamassa ja etsimässä yhtä geokätköä. Yrittämiseksi se jäi, sillä vaikeusaste oli 2.0 ja olisi näin ollen vaatinut enemmän aikaa löytämiseen. Löysin myös vihdoin postikortteja ja ehdin ostaa ne postimerkkien kera. Aikaa bussin lähtöön jäi vielä peräti 3 min 😀
Tämä on yksi syy, miksi en tykkää ylenssä valmismatkoista. Ei jää aikaa seikkailla ja haahuilla… Onneksi en ole ostanut kuin pari tällaista retkeä ja lopun ajasta voin sitten vain haahuilla. Ja olisihan tänne ollut tosi vaikea päästä ilman opastettua retkeä.
15.31
Nyt mä näin ne!
Nimittäin kengrut luonnossa. Jälleen tosi kaukaa, mutta siellä ne oli ja ihan tunnistettavia. Ja niin suloisia.
Maisemat on myös kohdillaan. Pysähdyttiin äsken katsomaan niitä kenguruita ja nyt matka jatkuu hyvin mutkaista ja mäkistä tietä keskellä eukalyptysmetsien.
16.32
Jos olen jossain vaiheessa epäillyt, oliko tästä matkasta unelmointi 10 vuoden suunnittelun ja 20 vuoden haaveilun arvoista, niin tämä retki todisti, että kyllä oli! Nämä maisemat on vaan jotain niin upeaa!
17.40
Saavumme kohta takaisin Melbourneen. On ollut kyllä kiva, mutta myös väsyttävä päivä. Suosittelen ehdottomasti kokemaan Great Ocean Roadin, jos Melbourneen ja Victoriaan matkustaa!
Retkemme alkoi siis käänteisesti Loch Ard Gorgelta, josta suuntasimme seuraavaksi ikonisille 12 Apostolille. Nämä sijaitsevat kolmen tunnin ajomatkan päästä Melbournesta moottoritietä pitkin ja ovat siis kalliomuodostelmia. Ne ovat syntyneet 10-20 miljoonaa vuotta sitten, kun pehmeä kalliomateriaali on muotoutunut meren voimasta. Vaikka näitä pylväitä on ollut alunperin vain yhdeksän, on niitä kutsuttu turistitarkoituksessa 12 apostoliksi Jeesuksen apostolien mukaan. Kaksi näistä on romahtanut vuosina 2005 ja 2009, joten jäljellä on vain seitsemän. Korkein kalliopylväistä on 45 metriä korkea.
Tämän jälkeen spottasimme joitakin koalia ja sitten saavuimme lounaalle Apollo Bay rantakaupunkiin. Apollo Bayn jälkeen jatkoimme matkaa ja nyt ajoimme pitkin merenrantaa. Näky oli niin huikea, kun tie mutkitteli, laski ja nousi ja toisella puolella oli koko ajan turkoosina ja sinisenä pauhaava meri pystysuoria kallioita vasten.
Tämä meri on Great Southern Ocean ja matkaa Antarktiselle on 2500 kilometriä. Välissä ei ole ollenkaan rantaa, vaan jos ulapalla olisi mennyt tarpeeksi kauas, olisi päätynyt etelänavalle.
Sen jälkeen pysähdyimme Memorial Arch muistomerkille sekä ihailemaan rantamaisemaa. Itä-Suomen tyttö (tai siis nainen) ei kyllä tuohon merimaisemaan tottunut koskaan.
Viimeinen pysähdys ennen Melbournea oli Split Point Lighthouse, josta hyvällä säällä oli ollut mahdollista saada kuva auringonlaskusta. Meille sää ei ollut hyvä vaan sateinen ja tuulinen.
Tämä päivä kyllä lisäsi vaan innostusta tuleviin päiviin ja kohteisiin. Kirjoitin päiväkirjaani: Ihanaa, että on vielä 20 päivää jäljellä täällä oloa! Mitä kaikkea nuo 20 päivää pitivätkään sisällään… pysy kuulolla!
