86. Seinäjoki-saaga osa 3
Yksi syy ammattikorkeakouluun hakeutumiselle oli myös korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaelämä, jonka halusin kokea ja elää. Kolmen ja puolen vuoden koulutuksen lisäksi tuli kyllä otettua kaikki mahdollinen irti opiskelijaelämästä ja samalla myös Seinäjoesta, että vain ihan muutama juttu jäi harmittamaan.
Mitä se opiskelijaelämä sitten juuri minun kohdallani tarkoitti? Mitä kaikkea Seinäjoella koin ja näin? Entä mitä ne muutama harmittamaan jäänyt asia oli? Nämä ovat kysymyksiä, joihin vastaan tässä tekstissä.
Opiskelijaelämä tarkoitti punaisia opiskelijahaalareita, jotka puettiin päälle aika moneen eri tilanteeseen. Ne puettiin päälle keskiviikon opiskelijabileisiin. Ne puettiin päälle tutor-toimintaan osallistuessa. Ne puettiin päälle opiskelijayhdistyksen hallituksen jäsenen roolissa niin lautapeli-illoissa, kun uusien jäsenien värväystilanteissa.
Toimin opiskelujeni aikana kaksi vuotta opiskelijayhdistyksemme hallituksessa. Ensimmäisenä vuonna toimin sihteerin tehtävissä ja toisena vuonna markkinointivastaavan roolissa. Näiden tehtävien lisäksi olin tutorina toisena opiskelijavuotena sekä toimin parin kuukauden aikana yksikkömme some-lähettiläänä, eli tuotin sosiaaliseen mediaan sisältöä opiskelijan näkökulmasta Seamk Ruoka-yksikön alle.
Luottamustehtävien lisäksi olin varsinkin ensimmäisenä ja toisena vuotena hyvin ahkera osallistumaan kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin joita joko meidän oma opiskelijayhdistys tai koko koulun opiskelijakunta järjestivät. Se piti sisällään siis opiskelijabileet ja -risteilyt, mutta myös makkaranpaistoretket, opintomatkat, lautapeli-illat, liikuntavuorot kuin erilaiset muut tapahtumat. Minulla ei ollut koulun ulkopuolisia ystäviä tai kontakteja Seinäjoella, joten sosiaalinen kanssakäyminen ja sosiaaliset tilanteet liittyivät aina jotenkin kouluun ja sen maailmaan.
Samalla tuli sitten nähtyä paikkoja Seinäjoella ja Etelä-Pohjanmaalla. Yökerhot Karma ja Ilona tuli tutuksi mutta niin myös baarit Bar15 (Varttibaarina tunnettiin) sekä Club Holy Smoke, joissa järjestettiin meidän opiskelijayhdistyksen bileet. Seinäjoen Valkoisesta Puusta tuli kantakahvila ja jos yksille mentiin, niin se oli Palaveri. Ruokapaikoista ei löytynyt yhtä ykköstä, mutta lähes jokaista kaupungin burger-mestaa testattiin ja ehkä Holy Smoken hiiligrillillä paistetut burgerpihvit vetävät ykkössijan.
Peräseinäjoen Kalajärven leirintäkeskuksessa käytiin kerran. Ähtärin Honkiniemen leirikeskuksessa käytiin ainakin kahteen ellei jopa kolmeenkin otteeseen. Kauhajoen ruokamessuille sekä Helsingin Gastro-messuille suuntautui opintomatkat. Ilmajoella käytiin myös pariin kertaan sekä agrologien koulussa että heidän bileissä vierailulla. Silloin nimittäin agrologit opiskelivat vielä Ilmajoella kaikki opintonsa.
Seinäjoella itsessään löysin lenkkipolut Kyröjoen varrella ja sitä lenkkeilin moneen eri suuntaan välillä jopa Törnävälle asti. Ja kesällä 2016 olinkin Provinssissa siellä. Mallaskosken panimolla en koskaan käynyt sisällä asti, mutta monta kertaa sen ohi lenkkeilin. Joskus lenkkipolut johtivat jopa Joupiskalle asti ja pari kertaa tuli käytyä laskettelemassa siellä. Lakeudenpuistossa ja Kampusrannassa istuttiin monet kerrat piknikillä.
Asuin Seinäjoella siis Marttilassa, joka on ihan keskustan kupeessa. Tarkemmin sanottuna keskustan ja kampuksen välissä. Toisesta kämpästä näkyi ikkunasta koulu ja toisessa ulko-oven avattuani näin kampuksen. Matkaa tosin kertyi pikkaisen enemmän, koska oli joki välissä ja silta ei kulkenut ihan juuri siltä kohdalta.
Mitkä ne asiat oli sitten mitkä jäi minua harmittamaan? Vaikka olen asunut Seinäjoella, en ole käynyt Lakeudenristin huipulla (kirkossa itsessään olen käynyt laulamassa kauneimpia joululauluja), Duudsonit Aktivityparkissa enkä ole päässyt käymään Seinäjoen tangomarkkinoilla, Solar Sound Festivaaleilla tai Seinäjoen vauhtiajoilla. Opiskelijaelämästä vaikka koin kaikki bileet, approt, vaihdon (tästä myöhemmin eri tekstit), luottamustoimet, vuosijuhlat ja liikuntavuorot, sitsit minulta jäi kokematta.
Kaikki sitsejä lukuun ottamatta on siis vielä mahdollisia toteuttaa, joten en vaivu vielä synkkyyteen. Tässä on toivottavasti vielä hyvin aikaa ennen kiikkustuolissa istuskelua ja asioiden tekemättä jättämisen murehtimista! Sellainen oli siis Seinäjoki Saaga ainakin tältä osin. Palataan seuraavalla kerralla sitten ajankohtaisempiin asioihin ja sadonkorjuu puuhiin!