280. Päivä Hahndorfissa – viiniä, suklaata ja haahuilua Adelaide Hillsillä

Kuten yleensäkin elämässä, myös Australian matkallani suunnitelmat muuttuivat melko lennosta. Olin alun perin ajatellut viettäväni neljännen Adelaide-päiväni delfiinien parissa, mutta päädyinkin hyppäämään bussiin kohti Adelaide Hillsiä ja Hahndorfin kylää.

Hahndorf on Australian vanhin saksalainen yhteisö ja pieni kylä Adelaide Hillsillä, noin puolen tunnin bussimatkan päässä Adelaidesta. Tälle päivälle ei ollut muuta varsinaista suunnitelmaa kuin juoda viiniä.

Aamu Hahndorfissa: kahvia, takkatulta ja kylmää kevätsäätä

Saavuttuani tähän pieneen, ihanaan ja tunnelmalliseen kylään huomasin nopeasti, että oli vielä sen verran varhaista, ettei monikaan liike ollut auki. Pettymyksekseni selvisi myös, että viinimuseo oli suljettuna sekä kyseisen että seuraavan päivän, joten tällä kertaa se jäi välistä – olinpa sitten muuttanut suunnitelmia tai en.

Koska minulla oli kylmä, kahvihammasta kolotti eikä mikään ollut vielä auki, istahdin German Inn -ravintolaan kahville ja omenapiirakalle. Paikka mainosti kahviaan kaupungin parhaana, ja olikin se ihan hyvää. Vielä enemmän nautin kuitenkin aidon takkatulen ääressä istumisesta ja kofeiini-sokeriannoksestani.

Olin jälleen kerran päättänyt pukeutua maximekkooni, mutta ainakaan aamulla ei ollut vielä tarpeeksi lämmintä. Koska olin jo perillä, näillä oli mentävä, mutta onneksi lähellä oli kauppoja, joista voisin tarvittaessa hankkia lisää vaatetta.

Hahndorf Hill Winery ja Choco&Vino -elämys

Kun kofeiinia ja lämpöä oli tankattu riittävästi, lähdin geokätköjen perässä kylän toiselle laidalle ja päädyin Hahndrof Hill Winerylle. Olin etukäteen selvittänyt, että kyseinen viinitila tarjoaa Choco&Vino-kokemuksia, mutta yksin matkustavana en ollut saanut tehtyä varausta etukäteen. Päätin silti kysyä asiasta paikan päällä – ja onneksi kysyin, sillä pääsin kuin pääsinkin nauttimaan tästä elämyksestä.

Jos rakastat suklaata ja viiniä, rakastat Choco&Vino -maistelua. Kokemukseen kuului viisi eri gourmet-suklaata ja niihin paritetut viinit. Viinimaistelut olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta suklaan yhdistäminen viinin oli täysin uusi kokemus.

Opin, että suklaan maistelemisessa myös kosketuksella ja kuuloaistilla on merkitystä. Koskettamalla varmistat, että suklaa ja viileä ja kuivaa, ja kun suklaa katkaistaan kahtia, napsahdus kertoo sen rakentaasta ja kaakaopitoisuudesta. Olin kirjoittanut muistikirjaani, että mitä terävampi napsahdus sitä vähemmän suklaata – mutta tästä en ole varma. Joka tapauksessa ääni kertoo suklaan ominaisuuksista yllättävän paljon.

Opin myös sen, että oikea hetki maistaa viiniä on silloin, kun suklaa on sulanut suuhun ja olet juuri aikeissa niellä sen. Kun silloin siemaisee viiniä, makujen sinfonia voi alkaa. Ja niin todella tapahtui!

Kokemus maksoi vain 32 dollaria, mutta oli ehdottomasti hintansa arvoinen – yksi mielenkiintoisimmista elämyksistä koko matkallani.

Viinitilalla huomasi myös sen, että talvi oli juuri väistynyt kevään tieltä. Viiniköynnökset olivat vielä paljaita, mutta siitä huolimatta kokemus oli vaikuttava. Vierailu inspiroi ajattelemaan, että joskus viinitiloille täytyy palata hedelmällisempään aikaan – ehkä Ranskassa tai Italiassa.

Kävelyä, geokätköjä ja pikkukauppoja Hahndorfissa

Viinitilan jälkeen suuntasin jälleen geokätköjen perässä kylän toiselle laidalle, tosin hieman pääkadun liikkeitä kierrellen. Etsin lankakauppaa ja uutta muistivihkoa, johon voisin kirjoittaa matkamuistiinpanoja reaaliajassa. Lankakauppaa ei löytynyt, mutta sen sijaan mukaan tarttui uusi lippis ja käynti apteekissa.

Reissua varjosti vanha tuttu vaiva: suupielien kuivuminen ja halkeilu. Kotona olen käyttänyt yhtä tiettyä voidetta, jota ei kuitenkaan ollut saatavilla Australiassa. Apteekissa sain onneksi asiantuntevaa apua , ja minulle löytyi antibakteerinen voide, joka lopulta auttoi kunhan muistin käyttää sitä säännöllisesti.

Beerenberg Family Farm Hahndorfissa

Hahndorfin toisella laidalla sijaitsee Beerenberg Family Farm, suuri mansikkatila, jossa marraskuusta huhtikuuhun voi poimia itse mansikoita. Syyskuussa pellot olivat vielä yleisöltä suljettuina, mutta kahvila ja kauppa olivat auki – ja niin päädyin jälleen viinille. Tosin tällä kertaa myös lounaalle.

Päiväretken jälkeen takaisin Adelaideen

Lounaan jälkeen kävelin takaisin kylän keskustaan, kiersin pääkadun toisen puolen liikkeet (ei löytynyt mitään ostettavaa) ja hyppäsin bussiin takaisin Adelaideen. Päivä oli ollut ihana, mutta viini ja ulkoilu tekivät tehtävänsä ja torkahdin bussissa.

Illan vietin hostellilla huoltaen sekä itseäni että varusteitani: pesin pyykkiä, korjasin rikkoutuneen repun ja kävin pitkässä suihkussa. Join pikakahvia, kuuntelin äänikirjaa ja annoin itselleni luvan vain olla. Seuraaville päiville oli tiedossa paljon askelia ja reippailua, joten nyt oli juuri oikea hetki ottaa hieman iisimmin.