Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman, tämän maailmani pallon valtavan…
Niin mitä mä silloin antaisin? Mikä minun mielestäni tässä maailmassa on kauneinta, kun mietitään matkailubloggaajan näkökulmasta? Mitkä kohteet ja hetket on ollut niin kauniita, että niistä otetut kuvat eivät anna oikeutta sillä kauneudelle, jonka silloin koin? Lue lisää, niin saat vastauksen.
Koli
Kolin maisemia ei turhaan kutsuta Suomen kansallismaisemaksi. Ne sinisen sävyt mitkä hyppäsi silmilleni, kun nousin Akkakolin huipulle ja näin sen maiseman, josta Eero Järnefelt sai inspiraatiota. Ne metsät sinisen taivaan ja Pielisen välissä. Pääsen mielikuvissani niin takaisin sinne.
Neitvuori
Minun osoitteestani katsottaen lähempänä sijaitsee myös maisema, joka yltää lähes Kolin veroisiin maisemiin. Nimittäin Anttolan Neitvuorelle kun kiipeät ja näet Luonterin ja ne puut. Silloin maailma tuntuu pieneltä ja samoin kaikki huolesi mitä kannat.
Pyhätunturi auringonlaskun aikaan
Pelkään korkeita paikkoja, mutta se on silloin kun näen suoraan alaspäin. Vuorilla, vaaroilla ja tuntureilla ei ole sitä ongelmaa. Jokainen tunturi on kaunis niin alhaalta katsottuna kuin ylhäälläkin. Mutta kun koet auringonlaskun hetken juuri Pyhätunturin huipulla pakkaspäivänä, jää se mieleesi kyllä ikuisiksi ajoiksi.
Pyhätunturi on osa Pyhä-Luoston kansallispuistoa, josta kerron lisää tekstissä: 250. Pyhä-Luoston kansallispuisto.
Auringonlasku lakeuksilla
Vaikka minusta ei etelä-pohjanmaalaista koskaan tullutkaan, muistan vieläkin ne kevään ja syksyn hetket, kun saavuin sunnuntai-iltana auringonlaskun aikaan Etelä-Pohjanmaalle järvisen ja metsäisen maiseman jälkeen. Se oli jotakin, mitä toivon, että muutkin voivat kokea.
Lisää Seinäjoki-kokemuksistani luettavissa 84. Seinäjoki-saaga osa 1, 85. Seinäjoki-saaga osa 2 ja 86. Seinäjoki-saaga osa 3.
Tuulinen merenranta
Tuulinen merenpinta on silloin upea, kun ei tarvitse itse olla merellä. Olitpa sitten Itämeren rannalla pienessä saksalaisessa kylässä, Haagin matkailukohteena tunnetulla Scheveningenin rannalla tai Brighton Pierillä ihastellen tyrskyjä, on se vaan kaunista ja sellaista mihin sisämaan tyttö ja järvien kasvatti ei ole tottunut.
Pariisin Eiffel-torni
Vaikka sinänsä rautaisessa tornirakennelmassa ei ole mitään erityisen kaunista, niin muistan kuitenkin vieläkin sen hetken, kun tulimme ulos metrosta ja rakennuksen nurkan takaa avautui näkymä Eiffel-tornille. Se oli ensimmäinen konkreettinen: haluan nähdä tämän ihmeen itse omin silmin ja nyt sen näin -kokemus, joten siksi piirtynyt syvästi verkkokalvoille. Ja hei silloin oli taivas aivan pilvetön ja aurinko paistoi…
Pariisin matkani fiilikset voit lukea: 64. Kuukauden tarina: Helteinen Pariisi.
Haagin metsä
Välillä kannattaa eksyä ja poiketa suunnitellusta, niin voi löytää upeita kohteita. Niin kävi minulle Haagissa syksyllä 2017, kun matkalla rannalle näin mielenkiintoisen metsäpolun ja päädyin löytämään sellaiset maisemat, joita en ole pitkään aikaan löytänyt. Sattui olemaan vielä ruska-aika, mikä tekee jo kauniista asiasta vieläkin kauniimman. Voi että.
Ja tietenkin tässä on vain murto-osa siitä, mikä kaikki tässä maailmassa on kaunista. Juhannuksena pääsin ihailemaan kaunista auringonlaskua Saimaan yllä ja se jaksaa minut joka kerta rauhoittaa. Nimittäin Saimaan näkymä.
Yksi parhaimmista ja kauneimmista näkymistä on kuitenkin oma kotipiha, johon voi tulla lataamaan aina akkuja reissujen jälkeen ja jossa suunnitella taas uusia matkoja.
