47. Kuukauden tarina: Ystävyyskoulu Oldenburgissa

Toukokuun kuukauden tarinassa päästään hyppäämään lukioaikaiseen reissuun ja takaisin Saksan maalle. Lukiolla, jonka kävin, on ystävyyskoulu Saksan Oldenburgissa (siinä pienemmässä) ja näin ollen halukkaat saivat ensin isännöidä Saksasta tulleita koulutovereita ja vastavuoroisesti seuraavana syksynä lähteä heidän luokseen. Puhutaan vuodesta 2013 eli kymmenen vuoden takaisesta kokemuksesta. Löysin aarrearkustani (luit oikein, minulla on oma aarrearkkuni!) matkakertomuksen tuosta reissusta, joten tällä kertaa saatte ihan sen hetken mietteitä matkastani. Toivottavasti viihdytte mukanani Saksan maalla!

Keskiviikko 30.10.2013

Jännittävin tunnelmin lähdimme matkaan aamulla kohti Helsinkiä. Menomatkalla suurin osa nukkui, mutta me vaan juteltiin ja muisteltiin menneitä. Pian kuitenkin saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle ja innostusta alkoi tuntua jo enemmän, varsinkin lentokoneita nähdessämme. Matkatavaroiden jätön ja turvatarkastuksen jälkeen saimme olla ”omissa oloissamme” lentokentälllä.

Kun pääsimme lentokoneeseen, innostus ja jännitys alkoi tuntua yhä enemmän. Tuntematon suomalainen vieressämme kuvaili meidän reaktioitamme lentokoneen noustessa ilmaan kuin olisimme olleet Linnanmäellä.

Vaihto Riikassa sujui hyvin ja kahden tunnin lentomatkan jälkeen saavuimme Hampuriin. Sieltä ajoimme kimppakyydeillä Oldenburgiin ja matka tuntui todella pitkältä, vaikka se ei todellisuudessa ollut sitä. Perillä Oldenburgissa kokoonnuimme koululle ja saimme hieman jotain syötävää. Tämän jälkeen menimme koteihimme ja saimme tehdä olomme kotoisaksi.

Torstai 31.10.2013

Aamu alkoi varhaisella herätyksellä (5.30). Aamupalalla oli tarjolla tyypillistä saksalaista aamupalaa eli leipää ja erilaisia tykötarpeita sen kanssa esim. nutellaa ja marmeladia. Aamutoimien jälkeen lähdimme kouluun bussilla. Matka kesti noin puolisen tuntia ja sen aikana näin paljon saksalaisia koululaisia ja maisemia.

Ensimmäisellä tunnilla oli fysiikkaa, joka ei ole minulle helppoa Suomessakaan, joten en tajunnut siitä juurikaan mitään saksaksi. Tunti oli kuitenkin mielestäni yllättävän rento, koska olin saanut sellaisen kuvan, että tunneilla on todella tiukka kuri. Tällä tunnilla kuitenkin oppilaat heittelivät paperilennokkeja, naureskelivat ja juttelivat toisilleen.

Fysiikan tunnin jälkeen menimme ruokalaan, jossa saksalaisten rehtori toivotti meidät tervetulleeksi Oldenburgiin ja heidän kouluunsa. Tämän jälkeen vuorossa oli ”aarteenetsintää”, jossa piti etsiä mm. naisopettajan nimikirjoitus ja opettajainhuoneen numero.

Pääsimme tutustumaan myös Oldenburgiin pienen nähtävyyksien etsinnän merkeissä. Meille oli piirretty karttaan reitti, jonka varrelta löytyi kaupungintalo, kirkko ja museo. Museossa meille oli järjestetty opastettu kierros, jonka aikana opas kertoi, minkälaista slaavien elämä oli ollut keskiajalla. Kierroksen aikana toinen opettajistamme puettiin ritarin asuun.

