Kesä, tuo kolmen kuukauden suoritusprojekti
Ajattelin nyt pyhittää yhden tekstin pienimuotoiselle avautumiselle ja pohdinnalle. Olen jo useampana vuonna pohtinut tiettyä ilmiötä ja itsekin syyllistynyt ajattelemaan samankaltaisesti, mutta vasta viime vuosina ja aikoina havahtunut, että ei se välttämättä tarvitsisi olla näin. Ja puhun siis kesästä ja siitä, että miten noin kolmeen kuukauteen pitäisi saada mahtumaan kaikkien ystävien ja sukulaisten tapaaminen, kaikissa mielekkäissä tapahtumissa käyminen yms. sekä tietenkin rentoutuminen ja lepo?
Onhan vuodessa muutakin kuin kesä
Vuodessa on kesän lisäksi yhdeksän muuta kuukautta. Moni paikka on auki myös syksyllä, talvella ja keväällä, ja on paljon erilaisia aktiviteetteja mitä voi tehdä myös näinä vuodenaikoina. Toki pitkät kesälomat on melko monella ja se mahdollistaa asioiden tekemisen vapaammin, kun ei ole työt kuormittamassa, mutta miksi ne kaikki tapaamiset pitää tunkea juuri niihin kolmeen kuukauteen, kun on muitakin mahdollisuuksia?
Keväinen herääminen ja kalenterikaaos
Kaikella rakkaudella ystävieni kohtaan, mutta minua hieman huvittaa se ilmiö, mikä tapahtuu joka kevät, kun osa ystävistäni alkaa kysellä, että pitäisikö nähdä kesällä? Toki minulla on tietynlaisia perinteitä ja yksi niistä on lapsuudenystävien tapaaminen joka kesä. Ja tapaan ystävieni myös talvisin ja ne samat ystävät jotka kesän kynnyksellä heräävät siihen, että pitäisikö nähdä, myös ehdottelevat muina ajankohtina tapaamista kuten vaikka pikkujoulujen aikaan. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että alkuvuosi eletään jonkinlaisessa horrostilassa joulun ja vuodenvaihteen jälkeen ja siitä horroksesta herätään kun kevät koittaa. Silloin muistetaan ulkopuolisen elämän olemassaolo ja aletaan kaivamaan kalentereita esiin, että mille viikonlopulle sovitaan mitäkin.
Kun viikonloput eivät vain riitä kaikille
Myös se on harmittava, mutta toisaalta ymmärrettävä seikka, että koska kolmessa kuukaudessa on rajallinen määrä viikonloppuja, tapahtuu päällekkäisyyksiä ja joudut tekemään valintoja. Okei, elämä on valintojen tekemistä eikä kukaan voi saada kaikkea, mutta on se ikävää, jos kolmen kuukauden ajan sinun pitäisi olla jakaantunut vähintään kolmeen osaan ja loppuajan vuodesta saat olla ihan yksinäsi.
Ekstrovertti, introvertti ja sosiaalinen loppuunpalaminen
Se on myös hyvin raskasta, jos olet vähänkään samanlainen kuin minä. Olen siis toisaalta hyvin ekstrovertti, joka nauttii ihmisten ja varsinkin läheisten kanssa vietetystä ajasta, mutta minulla on myös introvertimpi puoli, joka haluaa levätä ja latautua yksinään. Se ei siis ole kovin hyvä, jos olet neljäsosan vuodesta hyvin aktiivinen ja poltat omaa sosiaalista kynttilääsi molemmista päistä ja sitten loppuajan vuodesta vietät synkistellen, kun ketään ei kiinnosta tavata.
Vaihtoehtojen runsaus ja FOMO
Mutta eihän sen tarvitse mennä niin, että kaikki kesän viikonloput pitäisi olla menossa. Jokainen meistä valitsee itse mitkä kesätapahtumat tsekkaa, mitkä kesäteatterit käy katsomassa, mihin kohteisiin käy tutustumassa, monta reissua tekee kesän aikana, kuinka monta kertaa grillaa, miten usein vai käykö ollenkaan festareilla ja mitkä kaikki jäätelökioskit tsekkaa, ja ketä kaikkia ystävistä ja sukulaisista tapaa kesän aikana. Mutta se mitä tekee tästä ilmiöstä omasta mielestäni ongelmallisen on vaihtoehtojen paljous. Kun tarjontaa on paljon, voi olla vaikea tehdä valintaa olla menemättä. Varsinkin jos saa somesta sellaisen kuvan, että kaikki muutkin menee.
Kaikkea ei ole pakko tehdä – edes kesällä
Some eli sosiaalinen media onkin asia, josta ehkä joskus vielä avaudun teille lisää, mutta se on joskus myöhemmin. Kirjoitin tämän tekstin nyt, sillä tuntui siltä, että piti muistuttaa itseäni sekä ehkä myös lukijoitani siitä, että vaikka täällä blogissa kerronkin erilaisista kesän viettomahdollisuuksista, ei se tarkoita että niistä läheskään kaikki pitäisi yhden ihmisen yhden kesän aikana toteuttaa. Jotain kiinnostaa yksi asia ja toista toinen. Toki voi olla samanlaisia kuin minä, joita kiinnostaa niin geokätköilyn siivittämä retkeily kuin kaupunkilomat historiallisine kohteineen. Mutta teille kaltaisilleni tiedoksi, minä olen kamppaillut vuosia sen kanssa, että aika ei riitä kesässä tekemään kaikkea mitä haluaisin. Ratkaisu siihen on se, että tekee jotain juttuja mitä ehtii ja jaksaa yhtenä kesänä, ja jatkaa asioiden tekemistä syksyllä ja talvella jos on mahdollista tai sitten viimeistään seuraavana kesänä.
Kesäisin aion → kesäisin voisin
Ehkä pitäisikin muuttaa tänä kesänä aion -ajattelu kesäisin voisin tehdä -ajatteluksi, jolloin minkään suunnitelman, menon, tapahtuman tai tapaamisen tarvitse olla lukkoon lyöty, josta ei voi missään nimessä liueta. Sen sijaan niitä asioita voisi ajatella, että näitä voisin nyt tehdä, kun on kesä. Ja jos niitä ei ehdi juuri tänä kesänä, niin onhan siellä toivottavasti tulossa seuraava ja seuraavakin kesä sekä muistettava ne yhdeksän muuta kuukautta.
Vähemmän suorittamista, enemmän lepoa
Sellaisia pohdintoja tällä kertaa, en tiedä pääsittekö jyvälle ajatuksista, mutta punaisena lankana on kesän suorittamisen vähentäminen ja ajan antaminen myös levolle ja tapahtumiin menemättä jättämiselle. Kuukauden tarinan merkeissä palataan seuraavan kerran. Siihen asti mukavia kesäpäiviä ja varokaa suorittamista!
