144. Unelmien loma
Kirjoittelin pari päivää sitten instagram-tililleni @marinmatkassa_ unelmista ja ehkä manifestoinkin sanomalla ääneen käsityöharrastukseeni liittyvän unelman. Tähän liittyen sainkin idean myös kirjoitella samasta aiheesta mutta lomamatkojen muodossa blogiinkin.
Meillä jokaisella on oma unelmien loma. Kiireiselle perheenäidille tai isälle se saattaa olla määmatka tai parisuhdereissu ilman lapsia, huutoa ja kiirettä. Yksinäiselle se taas saattaa olla loma, jonka aikana saa tutustua muihin ihmisiin sekä olla toisten ihmisten kanssa. Kulttuurin rakastaja nauttii teatteriesityksistä ja konserteista ja rantalomien ystävälle turkoosi meri ja valkoinen hiekka on juuri se juttu. Mikä on minulle unelmien loma?
Kuten ehkä olette huomanneet, jos olette enemmän blogiani lukeneet, niin minun reissujen ja matkojen sisältö vaihtelee hyvin paljon. Tykkään luonnosta, mutta myös nähtävyyksistä. Rakastan yksin matkustamista mutta seurassa saa kuitenkin paremmin jaettua kokemuksia. Nautin rauhasta, mutta jokin kaupungin sykkeessä kuitenkin minua kiinnostaa.
Tämä kysymys ei ole helppo ja siihen ei ole yksinkertaista vastausta. Siksi ajattelinkin, että siitä saa aihetta ja pohdintaa hyvin blogitekstiksi. Samalla se pysäyttää minua miettimään tulevia kevään ja kesän reissuja, että vaikka jokaisesta lomamatkasta ei voi saada sitä unelmien lomaansa, on niiden tarkoitus kuitenkin auttaa sinua jaksamaan ja sekään ei ole hyvä, jos miellytät vain muita.
No se on varmaa, että unelmien lomani on omatoimimatka. Valmismatkoissa ei ole mitään vikaa, mutta kuten tässä tekstissä pohdinkin, omatoimimatkoissa on minulle se juttu. Sitten toinen asia mikä on varmaa, niin unelmien lomaan kuuluu hyvä ruoka. Ja jos hyvää ruokaa saa nauttia kauniissa maisemissa oli se sitten merenranta, puutarha tai joku nähtävyys, aina vain parempi. Lämpöä on hyvä olla, mutta ei liikaa niin ettei minun auringolle herkkä ihoni pala ja kärsi. Mielenkiintoisia nähtävyyksiä, mutta vapaus kulkea omassa tahdissa. Vaikka olisi kaupungissa, niin voi lähteä helposti päiväksi luontoon. Mahdollisesti jotain uutta ja jännittävää olisi kiva kokea. Tosin minun jännittävä on jollekin toiselle tylsää 😀
Tajusin juuri kun kuvailin näitä seikkoja, että Ateenan reissu keväällä 2019 osuu aika moneen unelmien loman kuvaukseen. Tai ainakin täydellisen loman, mutta ovatko ne kaksi sama asia? Onko unelmien loma kuitenkin jotain sellaista saavuttamatonta ja joka on vasta tulevaisuudessa? Voinko sanoa käyneeni unelmieni lomalla, jos kuitenkin joka vuosi suunnittelen uusia reissuja ja lomamatkoja?
Aika filosofista pohdintaa, mutta välillä on kiva pohtia asioita myös tältä kannalta. Varsinkin, kun monet unelmistani liittyvät juuri matkustamiseen. Olen täällä blogin puolella puhunut kohteista, joissa haluaisin vielä käydä, mutta voinko sen jälkeen kun olen käynyt Australiassa tai New Yorkissa, puhua näistä kohteista enää unelmieni kohteina? Eikö sitten minulla ole jo uudet unelmat kohteena?
Mutta toisaalta, puhutaan parisuhteidenkin yhteydessä unelmien miehistä ja naisista ja vastarakastuneet parit, jotka ehkä ovatkin koko loppuelämänsä yhdessä, puhuvat monesti näistä termeistä. Vai onko tuhannet rakkauslaulut, romanttiset komediat ja rakkausromaanit sotkeneet pääni tämän suhteen? Oli miten oli, unelmat ovat yhtä kuin minä, joten jatkan unelmien loman ja matkan haaveilemisesta vaikka sellaisen olisinkin jo saavuttanut.
Millainen on sinun unelmien lomasi?
