291. Alice Springs – Australian erämaan todellisuus

Tämä teksti on osa 29-osaista Australia-sarjaa, jossa kerron matkakokemuksistani jokaiselta päivältä. Lue kaikki tekstit Australia–kategoriasta.

Aamu Ulurun retken jälkeen

Päiväretki Ulurulle (290. Päiväretki Ulurulle – kunnioitusta, kulttuuria ja jopa pelkoa!) oli sen verran hieno elämys ja kokemus, että sen sulatteluun tarvittiin vielä aikaa vähän toisenkin päivän puolelta. Vaikka ajattelisi, että olisin nukkunut pitkään, kun kävin nukkumaan vasta kahdelta, niin ei. Nälkä herätti ja sen jälkeen piti päästä vielä kirjoittamaan matkapäiväkirjan sivulle tarinoita, joita ei edellisenä päivänä ehtinyt ja jaksanut.

Viimeiselle Alice Springs päivälle oli suunnitelmissa vierailla Alice Springs Desert Parkissa sekä maistaa kengurunlihaa. Ja näinhän mä lähdin tätä päivää toteuttamaan.

Alice Springs Desert Park

Alice Springs Desert Park sijaitsee hieman kaupungin keskustan laidalla, mutta sinne pääsi hyvin bussilla, jonka jälkeen oli pieni kävelymatka edessä. Tämä puisto ei ole pelkkä eläinpuisto vaan siellä kerrotaan myös erämaan muusta luonnosta kuten kasvillisuudesta. Opin täällä todella paljon lisää erämaista ja miten ne ”toimivat.”

Miten Keski-Australia syntyi?

Aina tasatunnein puiston elokuvateatterissa pyörii pieni filminpätkä, jossa kerrotaan miten kaupunkia ympäröivät MacDonnels Ranger ovat syntyneet ja miten ne ovat muotoutuneet ajan saatossa.

Tiesitkö, että Keski-Australian kohdalla on ollu miljoonia vuosi sitten sisämaameri ja ilmaston muutos, eroosio ja jääkauden jäljet ovat tehneet jälkensä ja vaikuttaneet siihen millainen se on nykyään? En halua paasata, mutta… Ellei ilmastonmuutos ole totta, niin miten maa, joka on joskus ollut merta, onkin nyt kuivin kohta koko maanosasta?

Australian outbackissa ja Keski-Australiassa maa on oikeastaan vain pinnasta punaista. Samasta syystä kuin Uluru on punainen, myös maan pinnalla olevat hiekat yms. maa-aines on punaista. Maaperässä on metallia sisältävää mineraalia ja se muuttuu auringon valon ja kuivuuden myötävaikutuksesta punaiseksi.

Erämaan kolme maailmaa

Puistossa esiteltiin kolme erilaista erämaata: Sand Country, Desert Rivers ja Woodland. Ja mitä ne tarkoittivat käytännössä. Sand Countryssa esiteltiin maaperää ja kuinka esimerkiksi suolajärvet ovat muodostuneet. Desert Rivers kertoi erämaajoista ja niiden synnystä, ja Woodlandissa tapasin mm. kenguruita ja emuja.

Erämaajoet ja suolajärvet: mitä tapahtuu kun vesi imeytyy maaperään?

Olet varmaan kuullut sen saman opin koulussa kuin minäkin? Eli että kaikki joet laskevat mereen? Tuolla puistossa opin, että tämä ei pidä paikkaansa erämaajokien kohdalla.

Erämaajoet syntyvät, kun sadevesi valuu vuorilta jokipedeille ja lähtevät virtaamaan painovoiman ansiosta eteenpäin. Kuivuuden takia vesi kuitenkin imeytyy maaperään, josta erämaan kasvillisuus käyttää sitä hyväkseen. Näin ollen vesi ei siis ehdi virtaamaan mereen asti vaan jää maan alle säilöön.

Edellisen päivän Uluru-retkellä pysähdyimme matkalla ihailemaan myös suolajärviä ja puistossa opin että mitä ne oikein ovat. Suolajärvet nimittäin syntyvät kun maan pinnalla virtaavaan veteen sekoittuu mineraaleja maanperästä. Samasta syystä kuin jokien vesi imeytyy, myös järvien vesi imeytyy maaperään ja suola jää pinnalle.

Erämaajoilla on tavattavissa paljon lintuja ja muita eläimiä, jotka tarvitsevat enemmän vettä elääkseen ja eramaajoissa elää jopa kaloja. Näitä pääsi ihastelemaan puistossa kuten myös punaisia kenguruita (red kangaroo), dingoja, emuja ja paljon erilaisia liskoja ja lintuja.

Erämaassa eläimet liikkuvat öisin

Puistossa oli myös Nocturnal House ja toisin kuin Adelaide Zoossa (278. Toinen päivä Adelaidessa – eläimiä, kahvihetkiä ja kaupungin rytmiä) täällä yöeläimiä esittelevä osasto oli oikeasti hiljainen ja siellä pystyi näkemään eläimiä liikkeessä. Erämaassa etenkin on päivisin niin kuumaa, että monet eläimet elävät ja liikkuvat yöaikaan. Yksi yöeläjä on Spinifex Hopping Mouse, jonka liikkeitä tarkkailin pitemmän aikaa.