Museosta kävelimme koululle, jossa vietimme aikaa ruokalassa, koska saksalaisten tunti oli jo alkanut. Saksalaisten ruokailutottumukset ovat erilaiset kuin Suomessa, sillä kun tulimme koulusta kotiin kahdelta, söimme lämmintä ruokaa ja koulussa meillä oli mukana eväät.

Koulusta kotiin tulimme bussilla ja huomasin saksalaisten olevan erittäin törkeitä bussijonossa, sillä he etuilivat tuuppien toisiaan tieltään. Suomessa ei minun mielestäni sentään niin törkeätä ja epäkohteliasta kohtelua ilmene.

Iltapäivällä kävimme saksalaisen ystäväni, jonka luona majoituin, kanssa Dahmen hiekkarannalla ja siellä oli tosi kaunista. Kävelimme rantakatua pitkin ja juttelimme. Englanti sujui jo hyvin. Illan vietimme sitten urheilemassa. Menimme paikalliseen kuntoilukeskukseen ja olimme hetken ennen tunnin alkua kuntosalilla lämmittelemässä. Ensin oli step-aerobic tunti, jossa oli ihan mukavaa, sillä osa niistä liikkeistä oli ihan yksinkertaisia, mutta osa meni sitten taas yli oman ymmärrykseni.

Tämän tunnin jälkeen oli hot iron-tunti, jossa painotangon kanssa tehdään erilaisia liikkeitä. En voinut kuitenkaan olla tällä tunnilla kauhean pitkään, koska polviini ja selkääni alkoi koskea ja halusin mennä saunaan.

Sauna oli hieman shokki, koska menin sinne bikinit päällä ja pyyhe ympärilläni. Minulle oli sanottu, että sauna on yhteissauna ja kuvittelin kaikkien olevan siellä niin. Saunassa oli kuitenkin miehiä ja naisia sekaisin ja he makasivat alasti lauteilla. Istuin sitten visusti alimmalla lauteella ja yritin nauttia saunan lämmöstä.

Urheilun ja saunomisen jälkeen lähdimme kotiin ja kävin melkein heti nukkumaan, sillä olin todella väsynyt.

Perjantai 1.11.2013

Aamu alkoi taas varhaisella herätyksellä. Ulkona oli vielä pimeää, kun herätyskello soi. Bussimatkalla näin taas paljon saksalaisia ja maisemia. Saksassa on todella paljon valkoisia tuulivoimaloita pelloilla.

Ensimmäiset kaksi tuntia olin äidinkielen eli saksan tunnilla, josta ymmärsin sanoja ja lauseitakin sieltä täältä. Tunnilla käsiteltiin keskustelu- ja argumentaatiokeinoja, joita he sovelsivat perustellessaan kantaansa siitä, pitäisikö alkoholin oston olla sallittua vasta 18-vuotiaana. Tunnilla tehtiin paljon ryhmissä ja keskusteltiin muiden kanssa.

Näiden tuntien jälkeen lähdimme junalla Lyypekkiin ja junamatka sujui mukavasti tanskalaismiesten kanssa samassa vaunussa. Lyypekissä meillä oli nähtävyyskierros, joka meni hieman ohi, koska en saanut liikenteen kohinan vuoksi kovinkaan paljon selvää heidän englanninkielisistä ohjeista. Otimme jokaisella paikalla erilaisen yhteiskuvan.

Tämän jälkeen meillä oli vapaata aikaa, jonka käytimme kaupoissa kiertelyyn ja mukaan tarttui jotain itsellemme. Minusta oli tosi kiva nähdä Lyypekkiä ja tuntuu hassulta näin jälkikäteen, että oikeasti olimme siellä.

Illalla ystäväni sukulaisia tuli käymään ja vietimme iltaa heidän kanssaan ruokapöydässä istuen, syöden ja jutellen. Minusta ilta oli oikein mukava. Huomasin sen aikana ja muutenkin ollessani perheessä, että saksalaiset ovat paljon ystävällisimpiä toisilleen kuin suomalaiset. Äidinkielen tunnilla tuntemattomat tytöt juttelivat minulle ja kotonakin he halailivat toisiaan enemmän kuin me suomalaiset.

