64. Kuukauden tarina: Helteinen Pariisi
Pariisi oli mun yksi matkustushaaveista ja sen toteutuminen jo niinkin varhaisessa vaiheessa elämääni oli hieman sattumaa. Kuten viime kuun kuukauden tarinassa kerroin, olin kesällä 2014 kielimatkalla Brightonissa neljä viikkoa. En kuitenkaan kertonut siinä tekstissä kaikkea vaan alun perin, kun sain idean kielimatkalle lähdöstä olin suuntaamassa Torquayhin. Tänne kurssille ei kuitenkaan tullut tarpeeksi osallistujia, joten minulle ehdotettiin Brightonia. Alkuperäiseen suunnitelmaani ei kuulunut Pariisissa käynti, mutta tähän Brightonin kielimatkaan kuului parin päivän Pariisin reissu hintaan, joten loppujen lopuksi valinta ei ollut vaikea.
Ajankohta tälle reissulle oli siis heinäkuun alku vuonna 2014 ja matkaan lähdimme Lontoosta. Menimme siis junalla Pariisiin, mikä tarkoitti myös meren alla menevää kanaalia. Junamatka meni meidän porukalla muistaakseni suurelta osin nukkuessa, mutta myös melko nopeasti. Noin 20 minuutin ajan olimme maan/meren alla, mutta ei se tuntunut liian pitkältä ajalta.
Pariisissa majoituimme hieman kyseenalaisella alueella vähän ei-niin hienossa hotellissa ja siitä hotellista ja alueesta jäi mieleen kolme asiaa: 1) kadulla tapeltiin, 2) hotellisiivoaja varasti yhden huonekaverini kaulakorun (sitä ei löytynyt mistään huoneesta) ja 3) aamiainen ei ollut todellakaan sitä mitä odotin. Mutta hotellista huolimatta Pariisi oli upea – ja helteinen.
Saapumisiltana paikallinen oppaamme vei meidät Montmartren vuorelle, josta oli upeat näkyvät. Montmartre eli ”marttyyrien vuori” sijaitsee Pariisin pohjoisosassa ja on tämän kaupunginosan korkein kukkula. Kukkulan laella sijaitsee The Basilica of the Sacred Hearts – komea, vaalea katolilainen kirkko. Ilta-ajasta johtuen emme kuitenkaan vierailleet kirkossa.
Seuraavana päivänä koitti Pariisin keskustan must see -nähtävyydet. Tämä siis piti sisällään Riemukaaren, Notre Damen, Luxemburg Garden-puiston, Moulin Rouge -cabareen sekä tietenkin, minulle sen kaikkein tärkeimmän ja Pariisin tunnetuimman nähtävyyden, Eiffel-tornin. Muistan vieläkin, kun menimme siis metrolla Eiffelin lähelle ja kun nousimme metrosta en vielä nähnyt tornia, mutta sitten käännyimme kadunkulmasta ja siinä se oli silmieni edessä. Yksi kaikkien eniten haaveilemistani nähtävyyksistä.
Tähän väliin pieni huomautus: maailmassa on tosi monta hienoa paikkaa ja haluan yrittää nähdä mahdollisimman paljon elämäni aikana, mutta sitten on muutama sellainen paikka, jotka todellakin haluan nähdä ja joiden näkemistä omin silmin odotan tosi paljon. Eiffel-torni oli yksi niistä.
Vapaaehtoiset sai mennä ylös torniin ja koska hissiin oli pitempi jono, päätimme muutaman matkaseuralaisen kanssa kiivetä sitten portaita niin ylös kun niillä pääsee. Se oli hyvä idea maisemien johdosta, mutta huono idea siinä mielessä, että silloin Pariisissa oli ehkä joku +30 astetta ja minulla oli jäänyt juomapullo kotiin. No, kiipesimme kuitenkin ylös, otimme kuvat ja ihailimme maisemia ja sitten menimme takaisin alas. Tässä vaiheessa jano oli ihan valtava, joten ostin sitten tornin juurella myyvältä kauppiaalta elämäni kalleimman puolen litran vesipullon. Maksoi silloin nimittäin 4 euroa. Mutta sillä poistin nestehukan vaaran ja myöhemmin ostin vielä lisää juomista. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Illalla ohjelmassa oli ravintolassa crêpe-illallinen ja muistan kuinka otin niiden kanssa elämäni ensimmäisen ravintolassa tilatun omenasiiderin. Olin siis täyttänyt 18 vuotta kielimatkan aikana, mutta säännöt kielsivät alkoholin nauttimisen vaikka olikin täysi-ikäinen, joten kilttinä tyttönä odottelin Suomeen pääsyä. Pariisissa liiderimme oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt ei säännöt enää koske, että jos täysi-ikäiset haluaa ottaa ravintolassa alkoholijuoman, niin siitä vaan. Minä sitten join omenasiideriä ja en ainakaan silloin tykännyt ranskalaisesta siideristä.
Ruokailun jälkeen kävimme vielä Paris by Night risteilyllä, jonka aikana näimme päivällä koluttuja nähtävyyksiä joelta käsin ja yöaikaan. Näimme muun muassa Eiffel-tornin yövalaistuksen ja tasatunnein nähtävän valoshow’n. Oli hieno päivä ja ilta ja vieläkin kaipaan Pariisiin takaisin.
Seuraavana ja viimeisenä matkapäivänä oli ohjelmassa tutustuminen Louvren aarteisiin ja siellä oli kyllä vaikka mitä upeata nähtävää ja katseltavaa kuuluisan (ja oikeasti aika pienen) Mona Lisan maalauksen lisäksi. Ihastelin muun muassa kristallikruunuja, joita oli joka huoneessa.
Louvren jälkeen olikin sitten aika palata kotiin monta, monta muistoa rikkaampana. Tämä reissu – tarkoitan siis sekä Pariisia että koko Brightonin kielimatkaa – avasivat niin monia ovia ja kasvattivat intoa, että jospa minä vielä joku päivä lähtisin vaihtoon ulkomaille… Ihan heti se ei kuitenkaan tapahtunut vaan siinä välissä käytiin mm. Prahassa. Tästä reissusta siis elokuun kuukauden tarina -tekstissä lisää!