Tämä teksti on osa 29-osaista Australia-sarjaa, jossa kerron matkakokemuksistani jokaiselta päivältä. Lue kaikki tekstit Australia–kategoriasta.
Edellisessä tekstissäni 291. Alice Springs – Australian erämaan todellisuus mainitsin, että matkat olivat menneet siihen mennessä hyvin, mutta ongelmia oli edessä. Oli aika jättää outback taakse ja siirtyä pariksi päiväksi vielä Etelä-Australiaan ennen kotiinlähtöä.
Aavistus, joka osui oikeaan
Olin varannut pari päivää Adelaidessa juuri siitä syystä, että jos jotain tapahtuisi, sillä outbackissa bussivuoroja ei kulje ihan joka tunti. Liekö ollut joku etiäinen? Ei nimittäin todellakaan mennyt niin kuin suunnittelin ja jouduin jopa muuttamaan seuraavan päivän Adelaiden suunnitelmia…
Ennen kuin istahdin bussiin, jätin hyvästit ihanalle airbnb-asunnolle ja laitoin itselleni muistutuksen, että pitää seuraavien matkojen suhteen muistaa tämäkin vaihtoehto. Sitten suuntasin keskustaan, join aamupalasmoothien kauppakeskuksessa ja spottailin hieman Alice Springsin katutaidetta.
Katutaidetta Alice Springsissä
En ollut aiemmin tajunnut, että taide on tässä kaupungissa tosi suuressa merkityksessä. Ensimmäisenä iltana selailin kämpillä sinne jätettyä esitettä ja kävi ilmi, että Alice Springsissä ja ylipäätään punaisessa keskuksessa (The Red Centre) on lukuisia eri gallerioita, taidekeskuksia sekä tapahtumia.
Koska minulle jäi vielä hetki aikaa ja olin jo aiemmin näitä huomannut, lähdin sitten kiertämään keskustan alueen katuja nähdäkseni kuuluisia taideteoksia. Kovin kauas kirjaston luona sijaitsevasta bussipysäkistä en lähtenyt kaikkine rinkkoineni ja kasseineni vaeltamaan.
Tuskallinen bussimatka edessä (vielä tuskallisempi kuin osasin aavistaa)
Sitten istahdin Greyhound Australian bussiin ja tiesin, että matka tulisi olemaan tuskallinen, koska edessä olisi aikataulun mukaan 18 tuntia matkustamista. Mutta en tiennyt, että siitä tulisi näin tuskallinen. Parasta hypätä lopputekstin ajaksi matkapäiväkirjani sivuille:
26.9.2025
10.10
Nyt se alkaa.
Bussissa istuminen. Hassua, kuski oli sama kuin tänne tullessa ja se tunnisti minut. Tässä odotellessa spottailin vähän katutaidetta sekä piipahdin Alice Springsin kirjastossa. Nyt oon käynyt Coober Pedy lukuunottamatta jokaisessa kaupungissa kirjastossa (mistä tunnistaa lukutoukan) ja itse asiassa myös kasvitieteellisissä puutarhoissa (mistä tunnistaa multasormen) sama homma. Miten mä nyt aina oikein löydänkään itseni niistä paikoista?
Myös puistot, kirjakaupat ja käsityömyymälät olen löytänyt….
Mutta nyt siis 18 h bussissa kera sudokujen, podcastien, äänikirjan, tämän muistivihkon, virkkaamisen ja kai nyt 18 tunnin aikaan pitää myös nukkua?
Ensimmäinen pysähdys taitaa olla Erldundassa eli noin 200 km päässä.
Luulitko pääseväsi helpolla?
11.45
Voi ei.
Tultiin Stuart Well Roadhousen kohdalle ja kävi ilmi, että 20 km päässä täältä eteenpäin on sattunut onnettomuus. Täälläpäin ei paljon kiertoteitä ole, joten jää nyt nähtäväksi mitä oikein tapahtuu. Juuri tästä syystä otin pari extrapäivää tähän outbackista palaamiseen ja paluulennon väliin. Toivottavasti vaan ehtivät sen nyt viikonlopun aikana avata, että oon viimeistään maanantaina Adelaidessa.
