Australian reissullani kuljin pääsääntöisesti kaupunkien välillä Greyhound Australian liikennöimillä busseilla, mutta jo suunnitteluvaihessa meinasi iskeä haasteeksi Melbourne – Adelaide välin kulkeminen. Kyseisellä bussilla ei nimittäin ollut tälle välille reittivaihtoehtoa. Onneksi aikani asioita tutkiessani löysinkin Overland-junan, joka liikennöi juurikin tätä väliä. Niinpä koin myös australialaisen junamatkan reissuni aikana.
Pitkä, kymmenen tunnin junamatka Australian halki
Aamu alkoi aikaisella herätyksellä, sillä junasemalla piti olla tuntia ennen lähtöä ja vielä oli edessä ratikkamatka keskustaan. Juna lähti 8.05, joten istuin jo klo 6.15 ratikassa viimeisen kerran matkalla kohti Melbournen keskustaa. Asemalla ostin vielä kahvin, luovutin rinkkani matkatavaralinjalle, tein check in, eli menin konduktoorin luokse, joka tarkasti lippuni ja antoi minulle pahvilipukkeen jossa oli paikkani. Tosin jouduin vielä 26 minuuttia odottelemaan ennen kuin pääsin junaan.
Reilun 800 kilometrin matkaan meni junalla noin 10 tuntia, joten aikaa oli ihailla maisemia, lukea kirjaa, kuunnella äänikirjaa, nukkua, käydä ravintolavaunussa ja jutella kanssamatkustajien kanssa. Seuraavaksi muutamia otteita matkapäiväkirjastani junamatkan ajalta:
Maisemia, jotka tekevät vaikutuksen – kenguruista rypsipeltoihin
9.30
Toinen aamupala syöty, kuten hobiteilla on tapana sanoa. Mulla oli mukana muro+jogurtti sekoitusta ja kävin ravintolavaunusta hakemassa jääkahvin. Ajattelin myöhemmin käydä lounaalla (koska eväät loppuivat) ja sitten jos pärjäisi Adelaideen asti.
Juna saapuu siis klo 18.05 eli onhan tässä vielä aikaa. Toisaalta jos ei tee mitään, ei kulutakaan mitään ja näin ollen ei tule nälkä.
Vaikka bussilla ja junallakin menee tunteja kaupunkien välillä, voin nukkua ja ottaa rennosti näiden välillä. Ja mikä parasta: nähdä noita aitoja Australian maaseudun maisemia.
Jo ne nähdessäni elän Mcleodin tyttärien kohtauksia uudelleen (menemme ohi rypsipellon ja mieleen tulee kohtaus, jossa Alex vie Stevien tällaiselle pellolle ja kysyy: “onko tässä tarpeeksi kukkia sinulle”). Miten paljonhan kohtauksia tulee mieleen kun pääsen oikeasti niille kuvauspaikoille?
Junan kyyti on muuten mukavaa, mutta aika töyssyissä välillä, joten on yllättävän vaikea kirjoittaa. Palataan siis asiaan.
10.54
Kenguruita!
Mä katsoin just äsken ikkunasta ulos ja niitä hyppi siellä pellolla. Paljon, paljon lähempänä kuin keskiviikkona Great Ocean Road -retkellä. Mulla ei ole sanoja, miten onnellinen olen nähtyäni ne. Juna menee niin kovaa, etten saanut kuvaa, mutta verkkokalvoilla se on. Ne pomppi ihan vaan muina kenguruina siellä 😊
12.55
Vihreää kumpuilevaa maastoa, kymmeniä ehkä jopa satoja lampaita, välillä keltaisia rapsi/rypsi-peltoja, puita, joita et näe Suomessa ja siellä täällä tiloja ja taloja. Sellaisia maisemia nyt katselen ja olen niin onnellinen, että pääsin tämän kokemaan.
Olen nyt ravintolavaunussa syömässä ja edullinen tarjous kanaa ja riisiä + limu 12 dollaria. Annos on kuumaa ja kunnon kokoinen, joten todellakin rahoille vastinetta.
Lounaskeskustelu australialaisen rouvan kanssa
13.41
Yksin matkustaessa parasta on keskustelut tuntemattomien ihmisten kanssa. Jos matkustaisin yhdessä jonkun/joidenkin kanssa, olisi keskustelu yleensä matkakumppanien välillä. Yksin matkustajana toiset lähestyy herkemmin varsinkin, jos ne muutkin matkustaa yksin.
