Tämä teksti on osa 29-osaista Australia-sarjaa, jossa kerron matkakokemuksistani jokaiselta päivältä. Lue kaikki tekstit Australia–kategoriasta.
Koitti toisiksi viimeinen päivä – ja samalla myös viimeinen täysin kokonainen matkapäivä – Australiassa ja ohjelmassa oli vierailu Barossa Valleyhyn.
Mikä on Barossa Valley?
Barossa Valley sijaitsee Etelä-Australiassa noin 60 kilometriä Adelaidesta ja on yksi maailman tunnetuimmista ja paraslaatuisimmista viinialueista siinä missä esimerkiksi Ranskan Bordeux. Haavenani oli päästä käymään jossain Australian viinialueista ja koska vietin Adelaiden suunnalla keskimääräisesti eniten aikaa, oli tämä luonnollinen valinta.
Osallistuin ohjatulle retkelle, jossa kuski haki meidät Adelaidesta ja vei meidät eri kohteisiin Barossa Valleyssa, joissa osassa pääsimme maistelemaan viinejä ja eräässä kävimme lounaalla. Noin kahdeksan tunnin retken jälkeen kuski palautti meidät takaisin kaupunkiin. Retki oli todella kiva, Barossa Valley oli upea ja viinit olivat todella hyviä! Jopa niin hyviä, että humalatila saavutti tämän naisen hetkeksi…
Hypätään matkapäiväkirjan sivuille:
Päivä viinien keskellä – matkapäiväkirja 28.9.2025
28.9.2025
Klo 8.44.
Bussissa ja kohti Barossa Valleyta! Meinasi tulla hieman kiire, koska en ollut jostain syystä tajunnut, että noutopaikkaan oli hostellilta 35 minuutin kävelymatka. Onneksi tajusin sen klo 7.45, joten ehdin hyvin, kun noutoaika oli 8.30. Keli on sateinen, mistä yllätyin, mutta eihän se aurinko voi täällä aina paistaa.
Klo 10.11.
Ensimmäinen pysähdys oli Chateu Yaldarrassa, joka on saksalaisen Hermann Thummin perustama viinitila vuonna 1947. Hän oli saksalainen sotilas, joka vangittiin sodan aikana. Hän jäi sodan jälkeen Australiaan ja perusti viinitilan (sotavangit saivat jäädä Australiaan, mikäli heillä oli työ siellä). Yaldarra on alkuperäiskansan kieltä ja tarkoittaa ”Sparkling”. Ja niin minäkin maistoin täällä kuohuviiniä, joka on tehty samalla tavalla kuin shampanja, mutta sitä ei voi kutsua shampanjaksi, koska se ei ole valmistettu siellä tietyllä alueella.
Matkalla seuraavalla pysähdykselle opas kertoili meille alueen historiasta. Barossa Valleyn nimi on peräisin vuodelta 1837, kun kolonisti William Light nimesi alueen Barossa Ridge taistelun mukaan. Pari vuotta myöhemmin saksalainen geologi Johanne Menge hoksasi alueen vahvuudet.
Samoihin aikoihin Jacobin perhe asettui Moorooroon alueelle, joka tunnetaan nykyään Jacob Creeksinä.
Klo 11.00
Seuraava pysähdys oli Tannundassa, joka on saksalaisten perustama kaupunki Barossa Valleyn keskellä. Meillä oli täällä 30 minuuttia aikaa. Kävin kahvilla sekä kiertelin pääkatua. Vierailin myös Visitor Center-keskuksessa. Tällä pysähdyksellä ei ollut siis viiniä tiedossa.
Klo 11.59
Hemera Estate tarjoili meille 8 maistiasta. Yhden roseviinin, joka oli tehty 130 vuotta vanhassa tammitynnyrissä (jos nyt oikein ymmärsin), viittä eri punaviiniä ja kaksi jälkiruokaviiniä. Kaikista pidin, mutta rose oli suosikki, vaikka normaalisti en edes tykkää roseesta. Hemera Estate sijaitsee Barossa Valleyn siinä osassa, mihin auringon ensimmäiset säteet osuvat.
