Keltainen eläintarhan kyltti
Ulkomaan matkailu

278. Toinen päivä Adelaidessa – eläimiä, kahvihetkiä ja kaupungin rytmiä

Toinen päivä Adelaidessa toi eteen erilaisia eläimiä, täydellisiä kahvihetkiä ja pohdintoja reissun jatkosuunnitelmistani. Hypätään Marin matkassa kolmella kuukaudella taaksepäin sunnuntaihin 14.9.2025.

Tämäkin päivä noudatti lomani aikana normaaliksi asettuneita kellonaikoja ja rytmiäni. Noin seitsemän aikaan herätys ja kahdeksan maissa aamupalalla samalla suunnitellen ainakin päivän ensimmäistä aktiviteettia. Mitä sen jälkeen, sen näytti aina kuluva päivä. Tänä tiettynä sunnuntaina oli tarkoitus lähteä katselemaan eläintarhan eläimiä ja kun matkaa ei ollut hostellilta kuin parisen kilometriä, totesin käveleväni sen.

katumaisema, jossa vihreä rauta-aita, kävelykatu ja puita
Adelaiden katumaisema oli kaunista

Eläimellistä menoa Adelaide Zoossa

Adelaide ZOO tarjoili niin australialaisia eläimiä kuin myös eksoottisimpiakin. Ihailin auringossa lekottavia kenguruita, nukkuvia koalia, puusta ruokaa kurkottelevia kirahveja ja puun latvassa piiloutuvaa punaista pandaa. Näin ison pandan aitauksessa, katselin kuinka pieniä pingviinejä ruokittiin ja kuinka krokotiili nukkui. Tarkastelin erilaisia lintuja niin papukaijoista pelikaaneihin.

Ärsyynnyin Nocturnal Housessa siihen, että eläinten rauhaa ja hiljaisuutta ei kunnioitettu vaan höpistiin ihan normaalilla äänellä. Kävi sääliksi niitä pieniä eläimiä, jotka varmasti ajattelivat hälinän vaarana. Ihailin paviaaneja, bongasin kameleontin (vaikka olikin aika hankalaa) ja säikähdin pythonia (en tykkää käärmeistä yhtään). Ja paljon paljon muuta…

Pelikaaneja eläintarhan aitauksessa
Pelikaanit olivat aika hienon näköisiä olentoja

Matka jatkuu St. Petersin Katedraalille

Eläintarha oli tosi kiva, mutta sunnuntaipäivä oli ehkä huono valinta ajankohdaksi, koska puolen päivän jälkeen alue ruuhkautui ja tuli hälinää, joten totesin jatkavani matkaa. Ensin geokätkölle ja sieltä St. Petersin Katedraalille, jossa olikin maksullinen tapahtuma. Ihailin sitten katedraalia vain ulkoa ja lähdin takaisin keskustaan.

Katedraalin etusivu
St. Petersin katedraali oli komea ulkopuolelta ja harmitti, että sitä ei päässyt näkemään sisältä tapahtuman vuoksi

River Torrens ja täydellinen iltapäivän hetki

River Torrens oli todistanut jo edellisenä päivänä olevansa kaunis paikka kokea Adelaide, joten suuntasin sen läheisyyteen. Istuin penkillä kahvilan vieressä, syöden jäätelöä, juoden kahvia ja lukien kirjaa ja olo oli hyvä. Aurinko paistoi, edessäni oli joki, silta ja puisto. Niiden takana Adelaide Oval koko komeudesssaaan. Tuuli sopivasti: ei ollut kylmä eikä kuuma. Linnut lauloi, eikä ihmisten tai liikenteen äänet olleet lainkaan häiritsevät, vaikka jossain menikin hälytysajoneuvo.

Ainoa mikä oli sillä hetkellä pielessä oli mahaan hiipivä nälkä kevyen lounaan vuoksi sekä tieto siitä, että vesipullo pitäisi täyttää. Maisemaa en vaan olisi millään halunnut jättää…

Take away kahvikuppi henkilön kädessä ja taustalla jokimaisema
Tässä hetkessä kaikki oli hyvin

Liikkuminen Adelaidessa – kolme päivää yhdellä kortilla

Kuitenkin realiteetit ja läheinen rautatieasema sai minut hetkeä myöhemmin vaihtamaan maisemaa ja selvittämään seuraavien päivien matkustustapoja. Kävin rautatieaseman neuvonnassa kysymässä kuinka toimisin kun seuraavien kolmen päivän aikana oli tarkoitus käydä Gawlerissa, Port Adelaidessa ja Adelaide Hillseillä. Neuvonnassa myivät minulle kolmen päivän Visitor Pass -kortin, jolla pystyin matkustamaan vapaasti Adelaiden alueella seuraavat kolme päivää. Lippu/kortti maksoi 28 dollaria.

Lomallakin voi olla oma rytminsä ja rutiininsa

Sitten suuntasin ruokailemaan hostellille ja pidinkin loppuillan niin sanotusti ”koti-illan” kun en poistunut hostellilta mihinkään. Suunnittelin tulevia päiviä, milloin pitäisi pestä pyykkiä, rentouduin äänikirjan ja neulonnan merkeissä ja pohdin, että minulle oli muodostunut jo ”arkirytmi” matkani ajaksi.

Heräsin aamuisin seitsemän aikoihin, aamupalan jälkeen lähdin kaupungille, josta tulin illansuussa syömään ja suihkuun hostellille. Loppuilta meni rentoutuen mieliaktiviteettien eli lukemisen, neulomisen ja kirjoittamisen merkeissä. Ihan niinkuin olisin tehnyt työpäivänkin jälkeen. Koska päivät sisälsi paljon askelia, uusia paikkoja ja uutta tietoa, kävin nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaan. Olin lomalla ja uni oli yksi asia mitä tarvitsin, joten 11-12 tunnin yöunet oli Australiassa mulle normaalia. Sitä paitsi ulkona oli juuri sen ajan pimeää, joten tämä oli täydellinen yhdistelmä.

Koristeellinen vesiputous
Jokaisella nurkalla oli jotain ihmeteltävää ja ihailtavaa

Seuraavana päivänä oli edessä se, miksi ylipäätään tuonne menin. Nimittäin Mcleodin tyttärien kuvauspaikkojen retki. Tästä kuitenkin seuraavassa tekstissä enemmän!

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *