11. Juvan lukioteatteri

Koronarajoitusten laannuttua vihdoinkin pääsin kokemaan juvalaisen ylpeydenaiheen nimittäin lukioteatterin esityksen! Kaksi aikaisempaa esitystä on jouduttu jättämään esittämättä, mutta nyt elämä on palautunut taas normaaliin ja tammikuuhun on lukioteatteri palannut takaisin.

Juvan lukioteatteri on toiminut jo kolmenkymmenen vuoden ajan (tänä vuonna oli 30-vuotisjuhlavuosi) ja se nimensä mukaisesti tarkoittaa teatteriesitystä, jonka juvan lukiolaiset järjestää. Nuoret ovat mukana jokaisessa teatterin tekemiseen liittyvässä osa-alueessa kuten näyttelemässä, tanssimassa, bändissä, lavastuksessa, puvustuksessa, maskeerauksessa, tekniikassa yms.

Ihan ensimmäinen lukioteatterin esitys oli Punahilkka ja se esitettiin vuonna 1992 (lähde: Lukioteatterin produktiot (peda.net)). Kaksi produktiota ei ole koskaan nähnyt yleisöä, kiitos koronan, mutta nyt viimeisin Minä elän -esitys pääsi yleisön eteen.

Tämän iltainen esitys oli viimeinen esitys, joten mietin, kun tätä postausta suunnittelin, että kirjoitanko tästä esityksestä, lukioteatterista yleensä vai jopa omia kokemuksiani näyttämöltä. Olen siis itsekin ollut lukioaikoinani mukana lukioteatterissa. Päädyin näistä kolmesta vaihtoehdosta viimeiseen eli omiin muisteloihini.

Ensimmäisen kosketuksen lukioteatteriin sain vuonna 2006, kun kävimme vanhempieni kanssa katsomassa Hetki lyö-näytelmää, jossa naapurin tyttö oli mukana näyttelemässä. Siitä lähtien jokainen yleisön eteen tuotu näytelmä on koettu joko katsomosta tai jopa lavalta käsin.

Lukio- ja lukioteatteritaipaleeni ensimmäinen produktio oli Unelma onnesta ja tästä tuli tänä vuonna 10 vuotta täyteen eli produktiota aloitettiin harjoittelemaan 2012 syksyllä ja tammikuussa 2013 sai esitys ensi-iltansa. Tämäkin oli siis juhlavuosi, kuten tänäkin vuonna.

Unelma onnesta sijoittui 80-luvulle ja aikaan ennen ja jälkeen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden. Näytelmä keskittyi kolmeen kaverukseen: Jartsaan, Peraan ja Makeen, jotka unelmoivat niin rahasta ja menestyksestä kuin Interrailista. Muita keskeisiä hahmoja näytelmässä oli poikien äidit, Maken eno, Peran tyttöystävä Malla, Jarstan tyttöystävä Lissu ja tyttöjen hiihtovalmentaja. Minulla oli näytelmässä ekalla puoliajalla sivullisen kyläläisen rooli ja toisella puoliajalla näyttelin Mallan tytärtä Apilaa.

Unelma onnesta on Marianne Tikkasen kirjoittama näytelmä ja nopealla googlailulla löysin Tikkasesta hieman tietoja. Hän on ilmeisesti pääammatiltaan diplomi-insinööri, mutta on kirjoittanut sivuammatikseen musiikkinäytelmiä. Unelma onnesta käsikirjoitusta on käytetty muun muassa Koirakiven kesäteatterissa.

Seuraavana vuonna hyppäsimme ajassa yhden vuosikymmenen eteenpäin ja Virgo-produktio tutustutti meidät larppaajien maailmaan sekä lähettibisnestä tekeviin rullaajiin. Tässä tarinassa on siis kaksi jengiä, joista toiset viettävät vapaa-aikansa pelaten liveroolipeliä (larppaajat) ja toiset pyörittävät pikalähettifirmaa ja joutuvat tietämättään huumekuriireiksi (rullarit). Keskeisiä teemoja näytelmässä ovat rakastuminen, itsenäistyminen, seksuaalisuus ja päihteet.

Virgo on saanut kantaesityksensä vuonna 1997 Tampereella ja muun muassa Sami Hintsanen on näytellyt tässä näytelmässä pääroolia. Näytelmän on käsikirjoittanut Heikki Salo. Päähahmoja Virgossa on larppaajien puheenjohtaja Maria, larppaajien pelinjohtaja Ville, pieni ja pippurinen larppaaja Purity, rullareiden johtaja Pete, rullarityttö Anna, rullareihin eksynyt Pauli, laitosmies Laakkonen ja Diileri. Meidän näytelmään lisättiin sivurooleissa oleville rullareille ja larppaajille vielä lisää tarinoita ja nimiä ja minä esitin muita rullari-jengiläisiä nuorempaa Kaisulia, joka on mukana isosiskonsa myötä ja on ihastunut johtaja-Peteen.

Abivuotena hyppäsimme ihan erilaiseen maailmaan, missä oli ”syrjäytyneitä” nuorten pajalaisia sekä noitia ja esitimme näytelmän Pelkäätkö? Näytelmä perustuu osittain Royal Dahlin Kuka pelkää noitia -teokseen, mutta teimme tästä ihan oman versiomme, jolloin nimikin muuttui. Tässä näytelmässä noidilla oli suunnitelma tuhota kaikki lapset maan päältä ja he päättivät kokeilla ilkeää juontaan syrjäytyneisiin nuoriin. Keskeisiä hahmoja näytelmän kannalta oli ylinoita ja hänen ihmistyttärensä, noita joka rakastuu ihmiseen ja ihminen, joka rakastuu noitaan, hyvät noidat jotka eivät halunneet pahaa lapsille, hotellinomistaja Jenkanen ja hänen poikansa, sekä tyttö, joka ei usko noitiin. Tässä näytelmässä olin yksi nuortenpajalaisista, bile-hile Rebecca.

Tämä näytelmä oli juonen ja fantasiateeman lisäksi myös siinä mielessä erilainen, että kyseisessä näytelmässä oli kohtaus, jossa nuortenpajalaiset improavat eli tekevät erilaisia improamisharjoituksia, joten jokainen esitys oli omalla tavallaan aina erilainen, kun ei voinut tietää mitä impro-kohtauksessa eteensä tulee.

Jokainen produktio oli omanlaisensa ja minusta oli kivaa olla mukana kaikissa, mutta eniten ehkä pidin Unelma onnesta -näytelmästä ja sen maailmasta ja omasta roolistani siinä. Se muutenkin vastasi eniten omia mieltymyksiä tarinoiden suhteen vaikka Pelkäätkö?-näytelmän fantasiamaailmastakin tykkäsin.

Mutta Juvan lukioteatteri on kokemisen arvoinen niin lukiolaiselle kuin katsojallekin, joten suosittelen kaikkia menemään katsomaan seuraavan vuoden produktion, mikä se sitten ikinä tuleekaan olemaan. Yksi Juvan vuoden kohokohdista ja ylpeydenaiheista, totta totisesti!