Klo 13.48
Ja voin sanoa olevani ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana humalassa…
Käytiin lounaalla Kies-nimisellä viinitilalla. Monkey Chicken Nuts -kanasalaattiannos oli hyvä ja viinimaistelun lukuisat viinit nousivat päähän. Keskustelin New Castlesta ja Kanadasta kotoisin olevien pariskuntien kanssa.
Äskeisessä maistelussa oli mielenkiintoinen uutuus eli Shirazin rypäleestä tehty Sparkling Wine sekä White Shiraz valkoviini.
En arvannut, että täällä maisteltaisiin niin montaa viiniä, että tila nousisi humalan tasolle. Vielä yksi maistelu edessä…
Huomenna on takuulla krapula ja kaikkein hauskinta on, että klo on vasta 1.54 PM.
Klo 14.23
Käytiin suklaakaupassa ja siellä oli vaikka mitä vaihtoehtoja. Nyt syön suklaasammakoita, että selviän 😀
Klo 14.48
Maggie Beer Farmissa stoppi ja jääkahvilla olo on jo melkein normaali. En arvannut, että tämä menee ihan näin.
Klo 15.56
Viimeinen tasting ja pysähdys Uberta Wines -viinitilalla, joka on kahden Taiwanilaisen veljen perustama. Maisteltiin rosea, cabernet sauvignon & shiraz -yhdistelmää, shirazia ja jopa chardonnayta (ilmaston vuoksi suurin osa alueella kasvatetuista ja tuotetuista viineistä on punaviinejä. Joitain valkoviinejä löytyy mäkisimmiltä alueilta), mutta Chardonnay ei kuitenkaan iskenyt meikäläiseen. Mikä oli ihme, koska Chardonnay on lempirypäleitäni.
Humalatila selätetty, olipa pelottavaa. Sää muuten selkeni ja tuli tosi kaunis keli. Nyt hieman hävettää ja harmittaa tuo humaltaminen, mutta ei kai sille mitään voi. Jos kokemuksia tässä etsitään niin tuohan oli täydellinen. (Tai no en tiedä täydellisestä… mutta ymmärrätte kyllä).
Klo 18.11
Hostellilla ja nyt jo selvinnyt iltapäivän humalatilasta, mutta oli siis tosi mukava iltapäivä. Kaikki olivat tosi mukavia kierroksella (suurin osa Australiasta, yksi pariskunta Atlantasta, yksi Kanadasta ja yksi Kolumbiasta) ja viini oli hyvää. Paikat oli hienoja ja sääkin parani.
Oliko retki haaveiden arvoinen?
Kokemus oli hieno, vieri vieressä ja silmän kantamattomiin jatkuvat viiniköynnökset pelloilla oli upea kokea (miten sitten kun ne olisi ollut kukassa), mutta hieman vielä näin puoli vuotta myöhemmin harmittaa, että humala-tila vei huomion upeista paikoista nauttimisessa ja hämärsi muistikuvia.
Tämä oli syy, miksi pitäydyin koko muun reissun ajan vain lasillisissa ja kävin ajoissa nukkumaan, jotta minulla olisi seuraava päivä aikaa taas nauttia virkistyneenä maisemista, joihin pääsen vain kerran elämässä. Voin sanoa käyneeni Barossa Valleyssa ja juoneeni viiniä siellä ja toki muistan kohteita ja maisemia, mutta silti kokemus on jäänyt hieman vaivaamaan. Mutta sellaista elämä on. Kaikki ei aina vastaa odotuksia. Ja rehellisesti – Barossa Valley olisi vastannut odotuksiani täysin, jos olotilani olisi ollut toinen.
Barossan viiniköynnökset silmissäni ja viinin maku huulilla pakkasin rinkkani viimeisen kerran. Kuukausi oli kulunut, ja seuraavana päivänä oli aika palata kotiin.
