Viime aikoina on tullut paljon ulkoiltua Säynätin retkeilyalueella. Toissa sunnuntaina kävimme Ylä-Säynätjärvellä pilkkimässä ja pilkkimisen jälkeen söimme eväät kodalla. Viime perjantaina taas lähdimme geokätköilemään Säynätin retkeilyreitille, mutta emme käyneet kuin alusta muutaman hakemassa. Lauantaina nukkumaan mennessä kysyin kumppanilta, että mitä tehdään huomenna, niin hän vastasi että haetaan ne loput geokätköt. Sunnuntaina siis reippailimme Säynätin (vanhan?) retkeilyreitin geokätköjen perässä.
Säynätin retkeilyreitti ja alue sijaitsee siis Mikkelissä ja sinne pääsee kahta eri reittiä: Joko Anttolantieltä (tie nro 62) Metsä-Sairilantielle, jota kuljetaan 4 kilometriä ja käännytään oikealle Jokilahdentielle. Tätä tietä noin 1 km ja sitten käännytään vasemmalle ja jatketaan perille. Toinen vaihtoehto on ajaa Mikkelistä kohti Kuopiota vanhaa vitostietä ja heti Tertin Kartanon jälkeen käännytään oikealla Parkkilantielle. Täältä käännytään noin 5 kilometrin jälkeen oikealle Metsä-Sairilantielle ja sieltä sitten taas pääsee Jokilahdentielle.
Perille pääsee autolla asti ja reitin lähtöpisteessä on kota sekä wc, jotka soveltuvat myös esteettömälle. Kodassa on yksi tulipaikka, toinen löytyy kodan terassilta ja kolmas tulipaikka noin sadan metrin päästä kodalta vasemmalle. Lisäksi reitin varrella on useampia tulipaikkoja kuten yksi laavu, mutta huomioitavaa on että reitille pitää ottaa mukaan polttopuut. Kodalla ja sen läheisyydessä olevilla tulipaikoilla on puuvarasto, josta löytyy puita.
Itse reitti on noin 5-6 kilometrin pituinen, riippuen siitä käykö Säynätinsaaressa vai ei. Me ilmeisesti kuljimme vanhaa reittiä pitkin, koska tarkoituksenamme oli juurikin etsiä sen varrella olevat geokätköt, sillä matkan varrella oli pari kylttiä, jotka ohjasivat uuden reittisuuntauksen puolelle, eli päinvastaiseen suuntaan kuin missä kätköt oli ja pitkän matkaa kävelimmekin metsäautotietä pitkin. Toki tältäkin reitiltä löysimme polun ja oppaat ja kun mitään sports trackeria tms. ei ollut päällä niin en ole ihan varma mikä oli oikeata polkua ja mikä ei.
Kauniit maisemat ja kiva reitti oli, vaikkakin jonkun verran haastava. Juurakoita, kiviä ja kallioita oli jonkun verran ja ainakin tähän aikaan vuodesta (maaliskuun lopussa) oli vielä osittain jäätä, joten nastakengät olivat tosi hyvät. Tykkäsin tästä reitistä ja uskon, että tämä tulee kyllä kuljettua vielä monta kertaa jatkossakin.
Samalla kun retkeilimme ja etsimme geokätköjä, kuuntelimme linnun laulua ja puron solinaa, ihailimme vihreää metsää ja osittain sulanutta luontoa ja metsää ja nautimme. Ihanaa, että kevät tulee ja luonto herää taas eloon. Kengän nastojen, puron solinan ja lintujen laulun lisäksi ei kuulunut yhtään mitään muuta ja ylimääräistä. Niin ihanaa!
Sellaisia keväisiä retkikuulumisia tältä erää, seuraavassa tekstissä palaan sitten tarkemmin siihen, miten talvi meni ja mitä kevät tuo tullessaan!