Australian reissuni päiväkohtaiset kertomukset on nyt kerrottu ja ne kaikki löytyy: Australia-kategorian alta. Kirjoittelin tämän tyyppistä Q&A-tekstiä matkasta ennakkoon: 255. Q&A Australian matkasta, mutta koska nyt matka on takana, on uusia kysymyksiä ja uusia vastauksia. Tässä tekstissä vastailenkin niihin sekä valoitan lopuksi vähän seuraavia reissusuunnitelmia.
Mikä oli parasta?
Tätä on kysytty minulta tosi paljon reissun jälkeen ja tähän on oikeasti tosi vaikea vastata. Näin kuusi niin erilaista kaupunkia ja sen myötä ympäristöä ja kulttuuria, että on vaikea sanoa yhtä parasta asiaa. Totta kai Ulurulla käyminen 290. Päiväretki Ulurulle – kunnioitusta, kulttuuria ja jopa pelkoa!, Great Ocean Road 274. Great Ocean Road – jotain mitä ei uskonut todeksi, McLeodin tyttärien kuvauspaikkakierros 279. Unelmien täyttymys Australiassa – Mcleodin tyttärien kuvauspaikkakierros ja Sydneyn oopperatalon näkeminen 266. Australian reissun ensimmäiset päivät olivat niitä asioita mitä odotin ja jotka lunastivat lupauksensa. Parasta oli ehkä se, että sain toteutettua unelmani ja minulla oli kuukauden ajan oikeasti aikaa vain itselleni.
Mikä oli yllättävintä koko reissussa?
Vaikea kysymys tämäkin, mutta ehkä eniten yllätyin siitä, miten ihmiset suhtautuivat minuun riippuen siitä missä kaupungissa olin. Sydneyssä ja Melbournessa nuoria reppureissaajia ja muutenkin turisteja riitti, joten siellä olin vain yksi monista. Adelaidessa ihmiset olivat kohteliaampia ja ystävällisiä ja siellä minun matkani alkoi kiinnostaa enemmän. Coober Pedyssä ja Alice Springsissä taas olin kuin ”kummajainen”: nuori nainen yksinään Outbackissa ja minulta kyseltiin paljon matkastani. Yksi asia mikä ihmetytti monia oli se, että kumppanini oli Suomessa ja minä tuolla.
Sattuiko ja tapahtuiko jotain reissussa?
Sattui ja tapahtui! Ensin hävitin mun niskatyynyn Hong Kongin lentoasemalla. Kun pääsin perille ja lähdin kiertelemään huomasin, että järjestelmäkamerani ei toiminutkaan. Bondilta Coogeelle kävellessäni reidet hiertyivät yhteen ja surffaustunnilla löin polveni lautaan ja se turposi kaksinkertaiseksi. Melbourneen päästyäni vietin ekan illan flunssassa huoneessa, kuulin suru-uutisen mummoni poismenosta, hävitin ensin Myki-korttini (paikalliseen liikenteeseen tarkoitettu matkakortti) ja sitten pankkikorttini (tämä löytyi viikkoa myöhemmin, mutta olin jo vaihtanut kaupunkia).
Sitten rauhoittui hetkeksi, kunnes Alice Springistä saapuessani Adelaideen bussi oli jumissa Australian outbackissa viisi tuntia, minulle tuli tällä reissulla paise niskaani (joka oireili vasta Suomessa), humalluin ihan vahingossa Barossa Valleyssa ja kadotin viimeisenä päivänä aurinkolasini ja kävi ilmi, että minulla ei ollutkaan voimassa matkatavaroille omaa vakuutusta. Eli toisin sanoen, ei mennyt ihan Strömsössä mutta milloin se nyt elämässä menisi?
Paljon minulla meni rahaa?
Teen vielä kaupunkikohtaisen yhteenvedon kaikista kohteista ja avaan sitten jokaisen kaupungin osalta tarkemmin mihin käytin rahaa ja paljonko maksoi. Mutta rahaa kului kokonaisuudessaan noin 4700 €, mikä piti sisällään siis ihan kaiken: lennot, majoitukset, bussi- ja junamatkat, aktiviteetit, ruoat, ostokset jne. Majoituin halvimmissa mahdollisissa vaihtoehdoissa, en syönyt joka päivä ulkona vaan kävin kaupasta ruokaa ja kokkasin yhteiskeittiöissä ja en käynyt iltaisin baareissa. Panostin aktiviteetteihin ja elämyksiin.
Joko haluan lähteä takaisin?
Nyt, kun matkasta on kulunut jo puoli vuotta, niin tietynlainen kaipuu noihin maisemiin on. Katselin McLeodin tyttäret sarjan loppuun ja toisaalta maisemia oli kiva katsoa nyt eri vinkkelistä, mutta tietynlainen tyhjyys jäi kun viimeisen kerran lopputekstit tuli. Aina tähän asti sarjan katsottuani olen voinut sanoa itselleni, että jonain päivänä vielä menen. Nyt olen jo käynyt siellä, joten samaa ei voi sanoa. Lentomatkat oli pitkät ja reissubudjetin kasaan saamiseksi meni aika monta vuotta, joten nyt ehkä suuntaan säästöni ihan eri suuntaan… Maailmassa on kuitenkin niin monta muutakin ihanaa paikkaa, johon haluan vielä käydä.
Oliko se kaiken arvoista?
Oli, todellakin! Vaikka nyt matkalla sattui ja tapahtui, niin ei se kuitenkaan lannistanut minua. Maa oli upea sen ilmastoineen, luontoineen, kulttuurineen ja ihmisineen. Pelkäsin todella paljon, että joutuisinko pettymään, mutta sellaista ei tapahtunut. Toki on asioita, joita tekisin nyt toisin (palaan vielä ihan oman tekstin parissa tähän) ja aina ei ollut ruusuilla tanssimista ja joistakin asioista en vaan pitänyt, mutta mikään niistä ei poistanut sitä, että se oli unelmoinnin arvoista.
Mihin matka seuraavaksi?
Ei mihinkään yhtä kauas kuin Australia, mutta tämän vuoden reissusuunnitelmia on pääsiäisen aikoihin Vuokatin reissu (siis ajatelkaa, täytän tänä vuonna 30 ja en ole vielä kertaakaan käynyt Vuokatissa), sitten kesällä suunnataan kesäloma/häämatkalle todennäköisesti Ruotsiin (tämä on vielä epävarma tai siis ajankohta ja kohde yms) ja syksyllä juhlin ystävän syntymäpäiviä laivalla. Sitten lähivuosina jos veisi äidin lupaamalleni matkalle Itävaltaan, kävisi ystävän kanssa Pariisissa ja tekisi ”pyhiinvaellusmatkan” Harry Potterin kuvausmaisemiin. Näiden lisäksi puoliso haaveilee Espanjan matkasta, minua kiinnostaa edelleen New York ja onhan tuolla Virossakin vaikka mitä nähtävää…
