Tämä teksti on osa 29-osaista Australia-sarjaa, jossa kerron matkakokemuksistani jokaiselta päivältä. Lue kaikki tekstit Australia–kategoriasta.
Yön yli Adelaidesta Australian outbackiin
Australian matkani aikana matkustin kaupunkien välillä pääsääntöisesti Greyhound Australian busseilla. Kaupunkien välillä oli monta sataa kilometriä ja aikaa meni minimissään 8 tuntia ja maksimissaan 18, joten koitin valita sellaiset vuorot, joissa voisin hyödyntää sekä nukkumisen että matkustamisen. Eikä outbackiin kovin montaa vaihtoehtoa ollutkaan. Niinpä vaihdoin maisemaa vehreästä Adelaidesta karuun Coober Pedyyn yön aikana, ja aamulla saavuttuani ja auringon noustua oli hämmästys melkoinen. Olin vihdoinkin outbackissa ja se oli H-I-E-N-O.
Jotta saisitte kiinni siitä autenttisesta fiiliksestä mikä minulla oli koko tuon Coober Pedyn vierailun ajan, jaan teille tässä tekstissä suoria lainauksia matkapäiväkirjastani. Mikäli aidot reaktiot reissuni aikana kiinnostavat, kuvasin aiheesta reelsit instagram-tililleni @marinmatkassa_.
Ensi kosketus Coober Pedyyn auringonnousun aikaan
”Huomenta Coober Pedystä!
Vein äsken kamat majoitukseen (huoneeseen pääsen vasta iltapäivällä) ja pääsisin jo yleisiin tiloihin tekemään aamiaista, mutta aloitetaan tämäkin kaupunki niin kuin muutkin: aamiaisella kahvilassa.
Coober Pedy on siis aivan käsittämätön jo nyt. Täällä on siis oikeasti maa punertavaa ja puut kitukasvuisia. Sopiva aika saapua kaupunkiin, kun päivä just valkenee.
Ohjelmassa tai siis tarkoituksena miksi tulin juuri tähän kaupunkiin (muukin kuin se, että on sopivasti matkalla Alice Springsiin) on se, että tämä on Australian THE kaivoskaupunki.”
Saavuin siis erittäin varhain aamulla Coober Pedyyn ja majoituin Radeeka’s Downunder Underground Motellissa. Sisäänkirjautuminen oli vasta iltapäivällä, mutta sain vietyä tavarat jo säilytykseen. Pannukakkuaamiainen ja kahvi eteen, ja sitten suunnittelemaan mitä päivä tuokaan tullessaan
Outback avautuu – maisema joka pysäyttää
”Mun sydän tulee pysähtymään Ulurulla… Nimittäin kiipesin Big Winch näköalapaikalle, josta näkee Coober Pedyn ja jo tämä on vaan jotain niin upeata.
Olen aina ollut huono kuvailemaan (äidinkielen opettajakin tästä mulle kerran huomautti), mutta näin matkakertomusta kirjoittaessa on ehkä hyvä koittaa petrata.
Kuvittele kellertävän punaista hiekkaa (eli vähän niinkuin oranssia mutta ei kuitenkaan) ja sitä ihan kaikkialle. Pieniä saman värisiä kumpuja niin, että maa ei ole ihan tasainen, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että peittäisi näkyvyyden. Sinne tänne rusehtavan vihreitä matalia puita. Vaaleita joko tasakattoisia tai matalakattoisia yksikerroksia rakennuksia sinne tänne. Niiden pihalla vanhoja autoja ja koneita, osa toimivia ja osa romuja ja näiden kaikkien takana Australian outback. Sellainen on Coober Pedy, ainakin kahden tunnin ensikosketuksen ja tämän näkymän perusteella.”
Ennen matkaani etsin vähän tietoja kaikista kohteista ja mielenkiintoisia faktoja löytyi myös Coober Pedystä. Ne voit käydä lukemassa täältä: 262. Tiesitkö tämän Coober Pedystä?
Maanalainen kaupunki keskellä outbackia
Kuten tuossa tekstissäkin mainitsin, niin Coober Pedy on maanalainen kaupunki, koska kesällä lämpötilat nousevat hyvin korkeiksi. Siksi rakennuksia rakennetaan maan alle eivätkä ne ole kovin korkeita. Tämä oli aikamoinen kontrasti Sydneyn ja Melbournen pilvenpiirtäjiin. Majoitukseni oli tosiaan myös maanalainen motelli, jossa osa huoneista sijaitsi maan alla ja niin siis minunkin huoneeni.
