87. Sadonkorjuun aika

Koska omaan elämääni liittyy hyvin vahvasti myös sesonkien ja vuodenaikojen mukaan eläminen, päätin laajentaa (tai oikeastaan olen sen jo tehnyt) aiheita myös sesonkien aiheisiin liittyen. Varsinkin kesä, syksy ja joulu ovat minulle sellaisia aikoja vuodesta, johon liittyy paljon juuri niihin sesonkeihin kuuluvia juttuja, jotka sekä liikuttavat eri paikkoihin, mutta myös maadottavat kotiin.

Syksy on sadonkorjuun aikaa ja olen äidiltäni ja mummoiltani oppinut säilömisen. Marjoja kerään pakkaseen, jotta niistä voi tehdä talvella kiisseliä, kakkuja, rahkaa tai laittaa jogurtin sekaan. Viime aikoina olen alkanut keitellä hilloja sekä säilömään myös muita kesän herkkuja. Tavalliset suolakurkut ovat saaneet kaverikseen myös valkosipulikurkkuja.

Tässä tekstissä ajattelinkin kertoa miten hyödynnän sadonkorjuun aikaa ruoanlaitossa, leipomisessa ja mitä makuja säilön talven varalle.

Kaikki alkaa heinäkuusta ja mansikka-ajasta. Ymmärrettävästi muiden hintojen noustessa myös mansikoiden hinnat on nousussa, mutta siitä huolimatta ne ovat sen verran hyviä herkkuja, että niitä pitää saada vähintään yksi laatikko. Tänä vuonna taisin ostaa kaksi laatikkoa ja suurimman osan niistä laitoin pakkaseen. Osa kuitenkin syötiin ihan tuoreena.

Mansikoiden jälkeen kypsyy mustikat ja vadelmat. Tänä vuonna villivadelmia eli metsävadelmia oli paljon ja sain paremman sadon kuin viime vuonna. Vielä niitä jäi metsään, että ei ihan ehtinyt kaikkia kerätä ennen kuin sitten vesisateet tuli. Mustikoita sain kohtuuhyvin niitäkin kerättyä ja kun pakastin on täynnä ja rasiat loppu, niin voi ehkä todeta marjoja olevan riittämiin. Pakastuksen lisäksi valmistin sekä mustikka- että vadelmapiirakkaa (erikseen molemmat marjat, mutta yhdessäkin tulee tosi hyvää kuningatar-piirakkaa).

Puolukoita en käynyt tänä syksynä keräämässä, koska viime vuonna sain niin hyvän sadon, että niitä marjoja ja hilloja on vielä pakkasessa ja kaapissa. Puolukoista tykkään tehdä puolukkahyytelöä sekä laittaa ihan sellaisenaan pakkaseen ja tehdä vispipuuroa myöhemmin talvella.

Avomaankurkut äidin kasvimaalta jalostetaan säilykekurkuiksi eli suolakurkuiksi ja nyt parina viime vuotena olen myös tehnyt valkosipulikurkkuja. Äidin kurkkumaa on joka vuosi kasvattanut hyvän sadon eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Nyt saa syödä mahansa täyteen säilykekurkkuja.

Omenia on myös tullut lähipiiriimme kiitettävästi ja niistä olen tehnyt sekä ihan tavallista omenahilloa että luumu-omenahilloa, johon laitoin puolet siis luumua. Mehuasemalla käytiin äidin kanssa teetättämässä omenista pastöroitua omenatuoremehua. Ja tietenkin herkuttelin paistamalla omenapiirakan.

Lisäksi uutena juttuna tänä kesänä kasvatin parvekkeellamme chilejä, jotka sitten kuivatin ja hienonsin chilirouheeksi, jolla voi maustaa ruokia. Tomaatteja, salaattia, pinaattia ja paprikaa myös kasvoi omalla pihalla ja näitä olen sitä mukaan, kun ovat kypsyneet hyödyntänyt ruoanlaitossa. Äidin kasvimaalta laitoin pakkaseen vielä kesäkurpitsaa ja herneitä ja varmaan ihan lähipäivinä käydään keräämässä juuressato ja muun muassa lantut talteen.

Rivarissa piha-, parveke- ja terassitilaa on hieman rajallisesti, mutta ensi vuonna ja kesänä pääsen ottamaan ihan uuden askeleen puutarhanhoidon suhteen. Kerron tästä ehkä joskus hieman lisää. Nyt nauttimaan syksyn väreistä ja upeasta saapuvasta ruskasta!