Jet lag selätetty, mutta loppuiko murheet tähän?
Yksi vuorokausi matkustamista, toinen päivä vähillä yöunilla ja kolmas lähes 20 tuntia hereillä johtivat siihen, että kun vihdoin nukahdin puoli yhdeksältä illalla ja nukuin aamuviiteen asti, onnistuin voittamaan jet lagin. Näin alkoi Australian reissuni kolmas päivä.
Ilo kuitenkin loppui lyhyeen, sillä seitsemältä, aamiaisen alkaessa, ravintola olikin kunnostustöiden vuoksi suljettu, eikä aamiaista ollut lainkaan tarjolla. Sain rahat takaisin, mutta olin pettynyt ja nälkäinen, enkä ajatellut selkeästi. Vaikka minulla olisi ollut hostellissa aamiaistarvikkeita, suuntasin henkilökunnan suosituksesta läheiseen kahvilaan. Palautetut 12 dollaria eivät kuitenkaan riittäneet kattamaan 17,70 dollarin aamiaista. No, olihan siellä sentään hyvää kahvia ja jogurttia raikkaiden hedelmien kera.
Tuulinen Bondi Beach odottaa
Aamiaiselta lähdettyäni suuntasin päivän kohteeseeni, Bondi Beachille. Säätiedotuksen mukaan torstai 4.9. olisi Sydneyn reissun osalta lämpimin päivä, joten ajattelin sen olevan hyvä päivä viettää merenrannalla. Lämpötila kuitenkin nousi vasta puoleltapäivin ja tuuli teki siitä paljon viileämmän.
Joten kun saavuin Bondille, alkuihastelujen jälkeen tajusin, että täällähän on paljon kylmempi keli kuin ajattelin. Olin pukeutunut liian kevyesti aamun viileyteen: mustat kangaskengät, Marimekon harmaa mekkoni, musta olkihellehattuni ja farkkutakki eivät riittäneet. Lisäksi yhdeksän aikaa moni paikka oli vielä kiinni, ja minua jännitti surfaustunti, jolle olin päättänyt osallistua mutta jota en ollut vielä varannut.
Energiaa smoothiesta ja surffaustunnin varaus
Totesin tarvitsevani sisätilan ja energiaa, joten suuntasin Chapter One Bondi -nimiseen kahvilaan, jota Google suositteli. Eikä suotta, herkulliset smoothiet ja näkymä (joskin vain tietyistä pöydistä) Bondille olivat suositusten arvoiset. Vieressä sattui vielä olemaan matkatoimisto, missä päätin piipahtaa kysymään surffaustuntia.
Samalle päivälle ei ollutkaan kuitenkaan vapaata paikkaa ja seuraavana päivänä klo 8.30 alkavalle tunnille oli enää yksi paikka. Varasin sitten sen ja totesin, että nyt ei voi enää katua. Olin edellisestä illasta asti pyöritellyt uskaltaisinko kokeilla surffausta vai en, sillä tämä olisi ensimmäinen kerta kun olisin surffilaudalla. Tähän kokemukseen palaan vasta myöhemmin.
Suosittu merenrantareitti rauhoittaa mielen
Monilla matkailusivustoilla hehkutettiin Bondilta Coogeen rannalle merenrantaa pitkin kulkevaa kävelyreittiä ”pakko tehdä” aktiviteetiksi Sydneyssä, joten minäkin päätin sen kävellä. Mekko päällä ja kangaskengät jalassa 6-7 kilometriä ei ollut paras ratkaisu mutta minulla oli mukana ideaaliside, jolla tuin muutenkin heikomman nilkkani. Rakkolaastareiden ja mekon solmisen avulla estin pahimman hankautumisen reisissä.
Maisemat olivat upeat ja ohitin niin monta ihanaa merenpoukamaa ja rantaa matkan varrella. Aaltojen pauhun kuunteleminen ja lämmenneestä päivästä nauttiminen saivat minut unohtamaan kaikki huoleni ja murheeni. Pelkoni siitä, että mitä jos matka ei olisikaan unelmointini arvoista, katosi meren kohinaan. Nyt oli hyvä olla – lukuun ottamatta nilkkaa ja reisiä, mutta ihaillessani maisemia en tuntenut kipua.
Coogee ja virkistävä pulahdus
Pääsin iltapäivän puolella sitten lopulta Coogeen rannalle ja ajattelin vihdoin istahtaa rantahiekalle nauttimaan päivästä ja auringosta. Silloin tietenkin aurinko meni pilveen ja keli viilentyi niin, että rannalla oleilu ei ollut enää niin mukavaa. Pehmeä hiekka jalkoja vasten tosin tuntui ihanalle. Päätin pulahtaa mereen, joka oli virkistävää, suolaista ja kirvelevää reisien hankaumia kohtaan.
Päätinkin sitten, että eiköhän tämä rantaelämä tältä päivältä riitä ja lähdin suihkun kautta takaisin hostellille, jossa kävin uudelleen suihkussa, söin ja päätin, että huomenna on päivä uusi ja aika kohdata pelkoni!
Kohti seuraavia haasteita!
Seuraavana päivänä koittaisi siis surffaustunti – ja kuten yleensä minun matkassani, kommelluksilta ei vältytty. Tästä lisää seuraavassa tekstissä!