Majoitustilojen lisäksi Coober Pedyssä oli maanalainen kirkko sekä parikin kaivostoiminnasta kertovaa museota.
Kävely oikeassa opaalikaivoksessa
Vierailin Old Timer’s Mine & Museum -nimisessä entisajan kaivostoimintaa esittelevässä museossa ja lisää ihmettelyä oli luvassa:
”Lisää ihmettelyä. Kävin just Old Timers Mine & Museossa ja siis kävelin ihan oikeassa opaalikaivoksessa. Hyvä, että oli kypärä päässä. Olisin muuten kolhinut pääni pahasti, sillä siellä sai olla ihan kumarassa. Siellä oli myös esiteltynä maanalaisia koteja, joita opaalin kaivajilla oli. Mä en vaan nyt osaa kertoa enempää, kun tämä koko paikka saa mut sanattomaksi.”
Kun olin saanut kaivostoiminnan ihmettelystä tarpeeksi lähdin suuntaamaan takaisin kohti Coober Pedyn keskustaa ja koin yllätyksen:
Hetki, jota en osannut odottaa
”Mä näin äsken kengurun! Siis oikeasti aika läheltä! Täällä on sellainen paikka nimeltään Josephine’s Gallery & Kangraroo Orphanage eli siis kenguruiden orpokoti ja siellä pihalla oli pelastettu kenguru. Katsoin sitä tosin lasin läpi, mutta se katsoi suoraan muhun.”
Vihkisormus Australian sydämestä
Koska Coober Pedy on maailman opaalipääkaupunki, oli siellä opaalikoruliikkeitä ihan pilvin pimein. Oli siis valinnanvaraa, kun lähdin metsästämään itselleni vihkisormusta. En ole timanttisormus-ihmisiä. En osaa kuvitella itselläni sellaista, mutta opaalit ovat minusta tosi kauniita ja kun ne ovat osa Australiaa siinä missä kengurut ja aboriginaalit, halusin palan tätä vihkisormukseeni. Ja toiveeseeni vastattiin. Löysin Coober Pedyn yhdestä koruliikkeestä itselleni täydellisen ja budjettiin sopivan sormuksen, jonka ystävällinen henkilökunta lupasi vielä suurentaa minulle seuraavaksi päiväksi vaikka oli viikonloppu! Tämä jos mikä oli taas tämän reissun unelma tuli toteen -hetki.
Pieniä kokemuksia, jotka jäivät kokematta
Koruostosten yhteydessä kävin myös katsomassa Etelä-Australian ainoaa drive in-teatteria, mutta valitettavasti sen viikonlopun elokuva oli näytetty jo perjantaina (itse saavuin siis vasta lauantaina kaupunkiin), joten tämä kokemus jäi minulta kokematta. Toki ei minulla olisi ollut sitä ajoneuvoakaan jolla sinne mennä, mutta kai nyt drive-in teatteriin voi myös kävellen mennä?
Olin varannut koko viikonlopun sormuksen etsimiselle, mutta koska löysinkin sen jo lauantain aikana, päätin keksiä seuraavalle päivälle ohjelmaa ja varasin iltapäiväretken katsomaan kuinka aurinko laskee outbackissa ja samalla näkisin Dingo-aidan. Näistä seuraavassa tekstissä sitten lisää.
Kun kaikki tunteet tulivat kerralla
Kun pääsin vihdoin majoitukseen, kaikki niin hyvä kuin paha vyöryi päälleni ja lamaannuin hetkeksi koti-ikävän ja surun valtaan. Outback oli ylittänyt odotukseni tavalla, joka tuntui ylitsepääsemättömältä. Oli aika ottaa viestit ja puhelut kotiin. Kotiväki sai minut nostamaan leuan pystyyn ja menemään ihailemaan auringonlaskua, mutta tämä ”romahdus” oli tarpeellinen. Se nimittäin muistutti (suora lainaus matkapäiväkirjastani):
”Reissussa ja lomalla saa oikeasti olla väsynyt, surullinen ja ikävissään. Ja jos tuntuu, että parasta on palata kotiin, niin sitten on palattava. Mulle kotiinpaluu ei ole vaihtoehto, koska sitä katuisin enemmän kuin sitä, että olen täällä viikon surullinen, väsynyt ja ikävisssäni.”
Auringonlasku, joka kokosi minut takaisin
Tämän hetken jälkeen menin siis ulos, kiipesin kukkulalle, jossa oli Coober Pedy -kyltti ja istuin siellä kunnes aurinko laski ja pimeys valtasi taas outbackin.
