Aamu alkaa katastrofilla – pankkikortti katoaa hostellin hissiin
Jos Great Ocean Road -retken aamuna harmittelin kadonnutta Myki-korttiani, 11.9. torstai-aamu valkeni vielä suuremmalla katastrofilla… Se kaikkein tärkein – ei puhelin eikä passi vaan pankkikorttini, katosi.
Ja niin naurettavalla tavalla, että en tiedä uskallanko edes kertoa tätä julkisesti. Mutta koska rehellistä matkakertomusta olen pitänyt tähän asti, niin kerrotaa nyt tämäkin: hukkasin pankkikortin hostellin hissiin. Pudotin sen taskusta, kun kaivoin puhelinta esiin matkalla pyykkäämään.
Etsin korttia joka paikasta, mutta turhaan. Ja kaikista huvittavinta? Kortti löytyi samasta hissistä viikkoa myöhemmin.
Paniikista toimintaan – Mitä tehdä kun matkalla katoaa kortti?
Mitäs nyt sitten? Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen vaikka alkupaniikissa se siltä tuntui. Siirsin rahat toiselle pankkitililleni ja kuoletin kadonneen kortin saman tien. Onneksi minulla oli kaksi pankkia käytössä – vaikka fyysistä korttia ei ollutkaan matkassa mukana, mobiilikortti pelasti tilanteen.
Käteistä oli jäljellä enää 195 dollaria, eikä lisää saanut, joten loppumatka meni korttimaksujen surchargesta ja valuutanvaihtokuluista huolimatta muovisella (tai pikemminkin digitaalisella) rahalla.
“Ei se auta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä – tai elämyksiä”, kirjoitin matkapäiväkirjaani ja lähdin matkaan kohti Port Melbournea. Mutta arvaatte varmaan, ettei sekään mennyt suunnitelmien mukaan…
Reittisuunnitelma uusiksi: Port Melbournesta Albert Parkiin
Jo hostellin ovelta ulos astuessani bussi ehti sujahtaa ohitseni. En jaksanut odotella seuraavaa kymmentä minuuttia, joten päätin kävellä kohti Port Melbournea ja palata ratikalla.
Mutta tuuli mereltä oli järkyttävä, joten poikkesin hieman sisemmäksi mantereelle – ja huomasinkin olevani lähellä Albert Parkia. Siellä sijaitsi yksi geokätkö, joten päätös oli helppo: muutin päivän suunnitelmaa taas kerran.
Albert Parkin rauha ja Formula 1 -maisemat
Albert Park tunnetaan monesta: gofradasta, juoksijoista Albert Park Laken ympärillä ja tietysti siitä, että se muuttuu vuosittain Formula 1-katuradaksi.
Aamun harmitus alkoi haihtua kauniissa maisemissa. Puisto oli vehreä, laaja ja juuri sopivan rauhallinen. Oli helppo hengittää, antaa surun ja harmin kadota ja vain olla.
Royal Botanic Gardens – päivän odottamattomin elämys
Sitten mieleeni tuli, että en oikeastaan ole kovin kaukana Royal Botanic Gardensilta, jossa oli pari päivää aiemmin jäänyt geokätkö löytymättä. Kropassa riitti virtaa, joten suuntasin taas uuteen paikkaan – ja unohdin alkuperäisen Port Melbourne -suunnitelman lopullisesti.
Ensimmäisellä käyntikerralla olin nähnyt vain pienen osan tästä paratiisimaisesta puutarhasta. Alla suora lainaus matkapäiväkirjastani ja Central Laken maisemista ja tunnelmista:
”Edessä avautuu lampimaisema, jota ympäröi eri vihreän ja ruskean sävyt, sillä kaikki ei ole vielä kukassa. Taustalla siintää Melbournen siluetti. Aurinko lämmittää, ei tuule juurikaan ja vaikka autojen pauhu kuuluu, se ei estä kuulemasta lintujen laulua. Osa vesilinnuista nukkuu edessäni ja tässä kohtaa mieleen valtaa rauha.”
Ja kyllä – löysin myös etsimäni geokätkön!
Energinen (tai järjetön) päätös: St. Kilda jalan
Puutarhan ihailun jälkeen mieleen juolahti idea, joka oli ehkä energinen, ehkä taloudellinen ja ehkä vähän pähkähullu: päätin kävellä takaisin St. Kildaan ja säästää ratikkalipun.
Laitoin äänikirjan kuulokkeisiin – Maija Kajannon Pyykkipäivän, joka osittain sijoittuu Australiaan. Ihan sattuma oli tämä valinta. Ja annoin jalkojen kuljettaa eteenpäin.
Päivän askelmääräksi kertyi yli 30 000 askelta, mutta saavuin perille! Palkitsin itseni Acland Cake Shopin herkullisella palvovalla, joka oli alle 10 minuutissa vatsan pohjalla. Mutta jos koskaan on kakkupalan ansainnut niin silloin!
Viimeisen illan tunnelmat: matkamuistojen metsästystä ja viinilasillinen
Seuraavaksi vuorossa oli postikorttien lähetys ja matkamuiston etsiminen. Vinkki vitonen: älä jätä matkamuiston ostamista viimeiseen iltaan. Se teki hommasta yllättävän haastavaa. Lopulta päädyin ostamaan tarran, jota olin hypistellyt jo matkani ensimmäisenä päivänä.
Ennen hostellille paluuta ja rinkan pakkaamista kävin vielä lasillisella viiniä – viimeisen Melbournen illan kunniaksi.
Matka jatkuu: kohti Adelaidea legendaarisella Overland-junalla
Aamun paniikista ja päivän poukkoilevista suunnitelmanmuutoksista huolimatta ilta päättyi rauhalliseen fiilikseen. Seuraavana päivänä edessä oli Overland-junamatka kohti Adelaidea ja hieman lämpimämpiä kelejä.
Mutta siitä – ja junassa tapahtuneista kohtaamisista – lisää seuraavassa tekstissä.
