36. Kuukauden tarina: Yksin lentokoneeseen

Tällä kertaa kuukauden tarinassa hypätään vuoteen 2012 ja siihen, kun matkustin elämäni ensimmäisen kerran yksin lentokoneessa. Niille lukijoille, jotka hyppäävät mukaani vasta nyt, kuukauden tarina on sarjapostaus, jossa kerron matkoista ennen tätä blogia. Muut sarjan tekstit näet jatkossa helposti kategorian kuukauden tarina alta: Kuukauden tarina – Marin Matkassa.

Ollaan siis vuodessa 2012 ja tarkemmin ottaen kesäkuussa. Peruskoulu on jäänyt muutama päivä sitten taakseen ja syksyllä odottaa lukio-opinnot. Uusi punainen matkalaukku on ostettu ja pakattu sekä liput ostettu. Jännitys on valtava vaikka tiedän, että perillä odottaa tutut kasvot ja en joudu olemaan yksin lentomatkaa lukuun ottamatta. Nämä oli tunnelmat, kun matkustin yhdeksäksi päiväksi Saksaan perhetuttumme luokse.

Perhetuttumme asui silloin Eurasburgin kunnassa, joka sijaitsee siis noin 40 kilometriä etelään Münchenistä. Tämä on aika pieni kunta ja suurimman osan ajasta, jonka vietimme täällä, olimme perhetuttujemme kotona ja naapurustossa.

Yhtenä päivänä kävimme Münchenissä ja silloin söin elämäni ensimmäistä kertaa thaimaalaista ruokaa sekä matkustin ratikalla. Maalaistytölle nämä olivat hienoja kokemuksia. Münchenissä kiertelimme myös kaupoissa ja unohdin yhteen sovituskoppiin puhelimeni. Onneksi se oli otettu talteen ja osasin silloin epävarmalla englannilla kuitenkin selittää, että minulta oli hukassa punainen Nokian puhelin, sillä perhetuttuni ei päässyt niin nopeasti minua auttamaan lastenrattaiden takia.

Yksi päivä oli ohjelmassa mansikanpoimintaa läheisellä mansikkatilalla ja siellä siis kesäkuussa oli jo kypsiä mansikoita. Toisena päivänä kävimme tuttavieni ystävän luona, jolla oli oma minieläintarhansa apinoita ja erilaisia kanoja myöten. Vierailin myös läheisessä kaupungissa Wolfratshausenissa ja siellä kävin ihailemassa muun muassa St. Andreasin sekä St. Michaelin kirkkoa. Tämä kaupunki sijaitsee siis Baijerissa Münchenin ja Eurasburgin välillä. Mahtuihan reissuun myös Ikean käynti.

Yksi ilta vietettiin naapurissa pihajuhlissa, mutta ikäväkseni se loppui minun kohdalta lyhyeen, kun mahassa alkoi tuntua hassulta. Seuraava päivä sitten menikin vatsataudin kourissa. Illalla sitten juotiin teetä ja pelailtiin lautapelejä. Joten vaikka päivä olikin hieman kurja, niin ilta pelasti sen.

Taisi olla viimeinen kokonainen reissupäivä, kun pääsin näkemään Alpit – tosin vain kaukana horisontissa. Kävimme Blomberg -nimisellä vuorenhuipulla ja laskin sieltä sitten kesäkelkkamäkeä pitkin. Huipulta näki Alpit kaukana horisontissa.

Reissu oli siis kaikin puolin onnistunut ja mukava vaikka koti-ikävä luonnollisesti vaivasi minua. Mutta sehän on ymmärrettävää, kun on ensimmäisen kerran ulkomailla ilman vanhempia tai ystäviä. Onneksi kuitenkin oli perhetutun perhe ympärillä.

Meinasin vallan unohtaa, että kotimatkalla sain matkustaa aivan yksin. Hyppäsin junaan, joka vei minut lentoasemalle ja sain ohjeet miten pääsen itse terminaaliin ja kuinka teen lähtöselvityksen. Sitä en muista oliko joku Suomen puolella minua lentokentällä vastassa vai meninkö siellä bussilla kotiin päin ja vasta bussiasemalla joku oli minua vastassa. Suomessa kun olen ihan pikkulikasta lähtien osannut kulkea busseilla.

Tästä reissusta polte päästä ulkomaille lähti ja tämän jälkeen se oli menoa! Kaikki kansainvälinen kokemus otettiin ilomielin vastaan. Tällä reissulla aloin myös ensimmäistä kertaa miettiä jospa joidenkin opintojeni aikana lähtisin vaihtoon. Tämän aika kuitenkin tuli vasta myöhemmin…