Tämä teksti on osa 29-osaista Australia-sarjaa, jossa kerron matkakokemuksistani jokaiselta päivältä. Lue kaikki tekstit Australia–kategoriasta.
Venähtänyt bussimatka muutti suunnitelmia
Kuten edellisessä tekstissä 292. Alice Springsistä Adelaideen – tie suljettuna keskellä erämaata kerroinkin, bussimatkan aikataulumuutosten vuoksi kolmanneksi viimeinen Adelaide (sekä Australia) -päiväni suunnitelmat muuttuivat (taas kerran). Olin jossain vaiheessa pohtinut vielä yhdessä eläinpuistossa vierailua, mutta koska olin väsynyt, kello oli jo paljon ja matkabudjettikin oli äärirajoilla, jätin tämän välistä.
Kun sain murua rinnan alle ja vietyä tavarat hostellille (olin muuten samassa huoneessa kuin viikko sitten, aika hauska sattuma), lähdin sitten kohti Adelaiden Central Marketia, josta ostin tuliaisviinit kotiin. Tämän lisäksi kiertelin kauppakeskuksia etsien muita viimeisiä tuliaisia. Koska päiväni koostui pääasiassa siitä, ajattelin että tässä tekstissä voisin kertoa tarkemmin ostoksista, joita tein sekä tuona päivänä että yleisesti koko Australian reissuni aikana.
Matkamuistot itselleni
Aloitetaan itsekkäästi minusta itsestäni. Ostin matkan aikana itselleni uuden niskatyynyn (koska kadotin omani Hong Kongin lentokentälle jo tulomatkalla) ja eväsrasian (koska en ollut tajunnut ottaa sellaista mukaan). Kun olin lukenut kaikki kirjat ja neulonut kaikki langat loppuun, tarvitsin matkoille tekemistä niin ostin vielä sudoku-kirjan. Nämä olivat siis niin sanotusti tarpeeseen tulleita ostoksia.
Lisäksi matkamuistoksi itselleni ostin I <3 McLeods Daughters -kangaskassin aiheesta esittelevästä museosta sekä Gungellanin hotellin lasinalusen. Nämä ostin siis jo aiemmin, kun vierailin sarjan kuvauspaikkakierroksella (279. Unelmien täyttymys Australiassa – Mcleodin tyttärien kuvauspaikkakierros).
Hahndorfista ostin itselleni pinkin Australia-aiheisen lippiksen, joka oli loppumatkan ajan lähes aina päässäni. Alice Springistä ostin avainkaulanauhan, jossa oli aboriginaalien taiteessa tunnettua pistemaalaus-kuviointia. Lisäksi ostin jokaisesta kaupungista jääkaappimagneetin muistoksi itselleni. Olen Euroopan reissuiltani ostanut aina jokaisesta maasta yhden matkamuiston, mutta Australiassa koin kuusi täysin erilaista ympäristöä, joten halusin ostaa jokaisesta kaupungista oman matkamuiston.
Niin ja tietenkin tuleva vihkisormukseni on ostettu Australiasta ja ihan kuule maailman opaalipääkaupungista! 286. Coober Pedy – kaupunki, joka meni ihon alle tekstissä kerron tästä tarkemmin.
Tuliaisten osto osa matkaviehätystä
En tiedä olenko ainoa laatuani, koska matkustamisessa yksi kivoimmista jutuista on myös matkamuistojen ja tuliaisten ostelu ja niiden miettiminen. En ollut edes laskeutunut vielä koko maahan (tai oikeastaan edes lähtenyt Suomesta), kun aloin jo miettimään, että mitä ostan tuliaisiksi. Tykkään antaa lahjoja ja jotenkin tuliaisten osto merkitsee minulle myös sitä, että vaikka olen ollut kaukana, on läheiset ollut silti mielessäni.
Kumppanilleni ostin australilaisesta villasta tehdyn cowboy-hatun. Mietin myös bootseja tai vyötä, mutta niiden hinta olisi noussut niin kalliiksi, että en halunnut käyttää matkabudjetistani niin paljon rahaa tähän. Hattu löytyi kuitenkin budjettiin sopivana lopulta Adelaidesta.
