Blogissa eletään Lappi-kuplassa mutta kevät-talvi onkin kyseisen alueen suurinta sesonkiaikaa, joten mennään sen mukaan. Päätin esitellä nyt tämän kevään aikana ne kaikki Suomen kansallispuistot, joissa olen itse ehtinyt vierailla ja jatketaan Lappi-kuplan takia Urho Kekkosen kansallispuistosta.
Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee Sodankylä-Ivalo -maantien eli tien nro 4/E75 itäpuolella. Sinne on matkaa Rovaniemeltä 240 kilometriä ja Ivalosta 30-50 kilometriä. Kansallispuistossa on useampi lähtöpiste, jonka yhteydessä on pysäköintialue. Myös joukkoliikenteellä pääsee esimerkiksi linja-autolla Rovaniemeltä Kiilopäälle, Saariselälle ja Tankavaaraan. Kemijärveltä kulkee linja-autovuoroja Savukoskelle ja Pelkosenniemelle.
Saariselän, Kiilopään ja Kakslauttasen alueella on yhteensä 200 km huollettuja latuja, joista osa kulkee kansallispuistossa ja osa ulkopuolella muodostaen yhtenäisen latuverkoston. Samalla alueella on merkittyjä patikkapolkuja yhteensä noin 200 kilometriä, joista 80 kilometriä on Urho Kekkosen kansallispuiston alueella.
Pidempiä useamman päivän patikointiin soveltuvia maastoon merkittyjä reittejä löytyy kolme: 35 kilometrin pituinen Ruijanpolku, 40 kilometriä pitkä Kemihaara-Korvatunturinmurusta-retkeilyreitti sekä samanpituinen Nuorttin retkeilyreitti Savukoskella. Reitit ovat erämaisia ja pääsääntöisesti luonnontilaisia polkuja.
Urho Kekkosen kansallispuistossa on ainutlaatuinen autio- ja varaustupaverkosto, mutta vaeltaminen reittien ulkopuolella vaatii retkeilijältä erä- ja suunnistustaitoja. Tämän laajan erämaan pääsee kokemaan parhaiten talvella hiihtäen ja sulan maan aikaan taas kävellen.
Tällä kansallispuistolla on mielenkiintoinen historia. Koilliskairan eli Itä-Lapin laajan metsäerämaan osa kansallispuistoa on Länsi-Euroopan viimeinen erämaa. Toisen maailmansodan jälkeen metsien hakkuut sekä muut ympäristömuutokset alkoivat muodostaa uhan Koilliskaran säilymiselle. Tuohon uhkaan vastatakseen lukuisat yksityishenkilöt ja yhteisöt alkoivat 1950-luvu lopulla laatia Saariselän alueen sekä Savukosken ja Sallan kuntien pohjoisosien suojeluesityksiä. Kansallispuistohanke eteni kuitenkin vasta sitten, kun luonnonsuojelujärjestöt keksivät ehdottaa perustettavaa kansallispuistoa lahjaksi presidentti Urho Kekkoselle. Presidentti allekirjoitti ensimmäisenä kansallispuiston perustamisadressin ja sai nimikkokansallispuiston 80-vuotislahjaksi. Samalla suomalaiset saivat Koilliskairan laajat erämaat osaksi kansallispuistoverkostoa.
Urho Kekkosen kansallispuisto perustettiin siis vuonna 1983 ja sen pinta-ala on 2 550 neliökilometriä. Siihen mahtuu koko Metsä-Lappi. Luonto kansallispuistossa on karua ja mantereista. Se on Suomen toiseksi suurin kansallispuisto.
Tämä blogiteksti on vain pintaraapaisu ja johdattelu aiheeseen, josta löytyy lisää esimerkiksi luontoon.fi -sivustolta. Tätä linkkiä seuraamalla saat lisätietoa Urho Kekkosen kansallispuistosta ja sen tarjoamista palveluista.
Itselleni kyseinen puisto ja alue tuli siis tutuksi niinä kolmena kesänä, jolloin viikon verran tukikohtana oli Tievatupa (ripari ja kaksi kertaa isosena) ja silloin mm. Inarissa sijaitseva Rumakuru, Pielpajärven erämaakirkko sekä Laanilan kultareitti ja kullanhuuhdonta tulivat tutuiksi. Myös Luulammella kävimme yhden kerran. Lappitalven aikana tuli tehtyä myös pieni pistäytyminen näihin maisemiin ja käytyä hiihtämässä Kiilopään laduilla.
Seuraavassa tekstissä hypätäänkin sitten nykyhetkeen ja miten menee juuri nyt.
