295. Viimeinen päivä Australiassa

Tämä teksti on osa 29-osaista Australia-sarjaa, jossa kerron matkakokemuksistani jokaiselta päivältä. Lue kaikki tekstit Australia–kategoriasta.

Viimeisen päivän aamu

Maanantaina 29.9.2025 klo 6.52 matkapäiväkirjani merkintä:

Kun juo edellisenä päivänä viiniä (ja vettä ja kahvia välttääkseen ensimmäisen nousemasta päähän) saa juosta seuraavan yön vessassa 😀 Vaikka mahakin jo kurnii, niin en aio vielä mennä syömään aamupalaa, sillä haluan nauttia vielä tästä peiton, tyynyn ja sängyn lämmöstä. Ensi yö kun vietetään taas matkustaen.

Näin alkoi Australian reissuni viimeinen päivä. Aamiaisen jälkeen laitoin viimeiset tavarat reppuuni, kassiini ja rinkkaani ja luovutin huoneeni. Kävelin kaikkine tavaroineni läheiselle kioskille, josta ostin kotiin kissoille tuliaisiksi pienen koalan ja pingviinin sekä latasin matkakortille rahaa. Sitten hyppäsin bussiin ensin kohti keskustaa, josta vaihdoin lentokentälle menevään bussiin. Jätin matkatavarani lentokentällä sijaitsevaan lokeroon päiväksi. Sitten kolmannella bussilla kohti Glenelgiä.

Päivän suunnitelma: vielä viimeisen kerran merenrannalle

Päätin kuluttaa viimeisen päiväni Australiassa merenrannalla. Suunnitelma oli hyvä, mutta viimeinen matkapäiväni sää ei ollut mikään paras mahdollinen. Välillä satoi vettä ja oli niin nihkeän kostea ilma, etten tiennyt olisinko ilman takkia vai ei.

Glenelg on ranta-alue, jota Kaurnan alkuperäiskansa piti hauskojen rantapäivien paikkana ennen kuin ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat maahan ja osavaltioon. Tämä rannikko muodostui kaupungiksi ensimmäisen laivaston saapuessa Etelä-Australiaan ja paikassa oli monia historiallisia kohteita, jotka kiersin geokätköilyn lomassa.

West Beach Park: kahvia ja minigolfia

Sitten lähdin valumaan kohti West Beach Parkia, jonka olin vain bongannut kartasta tajuamatta lainkaan mikä se oikeastaan oli. Kyseessä oli siis lomakeskus, jossa oli mm. asuntoautoalue sekä lomamökkejä. Sieltä löytyi myös kahvila sekä minigolf-puisto sekä seikkailupuisto (tänne en mennyt). Istahdin kahville ja muffinille ja kävin pelaamassa kierroksen minigolfia. Aluksi meni hyvin ja sain jopa hole in one -lyöntejä pari, mutta loppuajasta pelaaminen olisi voinut sujua paremminkin.

Outlet-myymälästä varasuunnitelma

Tarkoituksenani oli tappaa aikaa ja nauttia vielä viimeisistä hetkistä, koska olin valinnut itselleni yön yli lennon. Ulkona oli kuitenkin aika surkea sää ja kevään vuoksi koko West Beachin ranta ei ollutkaan käytössä (tekevät jotain kunnostustöitä), joten päätin siirtyä läheiseen outlet-keskukseen kuluttamaan viimeiset pennoseni.

Toki vajaalla viidellä dollarilla ei outlet-myymälästä saanut mitään – etenkin kun liikkeissä myytiin merkkejä kuten Calvin Klein Gucci ja muita vastaavia. Täällä oli kahvila, josta ostin laten ja istahdin juomaan sitä. En varmaan koskaan ole eläessäni juonut niin paljon kahvia kuin Australiassa, mutta sehän onkin yksi koko maan ja ilmeisesti etenkin Melbournen vetovoimatekijä. Ja sitä paitsi jos saat viidellä-kuudella Australian dollarilla (vastaa euroissa jotain 2-3 euroa) laten tai cappuccinon, kyllähän siitä nyt pitää nauttia!

Olisin ehkä tehnyt näyteikkunaostoksia, mutta kauppakeskus meni kiinni ja suuntasin sitten kohti lentokenttää. Edessä oli pieni jännitysnäytelmä….

Kadonneet aurinkolasit

Huomasin rannalle saapuessani, että vahvuuksilla olevat aurinkolasini eivät olleetkaan pikkureppuni taskussa… Ajattelin, että pakkasin ne varmaan toiseen kassiini mikä oli tarkoitettu lennolle käsimatkatavaroiksi, joten en miettinyt siinä vaiheessa asiaa enempää. Lentokentälle takaisin saavuttuani pengoin kassini, mutta tuloksetta ja menin paniikkiin. Periaatteessa ehtisin matkustaa hostellille takaisin ja hakea lasit ja tulla sitten takaisin, mutta sitten minulla ei olisi yhtään ylimääräistä aikaa lentokentällä.

Olin jo katsomassa bussiaikatauluja, kun tajusin soittaa hostellille, että onko niitä edes siellä. Olin paniikissa, joten englantini ei ollut selkeintä, mutta sain sanottua asiani. He kävivät etsimässä mutta eivät löytäneet, joten minun piti vain toivoa, että ne ovat rinkassani. Siinä vaiheessa tajusin selvittää, että vaikka olin mielestäni tehnyt kaikki matkavalmistelut perinpohjaisesti, yhden asian olin unohtanut varmistaa. Matkatavaravakuutuksen. Minulla oli kattava matkustajavakuutus, mutta se kattoi vain minuun itseeni ja matkan keskeytykseen yms. liittyvät vahingot, ei matkatavaroiden katoamista. Suuri toiveeni oli siis, että lasit löytyisivät rinkastani (Paljastus: Ne eivät löytyneet. Jäivät siis jonnekin Adelaideen)

Jäljellä enää lentomatka kotiin

Lopulta ei auttanut muu kuin lähteä kohti lähtöselvitystä, kahta turvatarkastusta ja oikeata porttia. Aikani Australiassa oli lopussa.

Lennot menivät hyvin, tosin takamukseni puutui Adelaide-Doha välillä (melkein 13 h lento…) Dohan lentokenttä huikaisi komeudellaan (siellä oli virtaavaa vettä ja kasvillisuutta) ja kun viimein kone nousi ilmaan laskeutuakseen seuraavan kerran Suomessa, mielen valtasi haikeuden lisäksi helpotus. Olin menossa kotiin ja saisin pitkän halaukseni, jota olin odottanut mummon poismeno uutisen jälkeen… Unelma oli toteutettu ja enää vain pitäisi kertoa kaikille siitä.