Veljenlapsille ostin pojille bumerangit ja ne ostin suoraan Ulurulta. En tiedä tuleeko ne käyttöön tai aiheuttaako jotain tuhoa tms. Mutta niiden hankkiminen oli todella selkeä. Tytöille, jotka ovat vielä nuorempia ja muutenkin rakastavat pehmoleluja, ostin kengurupehmolelut Alice Springs Desert Parkin lahjatavaramyymälästä.
Tuliaisviinit mutta mistä?
Viiniä oli ostettava tuliaiseksi. Se oli jo selvää alusta lähtien. Mutta mitä ja mistä? Vaikka vaihtoehtoja olisi ollut jo Sydneyssä, Canberrassa ja Melbournessa, en kuitenkaan sieltä asti jaksanut viinejä kantaa mukanani, joten Adelaide oli periaatteessa ainoa vaihtoehto. Mietin, että olisinko ostanut ne vasta Barossa Valleyn kierrokselta, mutta en uskaltanut jättää sen varaan, että varmasti löydän sieltä budjettiini sopivat, joten ostin ne jo lauantaina Adelaide Central Marketista. Tori on kiinni maanantaisin, joten en olisi voinut hoitaa asiaa enää Barossa Valleyn jälkeen.
Mutta hyviä viinejä olivat. Ostin kaksi pulloa kotiin: Chardonnay ja Cabernet Sauvignon, ja tädille Sauvignon Blanc -pullon ja äidille ja isälle Merlot-pullon. Lisäksi isälleni, suurelle suklaanystävälle, kävin ostamassa suklaapuodista käsin tehtyä australialaista suklaata. Veljelle ja hänen puolisolleen, jotka ovat myös herkkujen ystäviä, ostin Tim Tam -nimisiä suklaakeksejä, jotka olivat siis oikeasti niin H-E-R-K-U-L-L-I-S-I-A. Harmi, etten ole löytänyt niitä Suomesta…
Myös ystävät ja kummilapset huomioitu
Ystävilleni ostin kenguruaiheiset avaimenperät, joissa on aboriginaalien pistemaalausta. Nämä ostin Alice Springsin Telegraph Stationin myymälästä. Lisäksi etsintöjen jälkeen löysin Melbournesta kivat postikortit, jotka lähetin sekä kummi- että veljenlapsille. Postikorttien lähettäminen matkoilta on ehkä vanhanaikainen perinne, mutta muistan lapsena ilahtuneeni todella paljon tädin sekä kummien lähettämistä korteista, joten haluan jatkaa tätä perinnettä omalta osaltani. Kummilapsille ostin joululahjoja varten materiaalia Australiasta, eli he saivat nämä sitten hieman myöhemmin pukin kontissa.
Elämykset edellä
Tärkeintä matkassani oli elämykset. Koska matkustin rinkan kanssa, en jaksanut tuhottomasti ostaa ja kierrellä kauppoja. Ne ajat ovat ohi, kun minä shoppailen vain shoppailemisen ilosta. Oli kuitenkin kiva saada jotain pysyviä muistoja reissusta ja ilahduttaa läheisiäni.
Väsymyksestä kertoi myös se, että tuliaisostosten lisäksi en tehnyt kyseisenä päivänä oikeastaan mitään muuta ja lähes kaikki välit kuljin bussilla. Adelaiden keskustassa on kätevä myös kävellä ja näin olin tehnyt aiemmin, mutta nyt vaan ei ollut enää energiaa ostosten kanssa pyöriä. Latasin siis päivälipun MetroCardiin ja kuljin bussilla. Näin kolmanneksi viimeisenä päivänä huomasin, että myös Adelaidessa on ilmainen City Loop -bussi (Melbournessa on ilmainen City Circle-ratikka ja Alice Springsissä ilmainen paikallisbussiliikenne). Joten periaatteessa MetroCardin lataaminen oli ehkä turha ostos, mutta olin niin väsynyt ja onnellinen, että enää ei tarvitsisi istua bussissa ympäri Australiaa, etten välittänyt.
Ostokset olivat tehty ja rinkka alkoi täyttyä. Enää olisi yksi elämys edessä ennen kotiinpaluuta. Tämä kolmanneksi viimeinen – ja erittäin väsynyt päivä – Adelaidessa päättyi matkapäiväkirjani merkintään:
17.04 Saanko käydä jo nukkumaan?
