109. Lähtötunnelmia
Täällä ollaan lentokentän Espresso Housessa odottelemassa hyvissä ajoin lentoa, joka on näillä näkymin tunnin myöhässä. Minulla on siis aikaa noin neljä tuntia hengailla lentokentällä ja saan luonnosteltua tuleviakin tekstejä tämän päivän tekstin lisäksi. Saavuin lentokentälle hyvissä ajoin, koska minun tuurillani jos olisin valinnut myöhemmän junan, olisi se ollut myöhässä ja lennolle olisi tullut kiire. Aamulla jo elettiin nimittäin jänniä hetkiä.
Olin pakannut kaiken jo valmiiksi tiistai-iltana, koska tiesin eilisen työpäivän ja itsenäisyyspäivän perinteiden vievän sen verran aikaa ja energiaa että halusin olla valmiina. Ainoa asia mikä piti tänään ottaa itseni, junaeväiden ja valmiiksi pakattujen matkatavaroiden lisäksi mukaan oli puhelimen laturi, joka tietenkin jäi kotiin. Onneksi huomasin asian vain pari sataa metriä kotoa, joten ehdin hyvin hakea laturin.
Olin aluksi suunnitellut, että kävelen juna-asemalle noin parin kilsan matkan, mutta onneksi kumppanini muistutti minua eilen siitä, että asumme nykyään kaupungissa ja siellä kulkee paikallisbussit. Sain aamulla siis puoli tuntia enemmän aikaa aamuun, kun menin bussilla, mutta ei sekään nyt ihan täysin putkeen mennyt. Ensinnäkin olin väärällä puolella tietä, kun ensimmäinen vaihtoehto tuli, joten jouduin odottelemaan pakkasessa noin 10 minuuttia seuraavaa bussia. Ja en ollut tietenkään selvittänyt miten kyseisessä bussissa maksetaan ja näin ollen en ollut varautunut käteisellä. Onneksi kuski antoi minulle hieman alennusta, sillä kolikkoni eivät riittäneet ihan koko lipun hintaan. Lopulta siis pääsin bussiin ja sitä kautta keskustaan ja ehdin junaan, johon olin ostanut jo etukäteen liput.
Junamatka meni sujuvasti ja nyt seuraava ”haaste” oli lennon myöhästyminen. Matkatoverini lähti aikaisemmalla lennolla ja ilmoitti kohteessa olevan hirmuinen sumu ja että kaikki Amsterdamista lähtevät lennot on myöhässä. Toki enää tässä ei ole kiire, kun täällä ollaan jo lentoasemalla. Jossain välissä pitää syödä jossain. Onneksi en ole vielä mennyt turvatarkastuksen läpi, niin voi vaikka piipahtaa vielä ulkopuolellakin.
Siitä on kuusi vuotta. kun olin viimeksi Amsterdamissa ja niille lukijoille, jotka eivät tiedä tarinaani ja ole lukenut kaikkia tekstejäni, olen asunut viisi kuukautta Amsterdamissa juurikin tuolloin kuusi vuotta sitten. Kivaa päästä takaisin, tosin vain nyt muutaman päivän reissulle, joista näköjään tämä päivä sekä sunnuntai pyhitetään matkanteolle ja perjantai ja lauantai ollaan perillä. Mutta parempi sekin on kuin ei mitään ja kun kohde ja kaupunki on jo tuttu, niin ei välttämättä ole niin paljon nähtävää.
Siitä on myös kuusi vuotta, kun olen viimeksi ollut Helsinki-Vantaa lentokentällä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin ollut ulkomailla viimeksi silloin, mutta tähän välille osuneet matkat olen joko taittanut laivalla tai lentänyt pienemmältä lentokentältä. En muistanutkaan, että täällä on vaikka mitä ja varmaan käynkin kiertelemässä enemmän, nyt kun on aikaa hengailla täällä.
Reissusuunnitelmiin vielä sen verran, että tarkoituksena on mennä vähän mielen mukaan ja mikä tuntuu hyvältä. Tänä iltana tapaamme illallisella ystäväni ystäviä ja huomenna hän viettääkin heidän kanssaan illan keikalla, jonne minä en ole menossa vaan tarkoituksenani olisi kierrellä niissä paikoissa, joissa vietin enemmän aikaa silloin kuusi vuotta sitten ja ehkä vierailen Rijksmuseossa, joka jäi silloin kuusi vuotta sitten välistä. Lauantaina mietittiin jos piipahdettaisiin Haarlemissa joulumarkkinoilla.
Vaikka pidän matkustamisesta uusiin kohteisiin ja uusiin paikkoihin tutustumisesta, on silti tosi vapauttavaa ja innostavaa mennä kaupunkiin, joka on jo tuttu. Ei ole paineita siitä, että pitäisi nähdä, kokea ja tehdä mahdollisimman paljon, vaan voi oikeasti kuunnella itseään ja mitä haluaa tehdä. Toki uudessakin kohteessa näin voisi tehdä, mutta nyt on jotenkin helpompaa mennä rentoutumisen kannalta.
Ensi vuoden kuukauden tarinat ajattelinkin pyhittää siihen, että kerron tarkemmin tarinoita kuuden vuoden takaisesta vaihtosyksystäni. Kerron miksi juuri Amsterdam ja Alankomaat valikoitui vaihtokohteekseni, mitä kaikkea vaadittiin, että pääsin matkaan, mitä kaikkea siellä tein ja koin ja kerron hauskoja tarinoita ja kommelluksiani sieltä.
Mutta nyt ei muistella mennyttä reissua, vaan keskitytään tähän hetkeen. Tarkoitukseni oli istua kentän jossain kahvilassa ja luonnostella tekstejä valmiiksi, mutta nyt minua alkoi kutkuttaa lentokentällä kiertely ja sillä tavalla tunnelman fiilistely, joten taidan lähteä tästä tutkimaan mitä kaikkea Helsinki-Vantaan lentokentällä onkaan tarjota Espresso Housen lisäksi! Palaan viimeistään maanantaina reissun tunnelmiin!
Ps. Jos haluat saada tunnelmia melko reaaliaikaisesti, ota instagram-tilini @marinmatkassa_ seurantaan, sinne stoorin puolelle jaan varmasti enemmän tunnelmia!