11.56
Tilanne ei vielä ole selvinnyt mutta näinpä cattle truckin ja se oli just sellainen kuin McLeodin tyttärissä 😀 Jännittää kyllä nyt, että miten tuon tilanteen käy ja mihin tämä bussi tästä lähtee: kohti Adelaidea suunnitellusti vai takaisin Alice Springsiin?
Tietoja odotellaessa taistelua paniikkikohtausta vastaan
13.43
Klo 16 päästään jatkamaan matkaa. Olen taistellut täällä alkavaa paniikkikohtausta vastaan (olen ollut muutamassa kolarissa tms.) mutta ehkä tämä tästä. En vaan haluaisi istua yhtään sen pitempään bussissa kuin on pakko.
14.49
Paniikkikohtauksesta selvitty ja täältä löytyikin geokätkö. Ehkä mä nyt vaan käyn päiväunille.
Jatkuuko matka?
15.53
Matka jatkuu 4 tuntia myöhemmin.
16.50
Tai sitten ei jatku. Bussi seisoo jonon jatkona keskellä Australian outbackia, ei kenttää ja ei tietoa milloin tie avataan ja päästään jatkamaan. Tulikin sitten pitempi bussimatka kuin 18 h…
17.28
Nyt tie aukesi ja matka voi vihdoin jatkua. Toivottavasti ei tule muita mutkia matkaan…
Seuraava päivä valkenee
27.9.2025
8.14
Ei ole tullut muita mutkia matkaan ja matka on jatkunut. Tosin viisi tuntia aikataulusta jäljessä. Klo 11 aikoihin ollaan näillä näkymin Adelaidessa. 18 h bussimatkasta tuli sitten 24 h bussimatka… No eipähän tarvitse miettiä miten tämän päivän kuluttaisi…
Adelaideen saavuin siis lopulta klo 11 jälkeen ja päivän suunnitelmat muuttuivat sitten totaalisesti. Olin niin väsynyt, että käytin päivän vain tuliaisostoksiin ja muuten vaan lepäsin. Päivä, josta ei ollut oikein muuta kerrottavaa, mutta olihan tuossa bussimatkassakin jo ihan tarpeeksi.
Mitä mietin jumissa keskellä ei-mitään?
Jännittävintä ja pelottavinta odottelussa ja epävarmuudessa oli se, että tunsin olevani jälleen ihan yksin. Kenttää ei ollut, eikä nettiyhteyttäkään, joten en saanut yhteyttä kotiin. Ja mitä he olisivat toiselta puolen maailmaa voineet tehdä? Ei mitään.
Mielessä pyörivät käytännön kysymykset: Joudunko muuttamaan suunnitelmia ja perumaan sunnuntain Barossa Valleyn reissun? Saisinko rahoja takaisin? Mistä löytäisin Alice Springsistä uuden majoituksen, jos joudumme palaamaan?
Samaan aikaan outbackin kuumuus ja pilvettömältä taivaalta porottava aurinko – sekä ne pirun pikkukärpäset – vain lisäsivät ärtymystäni. Oli vain bussi, loputon tie, autojonot edessä ja takana sekä odotus.
Onneksi matka ei viivästynyt kuin viidellä tunnilla.
Rauhallinen ja väsynyt päivä edessä Adelaidessa
Seuraavassa tekstissä palaan sitten tähän rikkonaiseen ja hyvin väsyneeseen Adelaide-päivään ja jaan muutenkin mietteitä, mitä tämä matka oli minulle merkinnyt. Enää ei olisi ohjelmassa kuin Barossa Valleyn retki ja viimeisen päivän kuluttaminen ennen iltalentoa kotiin. Loppu lähenee, mutta vielä on ajatuksia kerrottavana!
