Noniin aika sitten tarkempien reissukuulumisten ja aloitetaan ihan alusta eli ensimmäisistä päivistä, jotka vietin Sydneyssä. Lähdin siis matkaan sunnuntai-iltana 31.8. ja puolen yön aikaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lähti lento. Lensin ensin noin 12 h Hong Kongiin, jossa vaihdoin konetta ja sieltä sitten Sydneyyn noin 9 h lento. Koska aikaero on Sydneyssä +7 tuntia meidän aikaa, saapuessani oli jo tiistai-aamu, joten ”menetin” maanantain kokonaan matkustaessa.
Lentokentältä suunnistin junalle, jolla pääsin sitten keskustaan. Olin väsynyt, kuumissani rinkan kantamisesta ja jännittynyt, mutta kun satamasilta vilahti junan ikkunan välistä, unohtui kaikki ja tajusin, että täällä mä oikeasti olen. Majoituin Nomads Sydney-hostellissa, joka sijaitsi ihan Sydneyn keskustassa eli CBD (central business district). Täältä oli hyvä sitten suunnata oikeastaan kaikkialle.
Kävi niin hyvä tuuri, että vaikka olin aamusta liikkeelle, pääsin kuitenkin majoittumaan huoneeseeni ja sanotaanko näin, että vaikka tiesin majoittuvani makuusalissa muiden ihmisten kanssa, oli ensireaktio hieman järkyttynyt. Sydneyn makuusalissa ei nimittäin kukaan muu ollut naispuolinen ja ainakin näiden kämppisten kanssa piti paikkansa se että miehet ovat sotkuisempia. No kaikesta selvittiin ja Sydneyn hostellissa kerrossänkyjen välissä oli kuitenkin verho, jolloin sai omaa yksityisyyttä.
Kun olin vaihtanut vaatteet ja hieman virkistäytynyt, nappasin kamerani ja suuntasin sitten tutkimaan kaupunkia. Ne pilvenpiirtäjät ja korkeat rakennukset olivat kyllä sen verran upeita, että ensimmäiset päivät sai kävellä niskat kipeänä 😀
Ensimmäinen perillä sattunut kommellus tapahtui sitten seuraavaksi (olin jo kadottanut puhallettavan niskatyynyni Hong Kongin lentokentälle), kun huomasin, että kamerani ei toiminut. Kaikki muuten oli kunnossa, mutta laukaisin ei ottanut kuvia, joten lopputuloksena en ottanut yhtään kuvaa reissusta järjestelmäkamerallani… Olen viimeksi käyttänyt kameraa kesäkuun lopussa, jolloin se toimi normaalisti, mutta tyhjentäessäni kuvia koneelle, en kuitenkaan testannut toimiiko kamera, joten en voi taata että se meni rikki reissulla. No onneksi minulla oli uusi iPhone 13, jossa on ihan hyvälaatuinen kamera ja kaikeksi onneksi puhelimen muisti riitti ottamaan ne 5000 kuvaa ja videota…
Vein sitten kameran takaisin hostellille ja tässä vaiheessa hieman ärsytti ja harmitti. Lähdin sitten toiseen suuntaan kuin alun perin ajatellut ja löysin Starbucksin, johon päätin mennä virkistävälle juomalle. Puhelin ei yhdistänyt wifiin, mutta se johtui uudesta digiturvastani, jossa oli sen verran tiukat turvallisuussäädökset. Eli en saanut yhteyttä kotiin ja olin tunteiden sekamelskaa. Onneksi jääkahvi auttoi ja lähdin kohti Kuninkaallista kasvitieteellistä puutarhaa (Royal Botanic Garden), missä oli yksi monivaiheinen virtuaaligeokätkö.
Sydneyn kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha on yksi Australian eniten vierailuista kansainvälisistä turistikohteista ja Australian vanhin tieteellinen laitos. Puutarha on auki päivisin syyskuussa aamuseitsemästä ilta kuuteen eli auringonnoususta auringonlaskuun. Puutarhassa esitellään erilaisia Australialle ja alueelle tyypillisiä kasveja ja siellä on kävelypolkuja ja niin kauniita maisemia, että olin ihan fiiliksissä.