Äsken ravintolavaunussa istuin samassa pöydässä kohta 90 vuotta täyttävän australialaisen rouvan kanssa. Hän kertoi minulle tarinoita elämästään ja Australiasta. Hän on asunut Perthissä ja Melbournessa ja asuu nyt Adelaiden lähellä. Hän on matkustellut mm. Japanissa vuoden verran ja matkustanut matkailuautolla ympäri Australiaa sekä oli yleisön joukossa Melbournen Olympialaisissa 1956. Oli todella mielenkiintoinen ja lämmin lounashetki hänen kanssaan.
Bush-maisemista Adelaide Hillsin omenasiideriin
15.17
Maisemat on hieman muuttuneet päiväunienin aikana. Nyt on enemmän “bush” eli puita ja pensaita sekä enemmän mäkiä. Taloja ja tiloja ei näy, mutta autotie menee vieressä. Mietin, että pitäisikö mennä ravintolavaunuun siiderille.
16.20
Luinkin sitten vielä tunnin kirjaa ennen kuin tulin siiderille. Huomasin siis ekalla kerralla ravintolavaunussa käydessäni, että täällä on myynnissä Adelaide Hillsin omenasiideriä ja halusin maistaa. Tämä on tosi hyvää; Australiassa kasvatetuista omenista käsintehtyä.
Odotan kyllä innolla, että pääsen käymään Adelaide Hillseillä ja ehkä jopa jollakin viinitilalla. Junamatka on sujunut hyvin. Olen välillä nukkunut, välillä syönyt, välillä lukenut fyysistä kirjaa ja välillä kuunnellut äänikirjaa. Matka kestää siis 10 h ja toisin kuin ehkä muut junat, tämä ei mene älyttömän kovaa. Ehkä jopa hitaammin kuin Suomen VR. Mutta ei se mua haittaa, kunhan joskus pääsen perille ja turvallisesti.
Australialaiset on kyllä mukavia. Taas uusi ihminen alkoi jutella minulle junassa. Hän on menossa jalkapallo-otteluun Adelaide Ovaliin.
Just mentiin ohi sellaisen hienon oranssin/punaisen pikkujärven ohi. En ehtinyt katsoa tarkemmin ja nyt on taas vihreitä nummia ja mäkiä ja kiviraunioita. Ja taas lampaita. Jos nämä maisemat ei olisi niin kaukaa kotoa, tännehän voisi jäädä pitemmäksikin aikaa.
Yllätyspiirakka ja viimeiset kilometrit ennen Adelaidea
17.23
Mukava yllätys vielä loppumatkalle. Junan työntekijä jakeli kai ylijäämä piirakoita ja pääsin nyt maistamaan Traditional Beef Pie –piirakkaa eli jauhelihapiirakkaa. Oli hyvää ja johan mulla oli nälkäkin. Meinasin tosin tukehtua johonkin muruun, mutta kaikki hyvin nyt.
Ihan kuin olisin äsken nähnyt ikkunasta kaukana merta?
Lähestytään kuitenkin Adelaidea.
Saapuminen Adelaideen ja pieniä vastoinkäymisiä
Saavuttuani Adelaideen moni asia olisi voinut mennä paremmin. Tai no, ensinnäkin suoraan juna-asemalta ei kulkenut julkista liikennettä kaupunkiin ja taksijono oli sen verran pitkä, etten jäänyt sitä odottamaan. Kävelin sitten noin 10 minuuttia rinkka selässä lähimmälle bussipysäkille, jossa ensin sahasin pysäkkien väliä (kun en ollut varma kumpi on oikea puoli). No lopulta olin oikealla puolella ja odottelin myöhässä olevaa bussia ainakin vartin verran.
Kun lopulta saavuin hostellille, ovi oli kiinni, koska respa menee yleensä klo 19 kiinni. He olivat kylläkin laittaneet minulle aiemmin viestiä, jossa kysyivät saapumisaikaani ja vaikka olin ilmoittanut saapuvani klo 19 aikoihin, oli ovi kiinni. No onnekseni toinenkin majoittuja saapui samaan aikaan ja hän soitti respan paikalle ja lopulta pääsimme molemmat sisäänkirjautumaan. Vaikka siinäkin meinasi olla ongelmia, koska jostain syystä varauksellani ei ollutkaan tietoa Nomads Hostellien bed hopper passista, jonka kautta mm. Adelaiden majoituksen hoidin.
Lopulta kaikki kuitenkin järjestyi, pääsin huoneeseen, jossa oli tällä kertaa vain neljälle pedit ja tällä hetkellä vain yksi huonekaveri, joka tavaroista päätellen oli tyttö. Suihkuun ja peiton alle, katsotaan huomenna miltä Adelaide näyttäytyy.
