Tällä kertaa teen poikkeuksen kuukauden tarinan suhteen ja palaan vasta ensi kuussa Rovaniemen kokemuksiin. Poikkeus johtuu nimittäin siitä, että tänään on minun syntymäpäiväni ja ajattelin, että sen kunniaksi olisi kiva tehdä yhteenvetoa siitä, että millaisia kaikkia seikkailuja tuohon 29 vuoteen on oikein mahtunut.
Vanhempieni työ on aina ollut sellainen, että pitemmille perhereissuille meillä ei ole ollut mahdollisuuksia. Mutta ei se matkan määränpää vaan se itse matka. Lapsena kävimme perheemme kanssa Tallinnan risteilyillä ja niillä oli useimmiten myös lapsille jotain ohjelmaa kuten pelle-esityksiä ja pallomeri. Muistan myös, että niillä on tehty lapsille omat juomamenut ja niitä oli ihana maistella.
Lisäksi tietenkin mökkeily on kuulunut vahvasti elämään ja vieläkin kun suvun kesämökille menen, tulee monta ihanaa lapsuuden muistoa mieleen. Kaikki kalastusretket ja uintimaratonit. Muistan monen monta iltaa kun istuimme kallion päällä olevan pöydän ääressä vaihtelevilla kokoonpanoilla ja hauskaa oli.
Risteilyjen ja mökkeilyn lisäksi kävimme myös paljon kylpylöissä. Joko niin, että olimme siellä yötä tai sitten päiväreissulla esimerkiksi 4H:n järjestämänä. Niihin reissuihin lähti mukaan yleensä meidän tuttavaperheemme ja liukumäet olivat parasta antia mitä kylpylöillä oli sen ikäiselle tarjota!
Ja teimmehän me myös yhden perhematkan hieman Tallinnaa kauemmas, nimittäin Kreetalle. Tästä matkasta kirjoitinkin ensimmäisen kuukauden tarina -sarjapostauksen tarinan ja sen pääsee lukemaan: 8. Kuukauden tarina: Perheloma Kreetalla. Olin neljävuotias reissulla, joten kovin paljon tarkkoja muistikuvia matkasta ei ole, mutta tunnemuistoja silti.
Noin 18 vuotta sitten sain reissukärpäsen pureman, kun vietimme perhetuttumme häitä Saksassa. Muutamaa vuotta myöhemmin lähdin sitten ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille samaisen perhetutun luokse. Ja sitten se oli kuule menoa. Näistä Saksan kokemuksista voitte lukea linkkien takaa: 36. Kuukauden tarina: Yksin lentokoneeseen ja 83. Kuukauden tarina: Häät saksalaisessa kylässä.
Lukiossa lähdin mukaan ystävyyskoulutoimintaan, minkä johdosta pääsin majoittamaan saksalaisen vieraan sekä matkustamaan vastavuoroisesti hänen luokseen. Myös tästä kokemuksesta olen jo kirjoittanut tarkemmin blogiin, joten en ala sen enempää jaaritella. 47. Kuukauden tarina: Ystävyyskoulu Oldenburgissa.
Lisäksi minua alkoi poltella ajatus kielimatkasta, kun näin että muutama tuttuni sekä ylemmiltä että alemmilta ikäluokilta kävi sellaisella. Ei muuta kuin nettiin hakukenttään kielimatkat ja infoa käsiin. Muistan vieläkin kun olimme saunomassa rantasaunalla, kun esitin vanhemmilleni kysymyksen, että jos säästän itse kesätyörahat kielimatkaa varten, saanko mennä. Vastaus oli kyllä ja niinhän sitä sitten 2013 kesä paiskittiin töitä ja rahat laitettiin säästöön, jotta 2014 kesällä pääsin kielimatkalle.
Kielimatkan järjestäjiä on monia, mutta minä valitsin EF:n ihan sen takia, että myös tuttuni olivat käyneet kyseisen järjestäjän kielimatkalla ja siellä oli myös tarjottavana Abi-kielimatka, jolla oli tarkoitus treenata ylioppilaskokeisiin ja kun seuraavana syksynä ne oli edessä, tämä oli valintani. Olisin halunnut ensin heinäkuuksi ja Torquayhin, mutta kyseiselle matkalla ei ollut tarpeeksi osallistujia, joten matka siirtyi kesäkuulle ja Brightoniin. Lisää kielimatkastani löydät: 56. Kuukauden tarina: Kesäkuu Brittien maalla
Jos joku niin tuo Brightonin kielimatka avasi minulle halun kokea ja nähdä maailmaa. Halusin samanlaisia kokemuksia lisää, mutta esimerkiksi au pairina olo ei ole minua kiinnostanut. Halusin ulkomaille opiskelemaan ja asumaan hieman pidemmäksi aikaa. En kuitenkaan halunnut kokonaista tutkintoa opiskella, mutta vaihto-opiskelu alkoi kiinnostaa. Olin haaveillut 10-vuotiaasta asti Australiasta, joten ajattelin että mikä sen parempaa kuin yhdistää nämä kaksi unelmaa ja aloin etsiä opiskelupaikkaa sen perusteella.
Loppujen lopuksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelin restonomin tutkinnon, juuri minun alani opiskeluvaihto ei onnistunut Australiaan. Nieltyäni pettymykseni ajattelin, että sehän nyt olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta, joten aloin miettimään seuraavaa vaihtoehtoa. Vaihtoon minä halusin. Tein töitä ja stressasin hieman liikaa sen suhteen toisena opiskeluvuotenani että olisin syksyllä 2017 vaihdossa. Kohteeksi valitsin Amsterdamin. Kova työ palkittiin ja niin sitä kolmannen vuoden syyslukukausi vietettiin Alankomaissa opiskellen ja matkustaen ristiin rastiin maata.
