Australian reissu jatkui Sydneystä kohti Canberraa eikä tältäkään päivältä kommelluksilta voitu välttyä! Seuraavaksi lisää tunnelmia tästä päivästä.
Unohtunut herätys ja lukitut ovet
Aamu alkoi kaaoksella, sillä olin unohtanut laittaa herätyksen! Olin kyllä säätänyt uniaikani puhelimesta, mutta jättänyt itse herätyksen kytkemättä päälle. Onneksi jokin sisäinen vaisto herätti minut klo 4.00, ja pomppasin pystyyn kuin sähköiskusta.
Sitten tuli seuraava ongelma. Olin nähnyt, että keittiö on auki klo 6–22, mutta en ollut tajunnut, että ovet lukittuvat muina aikoina. Lähdin hissillä alas, mutta siinäkin oli vikaa – sillä pääsi alas, muttei takaisin ylös. Niinpä jäin jumiin pyykkihuoneeseen, enkä päässyt keittiöön enkä takaisin huoneeseeni.
Lopulta menin palo-ovesta ulos, ja onneksi lastauslaiturin ovet olivat auki. Sain siis pelastettua itseni ilman pelastuspartiota! 😅
Respan henkilökunta armahti minut avaamalla oven keittiöön, ja sain vihdoin aamupalani. Siinä sitä sitten istuin ja mietin, mitä kaikkea tämä päivä vielä tuokaan tullessaan.
Matkalla Canberraan
Klo 6.21 olin jo onnellisesti bussissa, valmiina matkaan kohti Canberraa. Olin ollut pysäkillä noin 50 minuuttia etuajassa – mutta parempi niin kuin juosta bussia kiinni! Tässä vaiheessa bussimatka tuntui vielä täydelliseltä ratkaisulta, sillä näin ne maisemat, joita olin lapsesta asti haaveillut näkeväni.
Canberrassa minulla olisi noin 12 tuntia aikaa – iltakymmeneltä lähtisi bussi kohti Melbournea, ja edessä olisi ensimmäinen yö bussissa.
Olin jättänyt suunnitelmat Canberran päivälle bussimatkalle, mutta luvattua wifi-yhteyttä ei ollutkaan saatavilla. Kun sitten saavuin Canberraan katsoin nopeasti vain, että tuolla on City Hill ja Capital Hill ja lähdin kohti niitä… Lopputuloksena ohitin totaalisesti Canberran keskustan, joten kahvi- ja ruokapaikan etsiminen ei ollutkaan niin yksinkertaista.
Kahvia ja historiaa Kansalliskirjastossa
Canberran kansalliskirjasto onneksi pelasti minut ja saavuin sinne noin 11 aikaan. Nälkä, päänsärky ja täydellinen kahvivaje eivät olleet paras yhdistelmä. Löysin kahvilan ja tilasin “ison laten”, mutta sainkin pienen piccolo-kahvin. Se oli kyllä hyvää samoin kuin ruoka, mutta 22,50 dollarin hinnalla olisi voinut saada vähän enemmän… Lisäksi sunnuntaina kahvila oli aivan täynnä väkeä, joten myöskään hälinä ei helpottanut päänsärkyyni lainkaan.
Kävin Treasure Galleryssa ja opin lisää Australian historiasta. Tajusin, miten vähän Suomessa puhuttiin esimerkiksi siitä, että Australia osallistui toiseen maailmansotaan. Hiroshiman pommi ja Tyynenmeren taistelut koskettivat myös tätä maanosaa tavalla, jota en ollut tullut ajatelleeksi.
Parlamenttitalolla ihmettelemässä
Uudella parlamenttitalolla vierailu oli yksi päivän kohokohdista. Olin odottanut lähinnä hienoja maisemia ja arkkitehtuuria, mutta opin valtavasti maan poliittisesta järjestelmästä.
Vaalit järjestetään kolmen vuoden välein, ja hallitus muodostuu puolueista, jotka saavat eniten ääniä. Niiden johtaja nousee pääministeriksi. Lakien hyväksymisprosessi on monivaiheinen, ja viimeisen sinetin antaa Governor-General.
Rakennus itsessään on valtava – siihen käytetty betoni riittäisi 25 Sydneyn oopperataloon, ja sen rakentaminen maksoi 1,1 miljardia dollaria. Massiivinen, mutta kaunis.
Geokätköjen perässä kävelyä
Päivän aikana kävelin lähes 29 000 askelta! Etsin geokätköjä, kiersin puistoja ja mietin, miten tämä kaupunki voi olla näin rauhallinen. Jossain vaiheessa tajusin, että olin kävellyt Canberran keskustan ohi täysin väärään suuntaan – mutta juuri se teki päivästä niin seikkailullisen.
Geokätköt veivät minut upeille paikoille: aboriginaalien protestileiriin, “Survivors’ Hut” -mökin luo ja muistomerkeille, jotka kertoivat maan historiasta ja sen naisista.
Erityisesti mieleen jäivät Dame Dorothy Tangney ja Dame Enid Lyons – ensimmäiset naiset, jotka pääsivät Australian liittovaltion parlamenttiin.
Päivän päätös – viinilasi ja bussiyö
Ennen bussiasemalle siirtymistä istahdin vielä viinilasilliselle Sydney Buildingissä sijaitsevaan viinibaariin. Oli ihanaa hengähtää ja katsella iltavaloissa kylpevää Canberraa.
Tässä kaupungissa on jotain rauhoittavaa – se on vihreä, ilmava ja täynnä historiaa, mutta ei koskaan ahdistavan kiireinen.
Illalla Jolimont Visitor Centre oli jo suljettu, joten odottelin ulkona ja peseydyin parhaani mukaan “reissutyylillä”: hammasharja, wet wipeseja ja roskiksen ääressä hiusten harjausta. Onneksi lähihotellin henkilökunta päästi minut käymään vessassa.
Klo 21.22 bussi lähti liikkeelle. Edessä oli yö matkalla Melbourneen.
Unimaski silmille, korvatulpat korviin ja hamam-pyyhe peitoksi – ja kohti uusia seikkailuja!
