Tämä teksti on osa 29-osaista Australia-sarjaa, jossa kerron matkakokemuksistani jokaiselta päivältä. Lue myös: 281. Delfiinejä, valtateitä ja lempeää väsymystä – päivä Adelaidessa, 280. Päivä Hahndorfissa – viiniä, suklaata ja haahuilua Adelaide Hillsillä, 279. Unelmien täyttymys Australiassa – Mcleodin tyttärien kuvauspaikkakierros, 278. Toinen päivä Adelaidessa – eläimiä, kahvihetkiä ja kaupungin rytmiä ja 277. Aurinkoinen Adelaide toivotti tervetulleeksi
Kun saavuin Adelaideen ja otin kaupungin kartan paperisena itselleni, huomasin, että sen keskustan ympäröi kokonaan puistot. Selvitettyäni asiaa enemmän selvisi että puistoja on yhteensä 27 ja niitä kutsutaan Park Landseiksi. Lähes jokaisen puiston läpi (ei ihan kaikkien) kulkee noin 19,5 kilometriä pitkä Park Lands Trail kävely- ja pyöräilypolku. Aloin haaveilemaan, että olisiko minusta kävelemään tämä reitti?
Viimeinen kokonainen Adelaide -päivä pyhitettiin siis tälle.
Varhainen aamu ja ensimmäiset puistot
Lähdin aamulla jo kahdeksan aikoihin kiertämään, jotta ehtisin varmasti valoisan aikana kävellä reitin. Minulla ei ollut hajuakaan kauan minulla kestäisi kävellä ja miten paljon nähtävää matkalla olisi. En myöskään tiennyt riittäisikö evääni ja jaksaisinko ylipäätään kävellä. Tällä kertaa en kuitenkaan laittanut kuulokkeita korviin vaan tarkoitus oli kokea puistot kokonaisuutena.
Ensimmäisen juoma- ja kirjoitustauon matkapäiväkirjaani pidin puolen kymmenen maissa ja silloin olin kävellyt viiden puiston sekä West Terrace Cementaryn läpi. Pelzer Parkissa oli lapsille oma leikkikenttä nimeltä Marshmallow Park. Samainen puisto oli nimetty kaupungin puutarhusin August Pelzerin mukaan. Park Lands eli suomeksi puistomaat olivat hänen suunnittelun tuloksia.
Ruusutarhoja ja verkkopallokenttiä Adelaiden Park Lands Trailin varrella
Malya Yarta puistossa oli todella kaunista ja siellä oli paljon ruusutarhoja. Tosin tässäkin huomasin kevään olevan puutarhojen suhteen hieman huono ajankohta sillä ruusut ei ollut kukassa ja en ssaanut siitä niin paljon kauneutta irti kuin olisin voinut saada. Ruusutarhan nimi oli Adelide Qingdoa Rose Garden, joka on ystävyystarha Kiinan ystävyyskaupungin kanssa.
Wikaparntu Wirra puiston nimi tarkoittaa Kaurnan eli aboriginaalikansan kielellä verkkopallopuistoa ja sehän puisto oli ihan kirjaimellisesti! Kyseinen puisto kunnioittaa Australian yhtä ensimmäisistä aboriginaali-sosiaaalityöntekijöistä Josie Agiuksen työtä ja elämää. Hän oli alkuperäiskansojen johtaja ja teki työtä nuorten ja perheiden parissa.
Pysähtyminen West Terrace Cementaryyn ja hetki mummolle
West Terrace Cementary oli suuri hautausmaa, jossa oli paljon ja hyvin vanhoja hautoja. Siellä oli myös muistomerkki ja sankarihaudat ensimmäisessä maailmansodassa taistelleille ja palvelleille. Se oli todella upea ja kunnioitettava paikka. Varsinkin kun surutyöni mummon menetyksen osalta oli vielä kesken, oli lohduttavaa kävellä hautausmaan poikki juuri tuona kauniina ja aurinkoisena päivänä.
Lounasaika ja pieni kömmähdys tilatessa
Yhdentoista aikaan eli täydellisesti juuri lounalle saavuin Bonython Parkiin, jossa oli kahvila.Tilasin kahvin ja hot honey leivän ja suuni meinasi palaa… En tajunnut, että tässä tapauksessa hot ei tarkoitakaan kuumaa vai tulista. Lähdin kohti seuraavia puistoja peläten, että suun olisi koko loppupäivän tulessa.
Kiirettömiä askelia, pieniä taukoja ja puistojen ihmettelyä
Lounaaseen mennessä olin kävellyt jo kahdeksan puiston läpi, mutta vielä oli monta, monta edessä. Kilometrejä en katsonut, tärkeintä oli nauttia vain uusista paikoista, kuunnella linnun laulua ja nauttia aurinkoisesta päivästä.
Bonython Park, jossa pysähdyin lounaalle, kuvailtiin myös muutoksen paikaksi ja sen nimi Kaurnan kielellä on Tuly Wardil, joka tarkoittaa poliisibarakkeja.