Suorat linkit Amsterdamin kokemuksiin: 122. Kuukauden tarina: Vaihtoon Amsterdamiin!, 133. Kuukauden tarina: Perillä Amsterdamissa, 142. Kuukauden tarina: Introduction Week Amsterdamissa, 162. Kuukauden tarina: Opiskelut Amsterdamissa, 184. Kuukauden tarina: Viisi lempparikohdettani Amsterdamissa, 192. Kuukauden tarina: Satumaa Efteling, 200. Kuukauden tarina: Seikkailua Haagissa, 207. Kuukauden tarina: Groningen ja Maastricht, 213. Kuukauden tarina: Syksyinen päivä Rotterdamissa, 217. Kuukauden tarina: Joulun odotusta Amsterdamissa ja 223. Kuukauden tarina: Amsterdamin vaihtosyksy pähkinänkuoressa.
Amsterdamin jälkeen palasin takaisin Suomeen ja suorittamaan opintoni loppuun. Mielessä alkoi kuitenkin poltella ajatus seuraavasta unelmasta ja seikkailusta. Moni oli puhunut ja kannustanut minua lähtemään jossain vaiheessa sesonkitöihin Lappiin ja kun opintoni päättyivät sopivasti loppuvuonna 2018, ajattelin tehdä tästä totta. Sain työpaikan Rovaniemeltä talvisesongiksi ja muutin sinne ajatellen, että jospa täällä olisi minun elämäni.
Se ei ollut siellä kuin viisi kuukautta, mutta oli antoisa aika ja muistelen lämmöllä hetkiä tuolla Lapin ihmeellisessä maailmassa, jossa työpäivinä paiskin töitä ja vapaapäivinä tein tunturiseikkailuja. Enempää en kuitenkaan vielä kerro tästä kokemuksesta, sillä olen menossa kuukauden tarinoissa juuri tässä kokemuksessa.
Koti-ikävä kuitenkin ajoi muuttamaan takaisin kotiseudulle ja tästä olen kiitollinen. Rovaniemen jälkeen ei ole suuria seikkailuja tehty vaan olen tyytynyt lyhyisiin lomamatkoihin Ateenaan, Riikaan, Tallinnaan ja Amsterdamiin. Nekin on ollut jokainen ihania matkoja ja nykyään on kiva, että lomareissujen jälkeen voi palata kotiin, jossa on hyvä olla.
Tajusin juuri, että teinivuosien ja varhaisaikuisuuden isot seikkailut veivät minut mukanaan tämän tekstin suhteen ja unohdin kertoa väliin rippileiri kokemuksestani Tievatuvalla sekä kahdesta leiristä isosena. Tosin siitä olen kirjoittanut jo aiemminkin, joten helpompi, että käytte lukemassa tuolta: 24. Kuukauden tarina: Paluu Tievatuvalle.
Lapsena ja nuorena matkustimme myös pohjoiseen kuten Saariselälle ja Tahkolle ja sitten hieman vanhempana tuli Ylläksen matkat, kun ystäväni perhe osti sieltä mökin. Äkäslompoloon on aina niin kiva palata ja siellähän tämän vuoden helmikuussa lomailtiinkin.
Lisäksi elämääni on mahtunut vaihtokokemuksen myötä matka Brysseliin moikkaamaan siellä samaan aikaan vaihdossa ollutta serkkuani, Prahan tyttöjen reissu tyttötalo-porukan kanssa (74. Kuukauden tarina: Tyttöjen reissu Prahaan), keväinen matka Kööpenhaminaan (101. Kuukauden tarina: Teleportilla keväiseen Köpikseen) ja paljon, paljon kotimaanmatkailua (Marin Matkassa Kategoria: Kotimaa)
Yksi suuri unelmani on ollut lähteä Australiaan, mutta se ei ole ollut aikaisemmin mahdollista monesta eri syystä. Nyt kuitenkin tänä 29-vuotissyntymäpäivänäni voin onnellisesti todeta, että olen menossa sinne. Lähtöön ei ole enää kuin 67 päivää eli reilu kaksi kuukautta! Ihanaa ja samalla kamalan jännittävää. Tästä reissusta aion sitten jauhaa niin paljon, että toivottavasti minulla on vielä lukijoita sen jälkeen, kun olen kaiken sanottavani aiheesta sanonut 😀
Vaikka tuolla aiemmin totesin saaneeni matkakärpäsen pureman ja olen blogissanikin kertonut potevani ikuista matkakuumetta, olen huomannut, että ihan kaikkialle maailmassa minulla ei ole hinkua ja halua matkustaa. Ei siis ole odotettavissa maailmanympärysmatkaa, mutta sen sijaan Eurooppaa olisi kiva koluta enemmänkin ja sinne on yhteisiä suunnitelmia kumppanin kanssa.
Ennen matkustin ja seikkailin yksin, mutta nykyään on mukana ystäviä ja rakas kumppani, joten määmatkat on jäänyt vähille. Aion niistä kuitenkin pitää kiinni ja joskus vielä lähteä yksin New Yorkiin sekä Skotlantiin leikkimään fanityttöä… Mutta näiden aika on myöhemmin.
Ihanaa kesäpäivää, oli se sitten aurinkoinen tai sateinen, ja palataan seuraavan kerran vielä yhden kansallispuiston esittelyn parissa!