Lauantai 2.11.2013

Aamulla sain nukkua pitkään, koska oli vapaapäivä koulusta. Aamupalan jälkeen lähdimme Oldenburgiin muutamiin kauppoihin saksalaisen ystäväni, hänen tätinsä ja tämän miehen kanssa. Mukaan tarttui vaikka mitä kivaa.

Iltapäivällä tapasimme Heiligenhafenissa ystäväni lukiosta, jotka majoittuivat saksalaisen ystäväni ystävien luokse ja täällä shoppailimme myös. Sieltä menimme suoraan yhden saksalaisen luokse, jossa oli illalla jäähyväisillanistujaiset. Söimme hyvää ruokaa, juttelimme ja pelasimme myös hieman korttia.

Hieman tunnelmaa alkuillasta häiritsi, kun osalla suomalaisista ja saksalaisista oli hieman kränää opettajien kanssa johtuen edellisen illan menoista, mutta yritimme kavereideni kanssa olla mahdollisimman paljon välittämättä siitä, koska oli kuitenkin viimeinen iltamme Saksassa.

Hieman jäi näin jälkikäteen harmittamaan, etten tutustunut kovinkaan paljon uusiin ihmisiin, vaan vietin aikaa niiden samojen saksalaisten ja suomalaisten kanssa kuin heidän vieraillessaan Suomessa. Heidän kanssaan oli kuitenkin todella mukavaa.

Pidin saksalaisen ystäväni perheestä paljon. Isä oli mukava, äiti ihanan sydämellinen ja pikkuveli suloinen. Myös muut sukulaiset oli tosi mukavia ja ystävällisiä ja en tuntenut oloani siellä lainkaan vieraaksi.

Sunnuntai 3.11.2013

Vuorossa oli suuri pakkausoperaatio, kun kaikki tavarat, uudet sekä vanhat, piti saada mukaan. Laukkuni olivat aivan liian täyteen ahdatut ja olivat lähellä painorajoituksen ylittämistä.

Aamupäivällä kävimme kuitenkin vielä läheisellä rannalla koko perheen kanssa ja otimme kuvia ja haistelin pitkään raikasta meri-ilmaa. Kohta meidän kuitenkin piti lähteä.

Puolelta päivin kokoonnuimme koululle sanomaan yhteisesti hei heit ja sieltä jatkoimme pienillä kyydeillä kohti Hampurin lentokenttää. Kentällä shoppailimme pikaisesti tax freessä ja 20 minuutin lennon myöhästymisen jälkeen, oli suuntamme kohti Riikaa, jossa vaihdoimme noin kymmenessä minuutissa konetta. Siellä me vaan juoksimme ehtiäksemme seuraavalle lennolle.

Lennot meni kuitenkin hyvin Hampuri-Riika välin ilmakuopista huolimatta. Matkaa kuitenkin varjosti vielä yksi seikka. Helsinki-Vantaan lentokentällä kaikkien muiden laukut tulivat hihnalta, mutta minun ja erään toisen meidän lukiolaisen laukkuja ei kuulunut. Pienen selvittelyn jälkeen jouduimme lähtemään kotiin ilman laukkuja, jotka tulivat sitten keskiviikkona kotiin.

Minusta matkamme oli oikein onnistunut ja sen aikana tapahtui monia juttuja, joita en kyllä mielelläni haluaisi vaihtaa. Tämä oli onnistunut reissu ja mahtava kokemus, jota suosittelisin todellakin muillekin lukiolaisille!

Vinkkinä siis kaikille opiskelijoille, joilla on ystävyyskoulutoimintaa ulkomailla, että kannattaa lähteä mukaan! Seuraavan kerran kuukauden tarinassa hypätäänkin sitten kielimatkan pariin…