17. Peruuntuneita suunnitelmia

Lupasin viime postauksessa, että seuraavaksi kerron teille suunnitelmista, jotka peruuntuivat kun kolme vuotta sitten covid19-virus valtasi maailman ja sulki rajoja ja peruutti tapahtumia. Minulla kuten varmasti monella muullakin oli tarkoitus viettää vuosi 2020 hieman eri tavalla, mutta maailmankaikkeus päätti toisin.

Ensinnäkin minulla oli lentoliput ostettu maalis-huhtikuun vaihteeseen ja oli tarkoitus lähteä tarkastelemaan miltä Itävalta ja Wien näyttivät. Ennen koronaa en koskaan ostanut lippuihin ja hotellivarauksiin mitään peruutusturvia, joten siinä vaiheessa, kun virus alkoi levitä, jännitti miten matkani käy. Pari viikkoa ennen matkani ajankohtaa, ilmoitti lentoyhtiö että lennot on peruttu ja niin piti perua myös hotellihuone, koska miten mä muuten Suomesta Wieniin pääsisin. Lennoista sain rahat takaisin mutta hotellihuoneen maksun menetin. Samoin junaliput olin ostanut jo lentokentälle etukäteen, enkä niihinkään tietenkään mitään peruutusturvaa.

Kun Itävallan reissu peruuntui, aloin suunnittelemaan, että jos menisin moikkaamaan parasta kaveriani Forssaan ja pyörisin Hämeen suunnilla, se kun on yksi Suomen maakunnista, jotka ovat minulle vielä vieraita. Vapaat nimittäin reissun ajaksi oli jo toivottu. Mutta sitten tulikin ihan täysi sulku ja kaikkia kehotettiin olemaan vaan kotona, joten keväällä 2020 ei reissattu mihinkään.

Kesälomalla piti lähteä kavereiden kanssa Kuopiorockiin, kun edellisistä festareista oli jo neljä vuotta ja Provinssin legendaariset muistot vielä mielessä. Heinäkuun lopussa 2020 oli kuitenkin vielä sellaiset rajoitukset kävijämäärissä, että liput piti vaihtaa lahjakorttiin, että jos ensi vuonna sitten pääsisi jonnekin. Lopulta asia unohtui ja lahjakortti umpeutui, joten festarisuunnitelmat näillä rahoilla kaatuivat seuraaviltakin vuosilta.

Alituisena reissaajani ihon alle kyti kuitenkin polte päästä johonkin reissuun ja, kun vastaan käveli erään järjestön jäsenmatka Ahvenanmaalle, olimme äidin kanssa innoissamme, että sinne mennään. Tätä reissua varten ei oltu vielä rahoja laitettu likoon, mutta kuitenkin muuten vapaat oli toivottu yms. Sitten kävi ilmi, että ei ollut tarpeeksi lähtijöitä, joten reissu peruuntui.

Asioista pitää kuitenkin aina yrittää etsiä se joku positiivinen asia ja vuoden 2020 tapauksessa niitä on periaatteessa kaksi: a) opin, että se peruutusturva kannattaa ottaa, varsinkin jos oston ja toteutumisen ajankohdan välillä on monta kuukautta, ja b) innostuin kotimaanmatkailusta ja muun muassa tuli käytyä Iisalmessa, Kolilla ja Imatralla Itävallan, festareiden ja Ahvenanmaan sijaan.

Ja jos vielä jotain muuta positiivista pitää löytää menneistä vuosista, niin sen, että mä olen vihdoin oppinut vähentämään elämäni suunnittelemista monta kuukautta etukäteen tai jos suunnittelen, osaan tilanteen niin vaatiessa muuttaa suunnitelmiani. Tai ainakin niin toivon ja uskon 😀

Mukavaa torstaita kaikille ja palataan asiaan seuraavan kerran helmikuun reissun merkeisssä!