Päivä huipentui lintushow’hun

Alice Springs Desert Parkissa on päivän aikana myös erilaisia tietoiskuja ja ohjelmaa. Yksi näistä oli lintuesitys, jota jäin katsomaan vaikka aluksi ajattelin lähteä jo kaupunkiin takaisin. Onneksi jäin, koska se oli upea! Siellä näki erilaisia koulutettuja lintuja, jotka lensi ja tuli oikeasti tosi lähelle yleisöä.

Lintushow’ssa esiteltiin mm. haukka, joka on ainut lintu maailmassa, joka saa emun munan rikki ja niinhän tuo sai. Se on sen verran fiksu lintu, että se tajuaa ottaa nokan kärkeen pikkukiven ja hakkaa sitä niin kauan että muna särkyy. Emun muna on siis niin vahvatekoista materiaalia, että sitä ei saa helposti rikki.

Kuumuutta ja kohtaamisia

Päivä oli raskas, koska olin edellisenä yönä nukkunut vähemmän kuin normaalisti, ulkona oli 26 astetta lämmintä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja erämaapuisto oli nimensä mukainen. Tuntui että kasvillisuus ja maaperä oikein hohkasi lämpöä.

Olin edellisenä päivänä tutustunut Sydneystä kotoisin oleviin sisaruksiin (minua joku 20-30 vuotta vanhempia, kaksi siskoa ja yksi veli), jotka olivat mainineet kyllä vierailevansa torstaina tuolla puistossa. Siellähän minä ne näin ja oli jotenkin absurdia, että sinulla oli tuttuja Alice Springsissä joita moikata?!…

Keräsin voimia kahvilassa jääkahvin äärellä ja shoppailin veljentytöille kengurupehmolelut myymälästä ennen kuin lähdin sitten suuntaamaan takaisin kohti keskustaa ja kenguruateriaa.

Seuraava operaatio: kenguru lautaselle

Olin katsonut valmiiksi yhden ravintolan, jossa nettisivujen mukaan tarjottaisiin kengurun lihaa, mutta saavuttuani perille jouduin pettymään. Heillä oli sinä iltana tarjolla vain pizza-lista ja siellä ei ollut kenguruvaihtoehtoa.

Pettyneenä lähdin sitten etsimään ravintolaa missä kengurua tarjottiin, koska olin päättänyt, että nyt haluan maistaa tätä. Onneksi minun ei tarvinnut kovin montaa ravintolaa käydä läpi, kun löysin oikein autenttisen cowboy-saluunan, jossa oli kengurua tarjolla schnitzelin muodossa. Lasi kylmää valkoviiniä (Australiassa viiniä sai siis hanasta niin kuin meillä saa olutta, siideriä ja lonkeroa…) kaveriksi, niin johan kelpaa.

Kenguru oli hyvää. Hieman ehkä sitkeätä, mutta sen ymmärtää kun on jäntevästä eläimestä kyse. Maku ja koostumus muistutti nautaa/riistaa. Ehkä maku enemmän nautaa ja väri ja koostumus riistaa kuten hirveä. Oli hyvää ja annos oli runsas. Sain tällä muuttuneella suunnitelmalla oikeastaan enemmän rahalle vastinetta kuin alkuperäisellä, sillä annos ja viinilasi maksoi vähemmän kuin ensimmäisessä katsomassani ravintolassa olisi maksanut.

Kohti ”kotia” opitun läksyn kautta

Alice Springsissä on ilmainen julkinen liikenne, mutta bussit lopettavat kulkemisen noin viiden aikoihin (tai ainakin sinne kaupunginosaan missä majoitukseni sijaitsi). Koska ravintolan etsimisessä oli kestänyt kauemmin kuin luulin, myöhästyin viimeisestä bussista vain 8 minuutilla.

Onneksi matka ei ollut kuitenkaan pitkä, vain 2 kilometriä, mutta ketutti ja niinpä ajattelin, että soitan pikapuhelun kotiin jossa puran tilannetta. No tuota… se ei ollut pikapuhelu ja minulla ei ollut sitä paikallista prepaid-liittymää, kun sen hommaaminen matkan aluksi oli mukamas niin hankalaa.. Tästä maksettiin karvaasti kotiinpalattua, joten vinkki vitonen: Hommaa se paikallinen prepaid-liittymä, jos suunnittelet samanlaista matkaa…

Aika jatkaa matkaa

Sellainen oli viimeinen Alice Springs päivä. Illalla pakkailin ja nautin siitä, että sain vielä majoittua yksinäni ja nukkua sängyssä, koska seuraavana päivänä oli edessä pisin bussimatka siihen mennessä. Tähän mennessä kaikki matkat oli mennyt hyvin, mutta seuraavana päivänä koin outbackin huonot puolet… Palataan aiheeseen seuraavassa tekstissä!