Tämä teksti on osa 29-osaista Australia-sarjaa, jossa kerron matkakokemuksistani jokaiselta päivältä. Lue kaikki tekstit Australia–kategoriasta.
Viime tekstissä 288. Rauhallinen siirtymä Alice Springsiin mainitsin, että kolmen viikon jälkeen pääsin vihdoin majoittumaan paikkaan, jossa minun ei tarvinnut jakaa makuuhuonetta, keittiötä tai kylpyhuonetta kenenkään kanssa. Tämä oli ylellisyyttä ja viihdyin majoituksessani niin paljon, että en olisi periaatteessa malttanut lähteä sieltä seikkailemaan.
Mutta koska seikkailun jano oli kuitenkin kovempi, lähdin tiistaina 23.9. tutkimaan mitä Alice Springsillä on minulle tarjota.
Aamu alkaa reippailulla ja sotahistorialla
Päätin aloittaa aamuni reippailulla ja hieman maisemien ihailulla. Kipusin Anzas Hillille Lions Clubin kunnostamaa Lions Walkia pitkin ja maisemat olivat upeat! Mutta niin oli myöskin tuuli, joka vaikeutti niin videoiden ottamista kuin maisemien ihailua.
Anzas Hillillä sijaitsee siis sotamuistomerkkejä ja kun kävelin toista reittiä kukkulalta takaisin, oli tien varressa kylttejä, jotka kertoivat sodista, joita maassa oli käyty tai joihin maa oli osallistunut. Koska kuljin nurin päin, en kiinnittänyt niihin tämän enempää huomioita. Anzas Hillille pääsee myös autolla ja tämä reitti, jossa oli opastetaulut, on juuri se, mitä pitkin pääsee autolla.
Bradshaw Walk -reittiä pitkin The Alice Springs Telegraph Stationille
Täältä lähdin sitten kohti Todd Riveriä ja kävelin joen viertä kohti Bradshaw Walk-nimistä patikointireittiä, joka vei minut lopulta The Alice Springs Telegraph Stationille. Siihen aikaan vuodesta oli kuitenkin niin kuivaa, että Todd River oli pelkkä joen uoma ja vesi virtasi jossain maan alla.
Bradshaw Walk -reitti oli melko helppokulkuinen parin kilometrin mittainen reitti, jonka varrella oli monia geokätköjä. Niitä etsiskelin samalla kun kävelin kohti määränpäätäni ja jännitin törmäänkö eläimiin. En kuitenkaan nähnyt inhottavia pikkukärpäsiä ja lintuja kummempaa.
Mikä ihmeen the Alice Springs Telegraph Station?
The Alice Springs Telegraph Station perustettiin vuonna 1871 ja yhdisti kaupungin morsekoodeilla Lontooseen, jonne matkustaminen siihen aikaan kesti 3-4 kuukautta junalla ja laivalla. Telegraph Stationin kierros olisi ollut maksullinen ja koska tietoliikenne yms. ei minua kuitenkaan niin paljon kiinnostanut, säästin tässä kohtaa rahaa ja ostin vain myymälästä pienet tuliaiset ystävilleni: kenguru-avaimenperät, jotka oli koristeltu aboriginaalitaiteella.
Kohti keskustaa ja aboriginaalitaide-ostoksia
Keskustaan kävelin Riverside Walkia pitkin, joka oli yhtä helppokulkuinen ehkä jopa hieman helppokulkuisempi reitti kuin Bradshaw Walk.
Visit Information Centrestä ostin itselleni avainkaulanauhan, jossa on myöskin aboriginaalitaidetta. Lisäksi kävin paikallisessa kangaskaupassa ja en voinut vastustaa kiusausta vaan ostin kangaspaloja kotiin. Osassa oli aboriginaalien tunnettua pistemaalaus-kuviota ja osassa muuten vaan Australia-teemaan sopivia mm. koalien ja kengurun kuvia.
Kirjoitinkin matkapäiväkirjaani: ”Tämä Alice Springs on vaarallinen paikka. Täällä menee kaikki rahat, kun ostaa aboriginaalitaidetta.”
Seuraavan huipun valloitus: The Goat Hill
Kun olin saanut tarpeekseni (tai oikeastaan pakottanut itseni lopettamaan) shoppailun, lähdin kaupungin toiselle puolen ja kävelin sielläkin huipulle. The Goat Hill-nimisen kukkulan päällä ihailin maisemia ja söin mansikoita ja nautin vain siitä, että olin lomalla ja Australiassa.
Alice Springsin museotarjonta
Täällä puolen keskustaa olisi ollut tarjolla paljon erilaisia museoita, kuten Reptile House, Women’s Museum ja Royal Flying Doctor Service -museo, mutta en vieraillut yhdessäkään. En ole matelijoiden ystävä, joten en halunnut käyttää rahojani niihin katseluun (eläintarhat on eri asia, kun siellä on muitakin eläimiä), Women’s museo meni juuri kiinni kun sinne päädyin ja lentävien lääkärien museossa iski nuukuus, kun olin käyttänyt päivän budjetin jo oikeastaan shoppailuun.
Puistoja, puutarhoja ja ”kirjaimellisia” second hand-kauppoja
Päädyin Stuart Parkiin, jossa oli muistopatsas John McDouall Stuartista sekä kirpputorin, jonka ovella oli niin kirjaimellinen taideteos, että se oli ehkä päivän kohokohta. Siinä oli nimittäin käsipatsas, jonka yhdestä sormesta tuli toinen käsi. Second Hand totta tosiaan!
Lisäksi ennen ”kotiin” eli majoitukseeni paluuta kävelin vielä Pink Olive Botanic Gardenin kautta. Ei ollut niin vehreä ja runsas kasvitieteellinen puutarha kuin olin aiemmin matkani aikana tottunut, mutta oli siellä silti omalla tavallaan todella upeaa.
Päivän saldona paljon askeleita ja lähtölaukaus seuraavan päivän retkelle
Päivän päätteeksi kirjoitin vielä matkapäiväkirjaani:
”Huvitti, että Alice Springsissä on ilmainen julkinen liikenne, mutta mä silti kävelin tänään koko päivän ja askelia 29 611…”
Päivä oli onnistunut, tutkimusmatkailua minun tahtiini ja hyvä lähtölaukaus Keski-Australian vierailulle. Seuraavana päivänä olikin sitten vuorossa odotettu hetki, kun näkisin vihdoin Ulurun!
