67. Pihlajaveden polkaisu

Punkaharjulla vuonna 2022 lanseerattu noin 65 pyöräilykilometrin pituinen reitti nimeltä Pihlajaveden polkaisu oli meidän tämän kesän pyöräilyretken kohde. Samalla se oli meidän uuden pakettiauton, josta on tarkoitus tehdä reissupaku, neitsytmatka. Kaikki ei kuitenkaan (taaskaan) mennyt ihan suunnitellusti, mutta loppujen lopuksi oli hieno ja kiva reissu.

Kohti Punkaharjua!

Matkaan lähdimme tiistaina ja ensin kissojen hoitoon viemisen, appiukon luona ruokailun ja kahvittelun jälkeen suuntasimme kohti Punkaharjua. Siellä kävimme ensin ystäväni uutta taloa katsomassa ja sen jälkeen lähdimme etsimään yöpymispaikkaa.

Pakettiautolle puskaparkin etsimistä

Tarkoituksemme oli siis nukkua pakettiautossa jossain mihin sen saa turvallisesti puskaparkkiin ja ensimmäisenä ajattelimme Vaahersalossa sijaitsevaa Sumpunlahden virkistysaluetta, mutta siellä oli parkkipaikat, joissa leiriytyminen oli sallittua, jo täynnä. Päätimme sitten lähteä takaisin ja pysäköidä auton Punkaharjun harjuntien varrelle levähdysalueelle.

Retkiruokaa muutaman kömmähdyksen kautta

Kun auto oli turvallisesti parkissa, oli ruoan teon paikka. Tässä tuli vastaan toinen ”ongelma”: olimme unohtaneet pakata niinkin tärkeän asian kuin puukon mukaan. No onnekseni ystäväni oli juuri menossa kauppaan, niin hän kävi ostamassa meille yleisveitsen jolla saatiin makkarat ja sipulit pilkottua pastan kaveriksi. Toinen retkikeittimistämme oikutteli, mutta onneksi meillä oli niitä mukana kaksi ja saimme loppujen lopuksi murua rinnan alle.

Geokätköilyä ja Kuikonniemen sotahistoriaa

Sitten kävimme vielä testaamassa, että pyörät toimii ja etsimässä pari geokätköä, joista yksi vei meidät hyvin mielenkiintoiseen paikkaan: Kuikonniemen sotahistoriaa-alueelle, josta löytyi entisöityjä juoksuhautoja ja ilmeisesti myös korsu, jonne olisi päässyt jos läheinen kioski olisi ollut vielä auki. Nämä haudat ovat osa Salpalinjaa. Täällä menee reilun kilometrin mittainen polku, mutta tajuttiin tämä vasta jälkikäteen, joten se jäi välistä.

Kuikonniemen sotahistoria-alue osuu myös matkan varrelle, kun kierretään Pihlajaveden polkaisu -reittiä. Onneksemme kuitenkin kävimme tähän tutustumassa jo edellisenä iltana, sillä seuraavan päivän muuttujien takia meillä ei olisi ollut aikaa lainkaan.

Aamun muuttujia ja muuttunut suunnitelmia

En jaksa tarkemmin selitellä aamun muuttujia muuten kuin, että autostamme oli yön aikana loppunut akku ja ennen kuin saimme apua siihen, oli jo puoli päivä ja alkoi tulla kiire. Muutimme hieman suunnitelmaa, että ehdimme varmasti laivaan, johon olimme ostaneet liput ja venytimme päivää illasta. Onneksi kyseessä oli rengasreitti, jonka voi aloittaa mistä vain.

Polkaistaan käyntiin Pihlajaveden polkaisu

Lähdimme matkaan siis Punkaharjun keskustasta ja pyöräilimme läpi Putikon kylän ja sieltä kohti Tynkkylän lomaniemeä, josta lähti Open Shores Saimaan hallinnoima m/s Polaris 1 laiva kohti Kongonsaarta ja Kongonsaaren lossia. Aamun kiireistä ja viivästyksistä huolimatta ehdimme hyvin satamaan ja ehdimme syödä mukana olleen keiton siellä ennen kuin laiva lähti.

Laivalla oli vielä pieni ohjelmanumero, kun laivan henkilökunta oli unohtanut rikkinäisen huoltoveneen laivan perään ja se piti vielä viedä takaisin kuivalle maalle. Tämä viivästys ei kuitenkaan ollut kuin vartin ja siitä hyvitykseksi saimme kahvit ja jäätelöt. Reilun tunnin laivamatkan jälkeen pääsimme Kongonsaaren lossille, johon onneksi juuri samaan aikaan ajoi joku lossia käyttämään tottunut mopoilija, sillä tämä oli omatoimilossi.

Energiat vähissä ja 16 kilometriä hiekkatietä edessä

Tästä sitten alkoi hyvin pitkältä tuntuva reilu 16 kilometrin polkeminen. Tie oli pääasiallisesti hiekkatietä ja oli paljon nousuja ja laskuja, eikä asiaa helpottanut yhtään se, että oli energiat vähissä. Aamulla auton kanssa tapellessa oli aamupala jäänyt hyvin vähäiselle ja patukat, banaanit ja kanakeitto eivät kyllä sitä tuoneet kovin paljon takaisin.

Energian tankkaustauko ja loppumatka helpompaa maastoa

Sitten vihdoin tulimme Cafe Sillanbaarille, jossa söimme herkullisen herkkukorin kahdelle ja tankkasimme sillä ja limulla energiaa. Sieltä matka Harjunportille oli mukavan loivaa asfalttitietä ja varsinkin kun oli vielä energiaa niin ei matka tuntunut muussa kuin takamuksessa. Harjunportilla totesimme, että koska matkaa on jäljellä enää noin 10 kilometriä, niin kyllä me tämä pyöräillään vaikka kello onkin jo suhteessa paljon. Punkaharjun harjutien ja Punkaharjun kirkonkylän jälkeen pääsimme kuin pääsimme takaisin autolle ja oli voittajafiilis.

Lyhyt, intensiivinen mutta silti virtaa antava loma!

Sitten appiukon luo saunomaan, syömään ja kissanpentu matkaa ja äkkiä kotiin, että ehtii seuraavana päivänä töihin. Reitti oli tosi mukava ja kauniita maisemia oli, mutta kaiken jo kertomani lisäksi molempien puhelimissa ei ollut kovin paljon akkua, joten älyttömästi kuvia en raaskinut akkua säästelläkseni ottaa. Reittiä kun ei ole vielä merkattu maastoon, joten tarvitsimme puhelinta reitillä pysymiseen.

Mutta siinä oli meidän tämän kesän kesäreissu. Valitettavasti vain parin päivän mittainen, sillä meillä on lomat tänä(kin) kesänä eriaikaan ja vapaapäivien aikana tämä oli toteutettava. Mutta lyhyestä reissusta huolimatta intensiivinen ja kyllä antoi virtaa taas arkeen. Kuullaan taas!