Geokätköä suorittaessani ihailin puutarhan kasveja, jotka olivat todellakin ihan eri luokkaa mitä meillä Suomessa, mutta tajuaahan sen kun ollaan toisella puolen maapalloa. Ja vaikka ei oltu puutarhassa, niin kumipuita ja palmuja oli kaikkialla. Hieman toista meidän koivuihin ja kuusiin. Matkalla puutarhalle muuten näin osavaltion kirjaston (State Library of NSW) ja lukutoukkana minun tietenkin piti päästä käymään myös täällä. Ihastelin lukusalia ja söin lounaan kirjaston kahvilassa. Silloin en vielä tiennyt että näistä kahdesta (puutarhasta ja kirjastosta) tulee minun reissuni vakiokohteet.
Kun olin suorittanut geokätkön ja se oli vienyt minua koko ajan lähemmäksi Circular Quay:ta eli paikkaa jossa Sydneyn oopperatalo sekä satamasilta oli, se yhtäkkiä ilmestyi eteeni. Sydneyn Oopperatalo. Olin odottanut tätä hetkeä kauan ja miettinyt olisiko se kaiken sen unelmoinnin arvoista. Mitä jos olisin vain sillein: jaa, tossa se nyt on? Mutta pelko pois, se oli todellakin sen arvoista! En ymmärrä miten jotkut rakennukset vaan voi olla niin upeita, että kun sä katsot sitä, et usko että se edes voi olla totta. Sydneyn oopperatalon sekä takana seisovan satamasillan kanssa kävi näin.
Sydney Oopperatalo on massiivinen rakennus (185 m pitkä ja 120 m leveä), joka sijaitsee Bennelongin pisteellä, joka on nimetty Woollaeawarre Bennelongin mukaan, joka johti brittiläiden kolonaristien saapumista Australiaan vuonna 1788. Alkuperäinen kustannusarvio oopperatalon rakentamisesta oli 7 miljoonaa Australian dollaria. Loppujen lopuksi talon rakentaminen maksoi 102 miljoonaa dollaria ja se on suurimmaksi osaksi maksettu valtion loton avulla. Talon kunnostuksen arvioitiin kestävän neljä vuotta, se kestikin 14 vuotta ja vaati 10 000 kunnostustyöntekijän työpanoksen. Oopperatalo lisättiin Unescon maailmanperintökohteiden listalla vuoden 2007.
Sydneyn satamasiltaa paikalliset kutsuvat ”coathanger” kaaripohjaisen suunnittelunsa vuoksi. Silta ei ole vain ikoninen rakennelma vaan se on lisäksi modernin tekniikan ihme. Sen massiivinen teräsrunko hallitsee kaupungin horisonttia havainnollistaen samalla kaupungin edistystä ja teknologista kykyä. Sydneyn satamasilta rakennettiin suuren laman aikana ja huolimatta merkittävistä taloudellisista rajoituksista, rakentaminen toimi toivon majakkansa ja työpaikkana monille. Silta valmistui vuonna 1932 ja osoitti sekä työntekijöiden ja yhteisön sinnikkyyttä sekä kasvu- ja elpymispotentiaalia vaikeissakin olosuhteissa. Seikkailunhaluisimmat voivat nousta sillan huipulla, josta on panoraamanäkymät Sydneyyn ja sen ulkopuolelle. Tämä BridgeClimb on alkanut vuonna 1998 ja tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman kaupunkiin ja on siitä sittemmin tullut monien ”must do” asia Sydneyssä. Ei kuitenkaan minun, sillä minulla on sen verran paha korkeanpaikan kammo, että tuosta en todellakaan olisi nauttinut.
Tutustuttuani oopperataloon sisältä käsin sekä siemailtuani drinkkiä terassilla, jatkoin matkaa kohti Sydneyn museota, jossa opin lisää tästä kaupungista sekä ylipäätään Australiasta ja Etelä Uudesta-Walesista. Sitten suuntasin takaisin hostelliin, kävin nauttimassa tacoja hostellin ravintolassa ja päätin nukkua jet lag velkani pois, jotta seuraavana päivänä olisi energiaa… Toisin kuitenkin kävi ja siitä jatkan seuraavassa tekstissä!