Kävelin rauhakseen ja pidin pieniä juoma-, huolto- sekä virkkaustaukoja samalla kun ihmettelin asioita matkan varrella.
Erikoinen muistomerkki ja muita mielenkiintoisia faktoja Adelaiden Park Lands Trailin puistoista
John E Brown Parkissa oli muistomerkki työssään kuolleiden muistoksi. Siellä oli neljä ilmapalloa sekä 300 eukalyptyspuuta. Mary Lee Parkissa on ollut aikoinaan lehmiä laiduntamassa, ja Kangatilla puistossa tehdään luonnonsuojelutyötä ja siellä oli paljon aiheeseen liittyviä opasteita.
Laiduntavia hevosia, varo käärmeitä -kyltti ja erikoisia lintuja – Australian luonnon tutkimista
Ngampa Yarta puistossa törmäsin kauniisiin laiduntaviin hevosiin, joista yksi uskalsi tulla moikkaamaan minua ja opin, että Adelaide on ainut kaupunki maailmassa, missä puistoalueet ympäröivät keskustan kokonaan.
Mistletoe Parkissa näin ensimmäisen kerran missään koko Australiassa Varo käärmeitä -kyltin. Botanic Parkissa näin hassun, valkoisen ja hyvin kovaäänisen papukaijalta näyttävän linnun sekä puita täynnä ylösalaisin nukkuvia mustia lintuja. Samassa puistossa oli myös the Salvation Armyn istuttamia puita.
Mutka viinin maailmaan National Wine Centressä
Sekoitin puistopäivään myös viinin ihmeellisen maailman, kun kävelin National Wine Centren ohi ja päätin vierailla sillä myös. Olin katsonut kyseisen paikan kohteekseeni Adelaidessa ja kun sopivasti Park Lands Trail kulki sen ohi, oli nyt oikea aika.
Kiersin Journey of the Wine kierroksen omatoimisesti ja luodessani omaa virtuaalista viiniä sain hopeatason palkinnon tekemästäni Rieslingistä. Opin kierroksen aikana paljon viineistä esimerkiksi sen, että Australiassa on maailman toiseksi suurimmat viljelmät suosikkiviiniäni Rieslingiä.
Omatoimista viinimaistelua Wined-viinibaarissa National Wine Centressä
Viinikierroksen jälkeen menin Wined viinibaariin omatoimiselle maistelukierrokselle. Siellä oli 120 eri viinivaihtoehtoa jaettuna eri kategorioihin ja pystyi ostamaan joko maisteluannoksen, pienemmän tai isomman lasin. Joitakin viinejä pystyi ostamaan myös kotiin.
Maistelin Eden Vallyessa tuotettua Rieslingiä, Tumbarumban viinialueella viljeltyä The Four Pinot’s Rose viiniä, Länsi-Australialaista Chardonnayta sekä jopa kaksi lasillista Barossa Vellyen Shiraz Cabernet viiniä. Viimeisin viineistä oli niin hyvää, että isommalla matkabudjetilla olisin ostanut sitä kotiin tuliaisiksi vanhemmilleni. 65 dollaria yhdestä pullosta olisi kuitenkin syönyt minun matalasta matkabudjetista ison siivun (päivän budjetti oli noin 80 dollaria).
Matka jatkuu Adelaiden puistojen halki kohti hostellia
Ennen viinikeskusta olin kulkenut noin 15 puiston läpi, joten muutama puisto oli vielä ihmeteltävänä ennen kuin pääsisin takaisin hostellille ja suihkuun.
Victoria Parkissa olisi voinut kuntoilla, sillä siellä oli oma Sweat Track- eli erilaisia kuntoilupisteitä. Siellä kuntoillessa ei olisi kyllä maisemissa moittimista, sillä toisella puolen puistoa näki upean maiseman Adelaide Hillseille.
Rymill Parkissa oli frisbee-golf-puisto ja matkan varrella näin paljon hienoja ja värikkäitä lintuja. Vähän toista meidän mustiin ja harmaisiin rastaisiin verrattuna.
Perillä hostellilla ja päivän summaus
Puoli viiden jälkeen olin takaisin hostellilla, eli meni siinä ihan kokonainen työpäivä. Lopputuloksena oli ehkä noin 20 kilometriä kävelyä, 32 289 askelta, yhteensä 24 puistoa ja yllätyksekseni jopa rahaa kun kävin lounaalla kahvilassa ja maistelin viinejä.
Illan lepäsin hostellilla ja pakkailin rinkkani, kun seuraavana päivänä oli aika jättää Adelaide ja city-elämä taakse ja suunnata kohti outbackia. Sitä ennen piti kuitenkin saada kulutettua yksi päivä kaupungilla kamojen kanssa ennen kuin illalla bussi lähtisi kohti Coober Pedyä. Tähän palaan siis seuraavassa tekstissä.
